Marraskuu 2022
Terveisiä Amerikan ratkaisukeskeisestä SFBTAn konferenssista – kokemuksia luennoitsijana osallistumisesta taideterapeuttisella aiheella sekä siihen valmistautumisesta
”Hope lies in dreams, in imagination and in the courage of those who dare to make dreams into reality”
(Jonas Salk)
Osallistuin SFBTAn 3-5.11.2022 järjestettyyn seminaariin luennoitsijana. Tänä vuonna konferenssin aiheena oli ”Coping With Hope: Solution-Focused Practise for Hope in Personal and Societal Crisis”. Minun otsikkoni oli ”Creating Patterns of Hope Inspired by the Creative Elements of Art and Jazz”.
Solution Focused Brief Therapy Association (SFBTA) on amerikkalainen yhdistys, jonka tehtävänä on vaalia ideoiden sekä käytäntöjen vaihtoa ratkaisukeskeisellä kentällä. Tavoitteena on myös myöntää tutkimustukea, stipendejä sekä apurahoja, jotka edistävät ratkaisukeskeistä tutkimusta. Yhdistys järjestää joka vuosi kansainvälisen konferenssin. SFBTAn perusti Steve de Shazer ja Insoo Kim Berg yhdessä 27 kollegan kanssa vuonna 2002. Yhdistyksessä nähdään monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä osallisuuden tukeminen keskeisinä arvoina. Tänä vuonna vietetään konferenssin 20. juhlavuotta.
Alun perin seminaari oli tarkoitus järjestää fyysisesti Las Vegasissa, mutta elokuun aikana se muutettiin pidettäväksi virtuaalisena. Olin ajatellut, että Vegasissa voisin tavata psykoterapeutteja ympäri maailman ja näin verkostoitua kiehtovassa puitteissa. Toisaalta, olihan se vaivatonta pitää oma osuus virtuaalisesti kotoa käsin ja sama tieto meni perille näinkin. Kerron tässä kirjoituksessa hieman hakuprosessista, valmistautumisesta sekä itse luennosta. Ajatuksena on inspiroida ja rohkaista muitakin osallistumaan näihin kansainvälisiin konferensseihin.
Taustaa
Osallistuin ensimmäistä kertaa Ruotsin Sigtunassa 10-13.6.2021 SRBt (Svenska riksförbundet för bildterapeuter) järjestämään 21st Nordic Art Therapy Conference (NATC) taideterapiaseminaariin yhdessä kollegani Olga Laaksosen kanssa aiheella ”Brighten Your Visions Through Solution-Focused Integrative Art Based Therapy Methods”. Tämän seminaarin kokemuksista on kirjoitus kesä-elokuun 2021 blogikirjoituksessa, kokonaisen 15 sivun pituisessa ”kesäkirjoituksessa”. Kokemus oli kaiken kaikkiaan sen verran hyvä, että päätin tästä lähtien joka vuosi hakea yhteen kansainväliseen seminaariin luovalla taideterapeuttisella aiheella.
Hakuprosessi
SFBTA käsitteenä sekä heidän jokavuotiset konferenssit olivat minulle tuttuja jo psykoterapeutin sekä kouluttajapsykoterapeutin koulutuksista. SFBTAn konferenssi ei ole luonteeltaan taideterapeuttinen vaan ratkaisukeskeinen, mutta ajattelin että taideterapeuttinen aihe ratkaisukeskeisellä viitekehyksellä voisi kiinnostaa. Samalla olisi mahdollisuus tehdä ratkaisukeskeistä taideterapiaa hieman laajemmin tunnetuksi. Onhan kysymys aiheesta, joka on todella ainutlaatuinen, kansainväliselläkin tasolla. Uskoin että teemani koetaan virkistävänä lisänä ohjelmaan. Jazz on alun alkaen amerikkalainen keksintö. Sanotaan että amerikkalaisilla on tapana pitää ajatuksesta, että ulkomaalainen työstää amerikkalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvaa asiaa ja tarjoaa sen takaisin heille. Olen käyttänyt Jazzia osana terapeuttista työskentelyäni jo vuodesta 2010.
Olin seurannut SFBTAn nettisivuja alkukesästä lähtien, koska tiesin että haku olisi pikkuhiljaa alkamassa marraskuun 2022 konferenssiin. ”Presentation proposal”-hakulomake oli 8-sivuinen. Ajattelin että konferenssiin on varmaan todella paljon hakijoita ympäri maailmaan ja että jo lomakkeen huolellinen täyttäminen olisi elämys ja tapa harjaantua oman tekemisen sekä osaamisen kiteyttämisessä.
Luin todella tarkkaan mitä siinä haetaan. Jos tekstissä ilmeni sana, josta en ollut ihan varma tarkistin sen aina. Kysymyksiin vastatessani pidin huolen siitä, että teksteissäni oli juuri niitä elementtejä, jotka oli mainittu konferenssissa tärkeäksi. Hakulomakkeessa oli kohta ”Transparency in Evaluations”, jossa oli neljän kohdan verran selvitetty mitä luentojen sisällöissä haetaan. Tuli perustella, miten juuri omassa ehdotuksessa haetut kohdat täyttyvät. Pyydettiin myös selvittämään, mitkä ovat ne kolme tärkeintä päämäärää omassa presentaatiossa. Minulla ne olivat: 1. To create a strengthening, imaginative and insightful experience referring to hope 2. To familiarize the group with art and jazz as therapeutic tools in the solution-focused context 3. To encourage the use of creative methods integrated to solution-focused practice.
Eri kohdissa pyydettiin vahvistamaan oman teeman arvo suhteessa konferenssin aiheeseen. Yhteen kohtaan kirjoitin: ”Creativity leads us together at the same time as it enables us to be seen as unique individuals. The interaction refines insight that creates new dimensions that are even more than the sum of its parts”. Oho, aloin todella päästä ratkaisukeskeiseen moodiin.
Lomakkeessa pyydettiin tekemään tarkka runko ja minuuttiaikataulu omalle luentoehdotukselle, jonka oli määrä kestää 1 tunti ja 15 minuuttia. Lopuksi vielä valokuva itsestä (headshot) ja 200 sanan tiivistelmä siitä mitä on ja mitä tekee (bio).
Syyskuun puolen välin aikaan (16.9.22) sain SFBTAlta tiedon, että minut on valittu luennoitsijaksi marraskuussa pidettävään seminaariin. Wow! Nyt suunnitelmat saivat selkeän tavoitteen ja muodon. Tuntemukset kyllä vaihtelivat niin, että välillä oli ihan onnensa kukkuloilla tästä mahdollisuudesta ja sitten oli hetkiä, kun hieman hirvitti että ”mihin sitä oli taas onnistunut itsensä järjestämään… ”Tämän jälkeen alkoi konferenssiin liittyvää sähköpostia virrata tasaiseen tahtiin. Aikataulut tarkentuivat ja yksityiskohtia hiottiin. Vastaanotin myös 23 sivuisen Conference Guiden, josta ilmeni kaikki olennainen. Kaiken kaikkiaan oli tunne siitä, että tämä on hyvin organisoitu kokonaisuus.
Mitä otin huomioon taideterapiaharjoitusta suunnitellessa?
Koska ratkaisukeskeisyys on pragmaattista, ajattelin että on tärkeä ottaa mukaan taideterapiaharjoitus. Lisäksi uskon vahvasti käytännön harjoitusten voimaan. Valitsin itse kehittämäni harjoituksen, jonka olin aikaisemmin ohjannut virtuaalisesti suomeksi. Olen sitä mieltä, että tämä ei ole se hetki, kun kokeillaan jotain ihan uutta ensimmäistä kertaa. Tein harjoituksen itse ja otin kuvia prosessin eri vaiheista. Nämä kuvat liitin dioihin, joissa olen askel askeleelta kertonut, miten harjoitus etenee. Harjoituksen tekeminen ennen sessiota on muutenkin erittäin hyödyllistä, vaikka onkin itse kehittämästä sellaisesta kyse. Näin pysyy kosketus sen potentiaaliin, jokainen kerta on joka tapauksessa ainutlaatuinen kokemus ja näin ollen löytää aina harjoituksesta jotain uutta näkökulmaa.
Harjoitusta valitessani ajattelin, että sen on oltava tarpeeksi yksinkertainen, jotta sanoma tavoittaa virtuaaliosallistujat mahdollisimman hyvin. Otin huomioon myös sen, että oletettavasti monet eivät ole niin harjaantuneita luovien menetelmien käyttäjiä sekä sen että he kuulevat kaiken ensimmäistä kertaa. Ajatuksena oli tämän myötä myös rohkaista käyttämään luovia menetelmiä omassa terapiatyössään.
Tein 25 sivun diasarjan. Käytin siinä inspiraatiokuvina omia teoksiani, joita olen maalannut kuvataiteilija-opintojen aikana Taidekoulu Alfassa (öljyväri, akryyli, akvarelli, guassi, pigmentti ja sekatekniikka). Tämä 20 abstraktin teoksen ”minitaidenäyttely” loi voimaannuttavaa ja mielikuvitusta innostavaa tunnelmaa luennolleni.
Pyysin myös hyvissä ajoin minun kanssa sähköpostiyhteydessä olevan organisaattorin kanssa, että hän laittaisi viestiä eteenpäin siitä, että osallistujat varaavat paperin sekä värikyniä luovaa harjoitusta varten. Korostin viestissä vielä, että nimenomaan prosessi (ei välineet) on keskiössä.
Minun luentopäivä
SFBTA 2022 konferenssi 3-5.11.2022 alkoi torstaina 3.5.22 niin sanotulla ”Research Daylla”. Tämä sisälsi keskustelua uusimmista tutkimuksista ratkaisukeskeisellä saralla, mahdollistaen ajatusten sekä ideoiden vaihtoa ratkaisukeskeisyyden tutkijoiden sekä ammattilaisten kesken. Myös SFBTAn hallitus esittäytyi tässä kohtaa. Seuraava päivä (4.11.22) alkoi toivoa käsittelevillä paneelikeskusteluilla. Tässä oli muun muassa Q & A -osio, jossa oli mahdollisuus saada vastauksia esittämilleen kysymyksille. Loppupäivä oli varattu toivoa eri teemoin käsitteleville luennoille. Seuraava päivä (5.11.22) jatkui suoraan luennoilla.
Minulle oli merkitty 5.11.22 aika 10.30 a.m. New York / Eastern Time. Amerikassa oltiin siinä kohdin 6 tuntia jäljessä, joten aika osui sopivasti lauantai iltapäivälle klo 16.30. Ihan mahdottoman jännittävää oli odottaa omaa vuoroaan. Näin ruudulta oman kuvan sekä esittelyni. Siinä näkyi myös minuutti/sekunti lähtölaskenta oman esitysvuoron alkamiseen. Hauska huomio että tämä yhteyteen oli myös merkitty tieto, että ”You´re the speaker” (ihanko totta/hyvä tarkennus…)
Kun aika koitti, klikkasin itseni luentotilaan. Olin ajatellut, että minut esiteltäisiin niin kuin Ruotsissa tehtiin, mutta näin vain edessäni osallistujien nimet sekä heidän kasvot, joilla oli kamera päällä. Testasin toimivuutta kertomalla ”Hi, I´m Nina, can you hear me?” Ja kun näin peukun nousevan aloitin reippaalla otteella presentaationi esittelemällä ensi itseni sekä luentoni rakenteen. Ohjasin kuvataideterapiaharjoituksen ja tämän jälkeen siirryin teoriaosioon, jossa kerroin sekä taiteen että jazzin terapeuttisista elementeistä. Kerroin myös että Suomessa on Jari Salmelan ja hänen moniammatillisen työryhmänsä vuosina 2009-2012 kehittämä Solution Focused Art®, jossa taide integratiivisella tavalla yhdistyy ratkaisukeskeiseen filosofiaan. Huomasin jo Ruotsin konferenssin aikana, että ratkaisukeskeinen taideterapia on jotain uniikkia maailmalla ja josta ollaan kiinnostuneita.
Odotuksen jännitys hälveni heti kun pääsi puhumaan. On hieno tunne, kun saa jakaa tietoa itselleen tärkeistä asioista. Luennon aikana osallistujat laittoivat viestiä chattiin, jota lueskelin aina sopivan paikan tullen ja vastailin siinä esitettyihin kysymyksiin. Tuntui luontevalta ja mukavalta puhua omasta tavastaan toteuttaa työtään ja millaisia näkemyksiä itselläni siihen liittyen on.
Minulla oli musiikkina saksofonilla ja pianolla improvisoituja melodioita. Tarkoituksena oli soittaa kappaleita taidelähtöisen harjoituksen taustalla. Saman viikon soundcheck tosin osoitti, että musiikki ei välity toivotulla tavalla. Ratkaisin tilanteen niin, että seminaaripäivänä lauloin melodiat suoraan mikkiin. Nyt kuulijat pääsivät luovan prosessin ytimeen, koska juuri näin improvisoidut melodiat yleensä syntyvät. Hyvin sain sitten h-hetkellä melodiat kulkemaan, tälläkin kertaa hieman uudella tavalla, mutta juuri tämä kuuluukin jazzin perusolemukseen.
Luennon aikana on hyvä olla lasi vettä käden ulottuvilla, onhan se oma urakkansa puhua yli tunnin yhtä mittaa. Tosin aika tuntui menevän kuin siivillä. Tarkistin kellonajan aina säännöllisesti ja todella hienosti aikataulu piti alusta loppuun, vaikka en ollut kertaakaan harjoitellut niin että ottaisin ajan. Käydessäni läpi dioja vilkaisin niitä kyllä, mutta lähinnä katsoin kameraan ja puhuin suoraan yleisölleni. Onhan tämä välillä hieman haastava tilanne, kun tietää mitä haluaisi sanoa, mutta englanniksi ei aina löydy sanoja. Tämä haastoi kuvailemaan hieman kiertäen ja kaartaen, näin se tärkein kuitenkin välittyi yleisölle. Ruotsin taideterapia-seminaarissa oli selvitettävä mitä on ratkaisukeskeisyys. Tässä taas painopiste oli taideterapian perusperiaatteiden avaamisessa suhteessa ratkaisukeskeisyyteen.
Luennon lopussa oli ”Sharing experiences, feelings and thoughts”-osio, jolloin he, jotka halusivat, saivat jakaa oman teoksensa ryhmälle. Minulla oli kirjattuna myös kysymyksiä ratkaisukeskeisessä hengessä, joista sai valita sen perusteella, mikä juuri tällä hetkellä puhuttelee. Oli todella mielenkiintoista nähdä, millaisia teoksia oli syntynyt. Kuten yleensäkin taideterapiassa, vaikka lähtökohtaiset puitteet ja ohjeistus on sama, kaikki teokset ovat keskenään täysin erilaisia. Taide koettiin kiehtovana terapeuttisen työn välineenä. Myös taiteen syvällisyys ja voimallisuus synnytti myönteistä palautetta. Eräs osallistuja esimerkiksi kertoi millainen jazzkappale luo hänelle toivoa, kun elämä tuntu lohduttomalta. Mielenkiintoinen seikka oli myös kuinka vahvasti taidelähtöisen harjoituksen aikaansaama luova prosessi heittää ”laatikon ulkopuolelle”. Yksi osallistuja sanoi näyttäessään teoksensa, että ”nyt kun näet tämän teokseni, voit analysoida millainen ihminen minä olen”…johon minä hymyillen totesin että ”hey, we are all solution-focused, we don´t analyze…”
Uusia näkökulmia omaan taideterapiatyöhön sekä ammatillista verkostoitumista
Kansainvälisiin konferensseihin osallistumiseen liittyy useampia tärkeitä arvoja. Ammatillinen verkostoituminen on mahdollista myös verkossa tapahtuvissa konferensseissa. Saavutat erittäin laajan kuulijakunnan ja heistä aina osa kiinnostuu sen verran, että ottavat yhteyttä. Näin voi syntyä hyvinkin pitkäaikaista ajatusten vaihtoa, kuten Ruotsin konferenssi on osoittanut.
On kehittävää miettiä mitä eri ammatilliset termit, kuten ”Kelan palveluntuottaja” on englanniksi. Sitä tavallaan katsoo omaa ammattiaan ulkopuolisin silmin avaten asioita, joita ei yleensä ole tottunut tekemään. Kannattaa myös pohtia, missä määrin kokonaisuuden kannalta on mielekästä selittää omaan kulttuuriin liittyviä ilmiöitä. Oma ammatillinen identiteetti saa uusia ulottuvuuksia tämän prosessin myötä. Oli hienoa, kun pääsi mukaan näin kansainväliseen meininkiin. Tämä oli suuri valmisteltava projekti. Nyt kun tämä on hoidettu ja kaikki meni hyvin, on mukava vain nauttia tästä hetkestä. Pikkuhiljaa sitä sitten alkaa katselemaan, minne voisi ensi vuonna hakea luennoimaan uudella aiheella.
Haluaisin erittäin lämpimästi kannustaa kaikkia, joita vähänkin kiinnostaa kansainväliset konferenssit, hakemaan luennoitsijaksi, sellaiseen seminaariin, joka kiinnostaa juuri sinua. Kyseessä ei tarvitse tosiaan olla taideterapiaseminaari, vaan se voi olla myös ratkaisukeskeinen, taidekonferenssi tai jokin muu, johon voi tarjota taideterapeuttista näkökulmaa. Taiteella on aivan uskomaton voima, joka maagisella tavalla ylittää kaikki kulttuurirajat.
*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen