Taiteen terapeuttisesta potentiaalista pandemia-aikoina

“We are in this together – and we will get through this, together”. António Guterres

Ajattelin viime vuonna blogikirjoituksia laatiessani että en varmaan ota aiheeksi koronaa, koska siitä on kirjoitettu jo niin paljon. Nyt kun tilanne on jatkunut jo vuoden ja näyttää jatkuvan vielä useita kuukausia, jopa kauemminkin, ajattelin että olisi sittenkin kirjoittamisen aiheen paikka.

Koronaviruspandemia on synnyttänyt odottamatonta epätietoisuutta tulevaisuuden suhteen. Tämä on vaikuttanut ihan meidän kaikkien elämään globaalilla tasolla. Taistelemme tällä hetkellä kahden näkymättömän vihollisen kanssa: Covid-19 viruksen sekä mielenterveydellisten haasteiden kanssa, jotka liittyvät etenkin stressiin sekä ahdistukseen, jota tilanne synnyttää.

Mielenterveydellisten ongelmien lisääntymisestä koronapandemian aikana on tehty jo useita julkaisuja, kirjoituksia sekä raportteja, mutta pidempien seurantatutkimuksien tuloksia saadaan vielä odottaa. Moni kärsii pelosta, huolesta ja epävarmuudesta sekä pohtii omaa jaksamistaan. Jos pandemian vaikutuksia analysoi väestötasolla, voi todeta että korona on vaikuttanut mielenterveyteen yleisesti heikentävästi. Lisäksi kolmannen sektorin palveluiden ja päivätoiminnan väheneminen on vaikuttanut merkittävällä tavalla vakavammista mielenterveyden häiriöistä kärsiviin henkilöihin. Erot ihmisten välillä ovat suuria sekä vaikutusmekanismit moninaisia.

Pandemian yhteydessä puhutaan myös kollektiivisesta traumasta, jossa moni normaaliksi pidetty asia muuttuu lyhyessä ajassa. Tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö ilmaisi uudenvuodenpuheessaan 2021 asian niin että ”oleminen muuttui hetkessä toiseksi”. Niinistö jatkoi myöhemmin puheessaan rohkaisevasti että ”uuden kohtaaminen tarjoaa uusia tilaisuuksia tehdä asioita paremmin ja viisaammin kuin ennen”.

Koronapandemian puhkeaminen lamautti suomalaista taide- ja kulttuurielämää nopeasti ja monin eri tavoin. Esityksiä, näyttelyitä sekä tuotantoja peruuntui ja siirtyi epävarmaan tulevaisuuteen. Kirjastot, museot, kulttuuritalot ja harrastustilat sulkivat ovensa. Kun yhteiskunta eristettiin fyysisesti, tarkoitti se monelle myös henkistä eristämistä. Taide ja sen terapeuttinen hyödyntäminen voi hyvin monitasoisella tavalla tukea hyvinvointia sekä toimintakykyä näinä epävarmoina aikoina.

Yhdysvaltalainen professori ja kirjailija Shaun McNiff, joka on vuosikymmeniä toiminut aktiivisena taideterapian ja luovuuden kentällä, kuvailee taiteen terapeuttista käyttämistä yhtenä vanhimmista eheytymisen keinoista sekä nimittää taidetta sielun lääkkeenä. Kautta aikojen taide on osoittanut kykynsä luoda muutosta, uudistaa sekä mahdollisuuden asettaa olemassa olevaa järjestystä uusiin kehyksiin. Jos taide ei fyysisesti pysty poistamaan kamppailua elämässämme, se voi joka tapauksessa luoda merkitystä ja uutta tarkoitusta sekä tunteen siitä, että on osallisena sekä aktiivisena tässä muutosprosessissa.

On tutkittu taiteen mahdollisuuksia eri tavoin tukea korona-aikojen yli pääsemisessä. Yleisesti ottaen kriisiaikoina on havaittu luovan työskentelyn myönteisiä vaikutuksia. Tärkeä esiin nostettava seikka tässä on se, että erilainen taidelähtöinen toiminta on ihan kaikkien ulottuvilla.

Koronavirukseen liittyy niin paljon näkymätöntä ja abstraktia. Asioita, joita ei silmällä voi nähdä. Kuvan avulla on mahdollista tehdä tiedostamattomasta tietoinen. Todellisuutta on helpompi kohdata, kun sitä on kuvan kautta ensin tutkinut. Mielikuvia käsittelemällä voi luoda konkreettisia muotoja psykologisille todellisuuksille. Tunnetasolla haastavat kokemukset kuten Covid-19 uhassa, mielikuva voi toimia ulkoisena ”säiliönä” johon sijoittaa sisäisiä ristiriitoja. Ulkoistettua objektia voi käsitellä ja hallita sekä se laittaa syrjään niin, että se ei hallitse elämää liikaa. Näin voimme turvallisesti lisätä ymmärrystä sekä työstää tähän liittyviä tuntemuksia. Kun onnistumme hyödyntämään häiriötekijöitä ilmaisun välineenä, huomaamme että oikeastaan kaikkea elämässä voi käyttää polttoaineena luovalle prosessille.

Teoksen valmistuttua, ajatuksia voi tarkkailla turvallisen symbolisen etäisyyden välityksellä ja voimme löytää uusia näkökulmia tilanteeseen, jolloin asenteemme kriisiin saa uusia ulottuvuuksia. Käsin kosketeltavien teoksien kautta syntyy myös muisto ajanjaksosta elämässä ja johon voi palata. Teokseen liittyvä merkitys tarkentuu sekä muuttaa muotoaan ajan kuluessa. Koronan aikana on noussut esille myös eristyneisyys, tilanteiden muuttuminen ja epätietoisuus. Kehotus sosiaalisen etäisyyden (social distancing) ottamisesta on synnyttänyt yksinäisyydentunteita monelle.

Taideteoksiaan voi jakaa muiden kanssa, kutsua mielikuvien dialogiin ja näin löytää teoksista sekä henkilökohtaisia että aivan uusia merkityksiä. Taiteen avulla voi visualisoida emotionaalisia kokemuksia ja saada ne vahvistettua toiselta. Pandemia-ajan ilmiöihin kuuluu myös korona-taide sekä siihen liittyvät erilaiset yhteistempaukset. Nämä ovat tunnetasolla jaettuja inhimillisiä kokemuksia, jonka yhteydessä voidaan puhua kollektiivisesta yhteisöllisestä eheytymisestä.

Korona aikana ihmisten stressitasot ovat yleisesti ottaen korkeammat kuin normaalisti. Taiteen tekeminen vähentää tutkitusti ahdistusta ja stressiä, rauhoittamalla kielteisiä tuntemuksia sekä auttamalla löytämään sisäisen rauhan. Käsillä tekeminen johdattelee myös symbolisella tasolla saamaan asioista kiinni, joita muuten voi olla haasteellista hallita. Omien luovien ilmaisukeinojen löytäminen kehittää mielikuvitusta, jolloin on helpompi fokusoida ajatukset asioihin, jotka lisäävät toiveikkuutta sekä kykyä visioida tulevaisuutta. Huolta tuottavat ajatukset jäävät luontevasti näin taka-alalle. Taide auttaa myös kohdistamaan tarkkavaisuuden muihin kuin pandemiaan liittyviin huonoihin uutisiin.

Mikä ensin voi vaikuttaa masentavalta karanteenilta, voidaankin uudelleen määritellä ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi tutkia omaa sisintään.  Elämässämme ennen koronaa olimme monesti liian kiireisiä perehtymään asioihin, josta todellakin pidämme sekä löytämään tai kokeilemaan uutta.  Käyttämällä lisääntyneen vapaa-ajan asioihin, joihin huomaa syttyvän kipinää voi löytää olemassaololleen enemmän selkeyttä, mielekkyyttä ja iloa.

Taiteen avulla voi oppia löytämään uusia henkilökohtaista kasvua tukevia ulottuvuuksia itsestään. Nämä ovat ehkä osittain hautautuneet kielteisten tunteiden ja itseluottamuksen puutteen alle. Taiteellinen työskentely kehittää keskittymiskykyä sekä tukee tunteiden säätelyä. Prosessi on kaiken keskiössä; niin kauan kun tuntee itsensä rentoutuneeksi ja mukavaksi ollaan oikeilla jäljillä.

Taide on rakentava tapa ilmaista vaikeitakin tunteita tilanteissa, joissa osalla voi olla tapana paeta haastavia ajatuksia päihteisiin. Kuvan avulla voi kohdata omat demonit visuaalisella tavalla, joka monesti on helpompaa kuin tilanteiden verbalisoiminen. Henkilöt jotka kuntoutuvat päihderiippuvuudesta voivat luovan toiminnan kautta löytää luonnollisempia reittejä stimuloida aivoja. Taidetta tehtäessä pääsee lähelle omaa autenttista itseään, löytäen omat voimavaransa ja vahvuudet. Itsetuntemuksen lisääntyessä kohtaa itsensä rehellisesti ja on myös valmis hyväksymään itsessään ei-toivottuja ominaisuuksia.

Taidelähtöinen toiminta tukee mielenterveyttä. Saven muovaaminen, kuvanveisto, maalaaminen, piirtäminen ja värittäminen ovat vaikuttavia tapoja virkistää aivoja. Tämän kaltaiset aktiviteetit näyttivät tutkimuksissa selkeästi lisäävän veren virtausta aivokuoren etuosassa, joka säätelee tunteita, ajatuksia ja toimintoja. Näillä on myös läheinen yhteys motivaatioon liittyviin järjestelmiin.

Luova toiminta aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmän, jolla on suoranaisia vaikutuksia ahdistukseen ja masennukseen. Aivojen palkitsemisjärjestelmä on yksi mielenkiintoisimmista ja monimutkaisimmista aivojen toiminnoista. Tämä mekanismi sallii ihmisten yhdistävän tietyt tilanteet ja toimenpiteet nautintoon. Suurin osa palkitsemisjärjestelmästä sijaitsee piirissä, jota kutsutaan mesolimbiseksi poluksi. Dopamiini on aine, jonka avulla tämä piiri aktivoituu. Mielihyvän tuntemukset sekä energian lisääntyminen kuuluvat dopamiinin myönteisimpiin puoliin.

Käsillä tekeminen muuttaa aivojen fysiologiaa sekä kemiallisia reaktioita, vapauttaen serotoniinia sekä endorfiinia. Samalla kortisolin, eli ”stressihormonin” pitoisuus vähenee. Lisäksi käsillä tekeminen parantaa neuroplastiikkaa luomalla uusia polkuja neuronien välille. Näin aivot pysyvät joustavina ja toimintakykyisinä. On tärkeä löytää sellainen kädellä tehtävä aktiviteetti, joka miellyttää ja rentouttaa sekä vie flow-virtaukseen. Tässä mielentilassa maailma pysähtyy ja olet harmoniassa itsesi kanssa sekä täysin uppoutunut tekemiseesi.

Niin paljon kielteistä kuin koronapandemiasta onkin koitunut, on hyvä muistaa, että kaikilla asioilla on vähintään kaksi puolta. Paljolti unohdetut perusarvot ovat jälleen nousseet kultaakin arvokkaammaksi. Kotimaisten tuotteiden kysynnän kasvu on lisääntynyt ja ilmasto on kiittänyt kun hiilijalanjälki on pienentynyt. Korona on myös avannut meille historiallisen mahdollisuuden rakentaa uudenlainen yhteiskunta.

Voisiko pandemia-aika auttaa ihmiskuntaa pääsemään kestävän kehityksen tielle? Taiteen ja kulttuurin tekijät voisivat olla merkittävässä roolissa kestävyyden kysymysten ratkaisussa.

Taiteen ja kulttuurin suunnattomasta sisältöarkusta löytyy tapoja tarkastella ja ymmärtää ihmisyyttä, muovata asenteita sekä kehittää kykyä empatiaan. Sen keinoin synnytämme luovuutta stimuloivia ympäristöjä, rakennamme vuorovaikutusta, selätämme kriisejä ja luomme yhteisöömme vakautta.

WHO:n 2019 loppuvuoden erittäin laajan, 3000 tutkimukseen perustuvan, raportin mukaan taide vaikuttaa monin tavoin terveyden sosiaalisiin määrittäjiin ja taustatekijöihin. Taidetoiminta vähentää yksinäisyyttä, edistää yhteisöllistä tukea ja sekä lisää sosiaalista pääomaa. WHO esittää, että taiteen ja kulttuurin kasvava merkitys tunnustetaan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Tämä raportti julkaistiin juuri ennen kuin maailmanlaajuinen koronapandemia iski, mutta sen sisältö on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Taide lisää ymmärrystä muuttuvaan maailmaan.

*** Lähteet: arttherapy.org. Resources for Art Therapists during the COVID-19 Pandemic. The American Art Associa-tion (AATA) 2020. Huntus, Antti 2020. Kulttuuri luo kestävyyttä. Koronapandemian hyvät ja huonot seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2020. Gupta, Nisha 2020. Singing Away the Social Distancing Blues: Art Therapy in a Time of Coronavirus. Journal of Humanistic Psychology. journals.sagepub.com. 28.5.2020. Rhoden, Conner 2020. ”Art Therapy Is Now More Important Than Ever During The Covid-19 Pandemic”. www.rtor.org 3.8.2020 Rankanen & Hentinen & Mantere: Taideterapian perusteet 2007. Haapasalo Elisa: Kuva kantaa 2012.

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen