Terapeutin kynästä

Art Camp -taideterapiaretriitti – Luovan terapeuttisia, taidelähtöisiä menetelmiä ja mukavaa yhdessäoloa Aulangolla 25-27.9.2026

”Kuutamouinti
Poreita ja porinaa
Keskellä yötä”
Lauantai-iltana kirjallisuuspiirin jälkeen yhdessä luotu Haiku-runo

Nauvosta Aulankoon

Kaksi vuotta sitten mietimme Ratkaisukeskeiset Taideterapeutit ry:n kesken, että olisi tärkeä järjestää Face-to-face tapahtuma yhdistyksen jäseniemme kesken. Tästä lähti idea siitä, että vuokraisimme mukavan majoituksen veden äärellä ja kehittelisimme yhdistyksen moninaista kokemusta ja tietotaitoa hyödyntäen viikonlopputaideterapiaretriitin.

Tässä kokonaisuudessa lauantai olisi varattu workshopeille. Työpajojen ohjaamiseen halukkaat saivat lähettää presentaation omasta ohjattavasta kokonaisuudestaan. Kun kurssi oli täynnä, perustimme osallistujien kesken WhatsApp -ryhmän, jossa keskustelimme retriittiin liittyvistä asioista sekä tarkensimme yksityiskohtia. Ensimmäinen taideterapiaretriitti järjestettiin Nauvon Strandbyvikenin rannalla Villa Klinten nimisessä huvilassa. Tämä oli kaikin puolin erittäin onnistunut kokonaisuus. Pääsimme juuri niiden elementtien äärelle, joita olimme toivoneetkin. Ensikertalaisina olimme onnellisia siitä, että onnistuimme koordinoimaan kaiken niin sujuvasti ja samalla aikaa riitti hyvin mukavalle yhdessäololle.

Käsittelimme Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n vuoden 2026 ensimmäisessä kokouksessa jäseniemme toiveita ja yksi vahvasti esille noussut sellainen oli uusi taideterapiaretriitti. Tulimme siihen lopputulokseen, että voisimme sellaisen järjestää tulevana syksynä ja luonnollisesti uudessa paikassa. Tämän jälkeen lähdimme etsimään sopivia paikkaehdokkaita. Kesäkuussa päädyimme Evon Luonnon kohteeseen Aulangon Rantala ja heinäkuussa kutsu taideterapiaretriitille lähti jäsenillemme.

Aulangon Rantalan huvila sijaitsee luonnonkauniilla paikalla Aulangonjärven rannassa, Sibeliuksen metsän kupeessa, 6 km Hämeenlinnan keskustasta. Kokonaisuuteen kuuluu päärakennus, piharakennus, rantasauna, tulisija sekä palju. Terassilta pääsee suoraan laiturille ja järveen. Tupakeittiössä on 20 hengen pirttipöytä, jonka äärellä on mukava kerääntyä juttelemaan, syömään sekä tekemään taidetta. Viikonlopuksi oli hankittu erilaisia raaka-aineita, joista yhdessä loihdimme kaikki ateriat aamiaisesta, välipaloihin ja illalliseen. Lähdimme liikkeelle samalla konseptilla kuin viime kerralla; saapuminen perjantaina, koko lauantaipäivä workshoppeja ja sunnuntaina puolen päivän jälkeen kotiinlähtö. Kyselimme jäseniemme keskuudesta olisiko halukkaita ohjaajia 45 minuutin pituisille taideterapiatyöpajoille. Ehdotuksia sateli mukavasti ja kaikki otimme vastaan. Nämä muodostivat yhdessä kiehtovan ja toisiaan täydentävän ohjelman. Kun olimme saaneet paikkamäärän täyteen, perustimme osallistujien kesken uuden Art Camp 2026 WhatsApp-ryhmän, jossa keskustelimme kaikesta retriittiin liittyvästä, kuten mukaan otettavista taidetarvikkeista, varusteista sekä mahdollisista yhteiskuljetuksista.

Ensimmäinen ilta

Suurin osa meistä saapui Aulangon Rantalaan jo perjantaina 25.9. Meitä tuli ympäri Suomea Rovaniemeltä asti. Orientoiduimme paikkaan, tutkimme huvilan lähiympäristön sekä etsimme itsellemme yösijat. Petipaikkoja löytyi kolmesta rakennuksesta. Mukana meillä oli omat makuupussit tai vaihtoehtoisesti liinavaatteet.

Valmistimme yhdessä illallista. Pohjustimme siinä samalla mahdollisimman pitkälle seuraavan päivän syömisiä, jotta pääsisimme mahdollisimman hyvin syventymään työpajoihin, että vaihdot olisivat sujuvia ja että kenenkään ei tarvitsi ahertaa keittiössä taideterapiasessioiden aikana.

Illallispöydän ääressä teimme kulumiskierroksen, jossa kaikki vuorollaan sai kertoa itsestään vähän taustoja, opiskeluistaan, töistään sekä miten toteuttaa taideterapiaa tällä hetkellä. Jälleen kerran lumoutui siitä tosiasiasta, että meihin kiteytyy niin valtava määrä mielenkiintoista tietoa, monikerroksellista kokemusta, jännittäviä taitoja sekä kipinä ja intohimo luovaan tekemiseen. Oli todella inspiroivaa kuulla, kuka toimii missäkin ja kuinka moninaisesti taidelähtöisiä menetelmiä voi soveltaa eri kohderyhmien kanssa.

Tämän jälkeen lämmitimme päärakennuksen saunan. Terassilta pääsi rappusia pitkin laiturille ja järveen uimaan. Rentouduimme ja jatkoimme iloista porisemista paljussa. Alun perin suunnittelimme puulämmitteistä paljua, joka mukailisi retriitin erämaahenkisyyttä. Mutta sitten tulimme toisiin ajatuksiin. Pienenä mukavana yllätyksenä olimme yhdistyksen ”sweet sixteen- ikään pääsyn kunniaksi ottaneet sähkölämmitteisen porepaljun. Olihan tämä myös huomattavasti mutkattomampi saada käyttökuntoon puulämmitteiseen verrattuna, johon helposti saa uppoamaan muutaman tunnin. Olimme hallituksen kesken myös todenneet, että sitä ”kaikenlaista puljaamista riittää joka tapauksessa yllin kyllin”.

Työpajapäivä

Lauantaina 26.9. meillä oli varsinainen ohjelmoitu työpajapäivä. Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n puheenjohtaja Satu Linna piti alkajaisiksi puheen, jossa esitteli päivän ohjelmaa sekä toivotti kaikki tervetulleiksi. Yhdistyksemme 16 v. synttäreiden kunniaksi kippistelimme kuohuviinillä.

Lauantain ohjelma

• klo 11 Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n puheenjohtaja Satu Linnan avajaissanat ja lasi kuohuvaa
• klo 11.30-12.15 Työpaja 1: Hermoston tila (akvarellit, puuvärit) / Heidi Mäntynen
• klo 12.30-13.15 Työpaja 2: Luonto ja kehykset / Kati Kanto
• klo 13.30-14.15 Lounas nuotiopaikalla
• klo 14.30-16 Työpaja 3: Luontojooga (ohjaaja tuo mukanaan itsetehdyt luontovärit) / Jonna Patamäki
• klo 16.15-17 Työpaja 4: Kuva, kirjoitus, novelli / Marja-Liisa Tahlo
• klo 17.15-18 ”Voisiko tämä olla myös sinun unelmasi?” (ohjaaja tuo materiaalit) / Nina Sundberg
• klo 18-19 Kirjallisuuspiiri
  

Workshopit sujuivat mukavissa merkeissä keskittyen, kuunnellen, hengittäen, maalaten, liikkuen ja meditoiden. Jokaisen 45 minuutin työpajan jälkeen oli varattu 15 minuuttia yhteiselle keskustelulle sekä kysymyksille. Jonna Patamäki oli ainoa, joka sai 1,5 tuntia käyttöönsä, sillä hän suoritti tässä samalla Luontojooga-koulutuksen näytön ja meillä oli suuri kunnia olla hänen ensimmäisiä asiakkaitaan.

Koska jokainen työpajan ohjaaja kirjoittaa, oman blogin, avaan tässä vain oman harjoitukseni. Näiden työkuvausten perusajatuksena on, että voimme näin jakaa arvokasta ja mielenkiintoista tietoa myös niille, jotka eivät tällä kertaa päässeet mukaan retriitille. Lisäksi nämä palauttavat mieleen harjoituksen meille, jotka olivat paikalla.

”Voisiko tämä olla myös sinun unelmasi?”                              

Minulla on aikaisemmin ollut samanniminen harjoitus, jota olen toteuttanut kuvataideterapeutteja opettaessa. Tässä on sama perusidea, mutta toteutus on erilainen ja myös sen loppukäsittely. Olen myös lisännyt tähän mindfulness-rentoutuksen. Harjoitus kestää alkuperäisessä muodossa 1,5 h, jossa jokainen saa lukea ääneen kaverin unelmaan ja pohtia vuorollaan, voisiko tämä olla myös hänen unelmansa. Tässä harjoituksessa olen päätynyt erilaiseen ratkaisuun ja näin kokonaisuus on mahdollista toteuttaa 45 minuutissa.

Unelmia kognitiivisella twistillä

• Ota mukava asento, sulje silmäsi ja anna hengityksesi kulkea luontevalla virralla. Tunne kuinka olet fyysisesti tässä hetkessä. Miltä kehossa tuntuu? Tutki tuntemuksiasi hyväksyvän lempeällä tavalla.
• Millaisia asioita haluaisit vielä tehdä elämäsi aikana?
• Asiat, jotka nousevat mieleen voivat olla ihan pieniä, keskisuuria tai oikein isoja.
• Mistä olet unelmoinut aikaisemmin…Entä mikä tuntuisi tärkeältä tänä päivänä?
• Mitä olet jo pidemmän aikaa miettinyt, että sitten kun…
• Nyt juuri on aika seuraavan askeleen ottamiselle.
• Mitä sellaista uskot itsestäsi, mikä estää sinua tavoittelemasta unelmaasi?
• Onko tämä faktaa tai tulkintaa?
• Mieti näkymättömiä ja piiloon jääneitä vahvuuksiasi. Mitä niistä olisi tärkeä juuri nyt nostaa esille ja ottaa aktiiviseen käyttöön?
• Mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua?
• Mikä pelko tai uskomus estää sinua aloittamasta?
• Miltä sinusta tuntuu kehossasi, kun intohimo antaa kipinää tekemisellesi ja aika menettää merkityksensä?
• Huomaat että kipinän johdattelemana unelma alkaa pikkuhiljaa, pala palalta, integroitumaan osana todellisuuttasi.
• Kognitiivisessa maailmassa unelmointia lähestytään usein tietoisuuden tilana, joka kytkeytyy vahvasti aivojen lepotilaverkostoon.
• Unelmat eivät synny tyhjiössä vaan ne heijastavat ydintoiveitamme.
• Ydintoive viittaa ihmisen syvimpään, perustavanlaatuiseen ja usein kaikkein merkityksellisimpään toiveeseen tai tarpeeseen elämässä.
• Unelmointi on keino ”kuivaharjoitella” tulevia skenaarioita, joka auttaa meitä valimistautumaan haasteisiin ja asettamaan tavoitteita.
• Kun unelma on tarpeeksi selkeä, aivot alkavat huomata siihen liittyviä mahdollisuuksia ympäristössä.
• Kun annamme mielen vaeltaa vapaasti, ilman tiukkaa kontrollia, aivot yhdistelevät tietoa uusilla tavoilla.
• Luova oivallus syntyy juuri ”kognitiivisen levon” eli unelmoinnin aikana.
• Jatka musiikin kuuntelua hetki. Avaa sitten silmäsi ja palaa rauhassa tähän hetkeen ja tilaan.

Musiikkia: tunnelmia Latinalaisesta Amerikasta; El Dia Que Me Quieras / Ricardo Rodriguez, Madrugada / Luiz Milan, Léa Freire, Camilo Carrara, Adriana Holtz, Consolaçāo / Baden Powell ja Lua Branca / Luis leite

Harjoitus: ”Voisiko tämä olla myös sinun unelmasi?”

Tämä on jännittävä, maaginen harjoitus, johon liittyy kiehtovan unelmatyöskentelyn lisäksi salaperäisyyttä ja anonyymisyyttä. Harjoitus sisältää myös hauskoja paradokseja, kuten että tämä ei ole varsinaista parityöskentelyä, mutta on äärimmäisen tärkeää, että on tasaparit. Jos ryhmässä ei ole tasapareja, ohjaaja liittyy mukaan kuvalliseen työskentelyyn yhtenä ryhmän jäsenenä. Näin tehtiin tässä ryhmässä.

• Kaikille jaetaan samanlaiset A4 paperit sekä pussi, jossa on pieni taitettu paperi.
• Mieti asioita, joita haluaisit vielä tehdä tämän elämän aikana. Avaa taitettu paperia ja kirjoita spontaanisti esiin nousevia unelmia. Nämä ovat henkilökohtaisia, sinun omia asioitasi, ja pysyvät taitetun paperin sisällä.
• Lähde ulos keräämään muutama luonnonkappale, jota voit käyttää taiteentekovälineenä. Väreinä toimivat esimerkiksi akryylivärit tai akvarellit. Voit käyttää saamaasi pussia luonnonkappaleiden keräämiseen.
• Valitse unelmista yksi. Tämä voi myös olla yhdistelmä kahdesta tai useammasta unelmasta. Muodosta lause, jossa tuot esiin unelman. Tässä lauseessa yksi sana on korvattu kuvalla, se voi olla mikä sana lauseessa tahansa, ei siis tarvitse olla se itse unelma-sana. Tämän tarkoituksena on luoda tulkinnalle tilaa, ja mahdollisuuden hieman muuttaa tai laajentaa käsitystä unelmasta. Luontomateriaaleilla taiteilu lisää myös abstraktia luonnetta.
• Lopuksi käännä A4 paperi, jossa unelma on kirjoitettu yhteen lauseeseen ja piirrä tämän paperin toiselle puolelle symboli, josta tunnistat, että paperi on juuri sinun. Symboli, eikä oma nimi, siitä syystä että, toinen ei tiedä kenen unelmasta on kyse.
• Seuraavaksi kaikki paperit laitetaan lattialle ja valitset paperin, joka ei ole sinun. Eli jokin sellainen, jossa ei ole sinun symboliasi.
• Käännä paperi ja lue mitä kaverisi on kirjoittanut unelmakseen. Mieti hetki asiaa.
• Käännä paperi ja vastaa kirjoittaen toiselle puolelle, voisiko tämä olla myös sinun unelmasi?
• Vastaa kysymykseen, sillä tavalla kun sinä tulkitset lauseen. Ole rohkaiseva ja ratkaisukeskeinen. Jos unelma ei vaikuta sinun unelmaltasi, fokusoi kuitenkin johonkin myönteiseen elementtiin jonka lause sinussa herättää ja ala rakentamaan sitä eteenpäin.
• Lopuksi kirjoita jokin voimaannuttava asia kaverillesi yhdellä lauseella, niin että yksi sana lauseesta on korvattu kuvalla.
• Näin taas voi syntyä uusia kerroksia, kun tulkinnalle jää vapaata tilaa.
• Lopuksi kuvat käännetään ja jokainen saa käydä hakemassa oman alkuperäisen kuvansa.
• Kuvan kääntöpuolesta jää muistoksi mukava voimaannuttava lause kaverilta, joka inspiroi matkalla kohti omaa unelmaa. Näitä voi halutessaan käydä vielä ryhmässä läpi vuorotellen, mutta tässä tapauksessa jokainen sai sen oman henkilökohtaisen sparrauksen kaverilta, joka rohkaisee eteenpäin omalla polullaan.

Kirjallisuuspiiriin olin tuonut mukanani kirjan Työuupumuksesta tasapainoon – Toipumisen oma polku / Liisa Uusitalo-Arola (2026) Tämä on uutuuskirja, joka on tämän syksyn Hyvinvoiva Ihminen kirjakerhon kauden kirja. Arola-Uusitalo on tehnyt pitkän uran psykologina ja psykoterapeuttina. Hän on aikaisemmin julkaissut myös muun muassa kirjat Uuvuksissa (2019) ja Uuvuksissa työkirja (2021).

Aluksi ohjasin ryhmälle kirjasta löytämäni tekstin pohjalta mielikuvaharjoituksen, joka kiteytti minusta jotakin hyvin olennaista:

Sulje silmäsi, löydä hengitykselle luontainen rento rytmi ja reflektoi hetki seuraavia asioita: Kuvittele tasapainoinen elämä. Mitä se tarkoittaa sinulle? Me ihmiset olemme erilaisia, ja siksi myös se, minkä koemme sopivaksi tasapainoksi, vaihtelee. Yksi janoaa lempeyttä ja rauhaa, toinen voimakkaita kokemuksia. Yksi tarvitsee paljon vuorovaikutusta ja ihmiskontakteja, toiselle tulee helposti sosiaalinen ähky. Yksi kaipaa vakautta ja toistuvuutta, toinen nääntyy vaihtelun puutteeseen. Asiaan vaikuttavat sekä syntymästä saatu temperamentti että kaikki elämän varrella opittu. Silti me kaikki tarvitsemme kykyä palauttaa omannäköisemme tasapaino, sillä muuten elämästä ei tahdo tulla mitään. Reflektoi millaisia elementtejä kuuluu juuri sinun näköiseen tasapainoiseen elämääsi, jotka koet tärkeänä palautumisen kannalta. Mitä nämä ovat? Hengitä muutama kerta syvään ja avaa silmäsi.

Kirja toi myös hyvin esille sen tosiasian, että nykyajan nopeatempoinen elämäntyyli, jatkuvat muutokset ja muuttuvat vaatimukset verottavat monella tavalla jaksamista. Toisaalta, työuupumus ei kirjan mukaan ole mikään uusi ilmiö. Nimittäin jo 1800-luvun puolivälissä puhuttiin uuden ajan tuottamista vaatimuksista, jotka kuormittivat hermostoa yli sen kestokyvyn. Pohdittiin, miten elämäntahdin kiihtyminen ”sähkövalon, junan tai yleistyvien rannekellojen” myötä vaikuttaa ihmisiin.

Kirja rohkaisee löytämään yksilöllisen polun kohti toipumista. Siinä autetaan hahmottamaan uupumuksen taustat, oireet, vaikutukset sekä erilaiset kuntoutusvaihtoehdot. Työn lisäksi kirja huomioi koko elämän kuormitustekijät, sillä arki ja työ vaikuttavat suoraan toisiinsa.

Yksi tärkeimmistä asioista toipumisen alkuvaiheessa on realistisen toiveikkuuden herättäminen, tieto siitä, että haasteista huolimatta toipuminen on mahdollista. Kirjassa on paljon havainnollistavia kuvia, malleja ja taulukoita. Teksti on hyvin jäsenneltyä ja asia etenee johdonmukaisesti. Psykofyysisiin toimintoihin on kiinnitetty perustavanlaatuista huomiota. Ihmisten omakohtaisia kokemuksia on läpi kirjan ja nämä tilanteet tarjoavat samaistuttavaa konkretiaa.

Teoksessa on esitelty Karttatyöskentely, jonka Uusitalo-Arola on kehittänyt yhdessä kirjailijan ja taiteen väitöskirjatutkijan Katri Mannisen kanssa. Tämä on visuaalinen menetelmä, joka auttaa hahmottamaan elämäntilannetta, uupumuksen syitä sekä löytämään suunta kohti muutosta. Työskentelytapa tekee näkyväksi, auttaa erottamaan sen, mihin omassa arjessa voi vaikuttaa ja mihin ei, tukee toimintatapojen uudelleentarkastelemisessa ja tarjoaa etäisyyttä, niin että tilanteen voi nähdä uudessa valossa. Kirjassa esiintyy runsaasti kysymyksiä, jotka käynnistävät hyödyllisiä ajatusprosesseja.

Uupumuksesta toipumisen vaiheet voi tiivistää kahteen. Ensimmäinen vaihe tähtää siihen, että keho alkaa toimia normaalisti, mieli rauhoittuu ja arjen toimintakyky palaa lähelle normaalia. Kun oireet hellittävät, toipuminen on kuitenkin vasta puolitiessä. Alkamassa on toipumisen toinen vaihe, jonka tarkoituksena on toimijuuden löytäminen uudelleen ja resilienssin kasvattaminen. Toimijuuden kasvattaminen luo uskoa siihen, että itsellä on vaikutusvaltaa elämässä, työssä sekä omaan hyvinvointiin liittyen. Kun on sietokykyä, pystyy elämään joustavassa tasapainossa, isot asiat erottuvat pienistä ja säilyy tunne, että tästäkin vielä selvitään. Tämä on selkeä opus, josta löytyy paljon materiaalia myös omien luovien harjoitusten pohjaksi. Minulla tämä kirja on mukana lähteenä, kun kirjoitan Kognitiivisen lyhytterapian opinnäytetyötä. Siinä olen luonut taidelähtöisiä menetelmiä erilaisiin haasteisiin liittyen. Uupumuksen olen ottanut mukaan, koska se on niin yleinen ja lisäksi saattaa kuulua osana eri diagnooseja.

Kirjallisuuspiiri ja loppuilta

Kirjallisuuspiiri oli ihana tapa lopettaa ilta. Taidepajojen jälkeen alkoi kaikilla olla nälkä. Onneksi olimme jo edellisenä iltana valmistaneet tapas-lautasia sekä ison salaatin. Tarjoilla oli myös suolakeksejä, viiniä sekä muita virvokkeita. Fyysisten kirjojen lisäksi käsittelimme äänikirjoja, podcasteja, blogeja sekä erilaisia terapiakortteja. Kirjallisuuspiiriin varattu tunti venyi kahteen, mutta eihän se haitannut ollenkaan, koska kaikki päivän aikataulutetut asiat olivat jo takana.

Meillä oli pitkin päivää noussut pinnalle kirjoja työpajojen yhteydessä. Esimerkiksi Heidi Mäntylä suositteli työpajassaan kirjoja ”Vagushermon Parantava voima”/ Stanley Rosenberg (2021) ja Ymmärrä hermostoasi / Airikka Nurmela (2025). Todennäköisesti hän avaa näiden kirjojen sisältöä omassa blogikirjoituksessaan.

Merja Pellikan piti valitettavasti lähteä jo työpajojen jälkeen, mutta hänen kirjaansa ”Ilon Timantit” (2025) kannattaa tutustua. Kirjan harjoitukset auttavat vahvistamaan esi- ja alkuopetusikäisten lasten tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Kymmenen teeman alle on koottu monipuolisia harjoituksia, jotka ohjaavat tutustumaan kehon ja mielen yhteyteen sekä toiminnan ja tunteiden taustalla vaikuttaviin emotionaalisiin tarpeisiin. Jokaiseen teemaan liittyy työskentelyä pohjustavia tunnekuvaharjoituksia, kehollisia mielikuvaharjoituksia ja kuvalliseen ilmaisuun liittyviä tehtäviä.

Kati Kanto toi mukanaan runokirjansa ”Ruusuja lumessa” (2015). Kati oli kyllä meidän kanssa paikalla koko viikonlopun, mutta ei päässyt mukaan kirjallisuuspiiriin, koska osallistui Kanadassa järjestettyyn kansainväliseen seminaariin virtuaalisesti Aulangosta käsin klo 18-24 Suomen aikaa. Seminaarissa oli mukana vaikuttamassa muun muassa traumoihin ja riippuvuuksiin erikoistunut lääkäri ja Gabor Maté.  Kati on myös julkaissut romaaneja ja novelleja, joiden kansikuvissaan hän aina käyttää jotain omaa taideteosta. Tutustuimme Katin kirjaan kirjallisuuspiirissä sekä luimme ääneen siitä spontaanisti valikoidun runon.

Muita esillä olleita kirjoja olivat:

Liisa Keltikangas-Järvisen Itsekkyyden aika (2026), joka piirtää tarkkasilmäistä analyysiä siitä, miksi voimme huonosti nyky-yhteiskunnasta, kaikesta kehityksestä huolimatta. Puhuimme myös muista Keltikangas-Järvisen kirjoista, olihan hän jo 1990-luvulla suuri nimi. Hän on taitava ja oivaltava suomalaisuuden tulkki. Keltikangas-Järvinen on kirjoissaan hyvin moninaisesti tuonut esille suomalaista mielenmaisemaa, identiteettiä ja itsetunnon merkitystä.

Arto Pietikäisen Kohti Taitavaa HOT-työskentelyä (2025) keskittyy Hyväksymis- ja omistautumisterapian soveltamiseen eri elämänalueilla psykoterapiasta psyykkiseen valmennukseen. Kirja rohkaisee hyödyntämään työotetta joustavasti. Tämä on Suomessa ensimmäinen tietokirja, joka on suunnattu erityisesti HOT-työskentelyä soveltaville ammattilaisille.

Raija Oranen / Keltainen (2026) on värejä, taidetta, rohkeutta ja seikkailua täynnä oleva kirja, jossa liikutaan Pariisissa, Barcelonassa ja Ibizalla. Kirja kertoo kuvataiteilija Anita Snellmanin (1924-2006) elämästä. Kirjan biofiktiivisyys on herättänyt keskustelua, koska siinä esiintyy henkilöitä heidän omilla nimillään, eikä heitä olla kysytty lupaa. Eeettisväritteistä kritiikkiä on erityisesti herättänyt se, että Anitan tytär on esitetty osittain epämukavassa valossa.

Keskustelun alla olevia podcasteja olivat muun muassa  Arto Mustajoen Totuuden Liepeillä, Särmä ja Salmi, Sami ja Jorma sekä Valoa Pimiässä. Puhe oli myös Maiju Palinin Sisäisen turvan vahvistamisen kirjasta, blogista, voimakorteista ja verkkokurssista. Palin on Kultainen Sulka-blogin kirjoittaja ja kokemusasiantuntija traumanhoidossa.

Käsittelimme Anna Jalavan, Jouko Kivimetsän ja Harri Luostarisen Kosketusvoima-kortteja. Pakan jokaisessa lähes 40 kortissa esitellään ja ohjataan yksi kosketus, samalla kertoen sen merkityksestä ja voimasta.  Nämä ovat lähtökohtaisesti tarkoitettu kaikille, mutta välillä on hyvä hieman soveltaa sekä rajata.

Kirjallisuuspiirin jälkeen lämmitimme sekä rantasaunan että päärakennuksen saunan. Paljussa juttua riitti taas vaikka kuinka paljon. Intensiivisen päivän jälkeen oli virkistävää uida järvessä. Vesi tuntui yllättävän lämpimältä ja saunan jälkeen sitä halusi pulahtaa taas uudelleen. Rentouduimme niin ajan kanssa, että vasta klo 23 lauantai-iltana pääsimme kerääntymään illallispöytään taivaallisen hyvän uunilohen äärelle. Hienon päivän ja illan jälkeen kaikki taisivat nukkua aika sikeästi.

Taideterapiaretriitin jälkimainingeissa

Viikonlopun jälkeen meidän Art Camp 2026 ryhmässä kävi iloinen kuhina; kiittelimme toisiamme, jaoimme kuvia, kirjavinkkejä sekä muuta mukavaa. Jokainen työpajan vetäjä tulee kirjoittamaan omasta kokonaisuudestaan tulevina kuukausina kirjoituksen meidän Terapeutin kynästä-blogiin, jossa avaa oman harjoituksen, siihen kuuluvaa kirjallisuutta sekä mahdollisen oman kirjallisuuspiiriin tuodun teoksen. Meillä on siis kiehtovaa luettavaa sekä opittavaa kuukausiksi eteenpäin.

Me hallituksessa pyrimme aina yhdistyksen jäseniä kuunnellen ottamaan toiveita huomioon sekä järjestämään erilaista ohjelmaa, niin että virtuaaliprojektit ja livetapaamiset olisivat tasapainossa. Lisäksi koemme tärkeänä huomioida sen, että meitä löytyy eri puolelta Suomea. Ensi vuoden alusta 2027 on tulossa Virtuaalitaidenäyttely johon kaikkien on helppo osallistua riippumatta fyysisestä sijainnista. Tähän palaamme vielä tarkemmin. Kaikenlaista muutakin kivaa on suunnitteilla.

Uusia luovia tuulia tiedossa siis!

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen