Kesä – elokuu 2021
Tunnelmia, sisältöjä oivalluksia ja uusia tuulia ruotsin ”nordic art therapy conferencesta”
”Some people comes into our lives,
leaves footprints in our hearts
and we are never ever the same”
Mitä ja miksi?
Tämä blogiteksti on yhdessä kirjoittamamme kokoelma ajatuksia ja tietoa vuoden 2021 NATC (Nordic Art Therapy Conference) seminaarista. Ruotsin Sigtunassa järjestettiin 10-13.6.2021 SRBt:n (=Svenska riksförbundet för bildterapeuter) kansainvälinen taideterapiaseminaari ”21st Nordic Art Therapy Conference”. Seminaariin oli mahdollisuus osallistua joko paikan päällä tai etänä. Tämän vuoden kantavia teemoja olivat compassion (=myötätunto) ja affinity (=kiintymys).
Tekstissä on yhdistelty konferenssin historiaa, nykyhetkeä tämän vuoden teemoineen ja ajatuksia tulevasta. Avaamme tekstissä muutamia esimerkkejä ajankohtaisista aiheista maailmalla.
Kokemus oli ainutlaatuinen siinäkin mielessä, että ratkaisukeskeinen taideterapia on harvemmin päässyt kansainvälisen seminaarin luennointiaiheeksi. Voimme myös tässä heti kättelyssä todeta, että tämä on aihe, joka todellakin herätti kiinnostusta globaalilla tasolla. Tässä blogitekstissä kerromme kokemuksesta niin alan ammattilaisen kuin opiskelijankin näkökulmista. Haluamme tämän kirjoituksen myötä myös rohkaista jokaista tavoittelemaan omia unelmia ja tavoitteitaan.
Historian havinaa
Vuosien varrella kasvanut ja monimuotoistunut Nordic Art Therapy Conference sai alkunsa vuonna 1975, kun Sigríður Björnsdóttir kutsui lääkäreitä ja tutkijoita eri maista keskustelemaan lasten kanssa käytettävästä taideterapiasta.
Sigríður Björnsdóttir, jonka ideasta syntyi lopulta maailmanlaajuisesti alalla tunnettu konferenssi, on islantilainen taiteilija, kuvataiteiden opettaja ja taideterapeutti, joka työskenteli tuolloin lastenosastolla Reykjavikin kansallisessa yliopistosairaalassa.
Tänä päivänä Sigríður on 91-vuotias ja täynnä elämäniloa. Otin (Olga) Sigríðuriin yhteyttä hänen sukulaisensa kautta ja sain kuulla suoraan häneltä, miten neljänkymmenen vuoden ajan hän teki töitä sairaalassa lasten ja nuorten parissa, kunnes lopulta eläköityi sairaalatyöstään vuonna 1996. Vielä tämän jälkeenkin hän on pitänyt taideterapian yksilökäyntejä, toiminut alalla työnohjaajana ja työskennellyt vierailevana taideterapian opettajana. Hän kertoi myös taidenäyttelyistään Islannissa, Ruotsissa sekä meillä täällä Suomessa. Hänen taidettaan on yhä esillä esimerkiksi Reykjavikin taidemuseossa. Kaiken kaikkiaan voisi todeta tämän naisen vuonna 1975 aloittaneen jotain ainutlaatuista ja koskettaneen monen ihmisen elämää matkan varrella, työn ja taiteensa kautta.
Mistä konferenssissa puhuttiin?
Tämän vuoden konferenssissa aiheet vaihtelivat laajasti ja esitellyistä tutkimuksista monet käsittelivät ryhmätaideterapian erilaisia muotoja. Konferenssissa esiteltyjä aiheita olivat muun muassa taideterapian käyttäminen masentuneiden sekä itsetuhoisten nuorten hoidossa, kehomuistin hyödyntäminen, nauramisen vapauttava vaikutus, adoptioperheiden kanssa työskentelyä, syöpäsairaiden hoitoa, luovaa toimintaa kehitysvammaisten aikuisten kanssa, yhteisöjen auttaminen, pakolaisten sopeuttaminen ja lapsen valikoivan puhumattomuuden hoitaminen yksilö- ja ryhmätaideterapian avulla.
Omassa presentaatiossamme ”Brighten Your Vision’s Through Solution-Focused Art Based Therapy Methods” Esittelimme ensin ratkaisukeskeisen filosofian sekä taideterapian keskeisiä piirteitä. Tämän jälkeen kerroimme miten olemme soveltaneet klassista musiikkia sekä jazzia luovaan taidelähtöiseen työskentelyymme. Lopuksi esittelimme oman kuvataideterapeuttisen harjoituksen, jonka osallistujat ratkaisukeskeisessä hengessä saivat kotiläksyksi. Saimme tästä hyvällä energialla ja pilke silmäkulmassa toteutetusta esityksestä (selitimme että tämä puoli myös kuuluu ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan) todella mukavaa ja entusiastista palautetta. Aivan uskomatonta että meidän suunnattomasta tajunnanvirrasta huolimatta, ylitimme aikamme vain minuutilla (mutta kukaan ei valittanut;)) Minun (Nina) luoma Jazz-aiheinen taideterapiaharjoitus herätti kuuntelijoiden mielenkiinnon mukavalla tavalla ja dioja pyydettiin jo luennon aikana chatin kautta.
Keskitymme tämän presentaation aiheissamme ainoastaan etänä toteutettaviin luentoihin, koska ne ovat ainoita, jotka olemme itse päässeet kuulemaan. Meille jaettiin videotallenteet kaikista online-esityksistä, jotka olivat kaksi viikkoa meidän luennoitsijoiden nähtävissä. Pelkästään videotallenteiden läpikäymiseen on mennyt melkein 20 tuntia. Erittäin hyödyllinen, kehittävä ja hauska kokemus.
Mikä maa, mikä valuutta?
Luennoitsijoita ja työpajojen vetäjiä saapui lukuisista eri maista: Iso-Britanniasta, Unkarista,Yhdysvalloista, Ranskasta, Bulgariasta, Saksasta, Norjasta, Islannista, Romaniasta, Kanadasta, Tanskasta ja konferenssin isännöitsijämaasta, Ruotsista. Meidän lisäksi Suomesta oli taiteen tohtori, kuvataideopettaja, kuvataideterapeutti sekä kouluttajapsykoterapeutti Mimmu Rankanen, joka edusti tässä seminaarissa Oslo Met Universityä. Rankanen toimi myös koko seminaarin avauspuhujana (key note speaker). Englanti oli kieli jota seminaarissa käytettiin.
Konferenssin aikana oli aika ajoin pientä epäselvyyttä siitä, missä kellonajassa elämme sekä jopa missä maassa seminaari pidetään. Yhtä luennoitsijaa, joka luuli olevansa Suomessa, kyllä hyvin pian ystävällisen määrätietoisesti ohjeistettiin että ”in fact we are in Sweden now”. Kyllähän sitä itsekin monta kertaa varmisti että olemmehan nyt kartalla siitä että olemme oikeassa ajassa. Suurin osa meistä tunnistaa tämän ”ruotsinlaivailmiön”, jossa nälkäisenä lähtee tuntia liian aikasin buffet-ravintolaan tai saapuu tuntia liian myöhään ”Midnight showhun”, nähdäkseen sen lopun. Islannissa Fagradalsfjallin tulivuori jatkoi purkautumistaan. Joten dynaamisissa tunnelmissa elettiin.
Korona-ajan erityispiirteitä löytyi yllättävistäkin paikoista. Seminaariohjelmaan oli esimerkiksi merkitty: “after dinner socially distanced mingle”. Olisi ollut mielenkiintoista seurata tätä ”sosiaalisesti etääntynyttä minglausta kärpäsenä katolla. Meille näytettiin kyllä paikalla olevia osanottajia konferenssitilassa luentojen aikana, mikä sekin mukava ja tilannetta konkretisoiva asia.
Alan selvä naisvaltaisuus (A Survey of Men in the Field of Art Therapy, Robert Tavani, Columbus OH, 2007) näkyi myös Nordic Art Therapy konferenssissa, eikä tänä vuonna esiintyjien joukossa ollutkaan lainkaan miehiä. Vahvalla naisenergialla läpi vedetty seminaariviikonloppu oli kuin kunnianosoitus Sigríður Björnsdóttirille, joka lähes 40 vuotta sitten piti ensimmäisen Nordic Art Therapy konferenssin Reykjavikissa Islannissa.
Edukaatiotaso ja kokemuskoefisientti
Koulutustaso osanottajien kesken oli korkea. Kaikki olivat käytännössä taideterapeutteja ja tämän lisäksi esimerkiksi psykologeja, professoreita, tutkijoita, sosiaalityöntekijöitä, musiikinopettajia, sairaanhoitajia, toimintaterapeutteja tai musiikkiterapeutteja. Yleisin yhdistelmä oli psykologi/taideterapeutti.
Luennoitsijat olivat hyvin eri-ikäisiä. Nuorimmat olivat kolmekymppisiä ja vanhimmat lähemmällä eläke-ikää tai sen jo reilusti ylittäneitä. Taideterapiassa kokemus on vain eduksi ja yksi luennoitsija kiteytti tämän lauseeseen ”I have no retirement skills…” Me ajattelimme, että ”voi kuinka meistä tulisi samanlaisia sitten joskus isona…” (ja meilläkin on ikä-eroa 20 vuotta.)
Olga oli joukon nuorimpia ja myös konferenssin ainoa opiskelijaluennoitsija. Olga valmistui viime vuoden keväänä ratkaisukeskeiseksi menetelmäohjaajaksi ja ratkaisukeskeisen kuvataideterapeutin titteli häämöttää, oletetun valmistumisajankohdan ollessa tulevana jouluna 2021.
Entä jännittikö meitä?
No kylläpä kyllä! Olimme iltaa ennen harjoitelleet koko presentaatiomme pitämisen sekä ottaneet siitä ajan. Pahin oli luentopäivänä, kun odotti omaa vuoroaan, katsoi kelloa ja totesi että edelleen 35 minuuttia vielä jäljellä…totaalinen ikuisuus…tanssimme, hypimme (ja nauroimme omalle hassuudellemme) tietokoneen vieressä, jotta saisimme ylimääräiset jännitykset pois kehosta. Lopulta koitti meidän vuoro ja kun pääsi puhumaan omasta tärkeästä asiasta, vallitseva tunne oli ehdottomasi innostus. Meillä oli vauhdikas, elämänmyönteinen ja tiedontäyteinen kokonaisuus.
Luennon jälkeen hypimme ja tanssimme jälleen, tällä kertaa ilosta! Avasimme kuoharipullon ja fiilistelimme omaa osuuttamme sekä yritimme kuunnella muita luentoja (heikohkolla menestyksellä). Hihittelimme kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Otimme kaiken ilon irti luennon jälkeisestä euforian tunteesta ja aloimme siinä samalla suunnittelemaan minne lähtisimme seuraavaksi pitämään presentaatiota…
Mikä ”boogie” on taideterapian saralla tällä hetkellä?
Seuraavaksi nostamme esille teemoja, joita käsiteltiin taideterapiaseminaarissa. Näiden pohjalta on kiehtova reflektoida mikä niiden relevanssi voisi olla ratkaisukeskeistä viitekehystä vasten heijastaen.
Emme referoi suoraan luentoja, koska konferenssiin osallistuminen oli maksullinen (4000 SEK paikan päällä / 1500 SEK online). Luennoitsijat vuorostaan sitoutuivat tehtäväänsä pienellä ilmoittautumismaksulla. Tämän myötä pääsi kuuntelemaan kaikki luennot sekä sai niihin kuuluvaa materiaalia. Olemme käyneet läpi koko materiaalin, josta olemme yhdistelleet elementtejä ja luoneet omia otsikoita, sijoittaen asioita valittujen teemojen alle.
Eri viitekehyksistä tehtyä taideterapiaa on erittäin rikastuttava tutkia integratiivisessa hengessä. Samankaltaisia asioita tutkitaan hieman eri lähtökohdista. Virkistävät uudet näkökulmat luovat uutta inspiraatiota myös oman työn kehittämiselle.
Musiikki resonoi ja virittää kohti luovaa potentiaalia
Musiikki tarjoaa empaattisia, alitajuisia ja emotionaalisia resonansseja jotka elävät neurobiologisilla, sosiaalisilla ja kulttuurisilla tasoilla. Nämä synnyttävät dynaamisen potentiaalin luovalle muutokselle sekä vievät jännittäviin paikkoihin (dangerous places).
Musiikilla on kommunikatiivinen kvaliteetti; tämän kautta pääsee luontevasti dialogiin sekä sen avulla voi ilmaista eri ulottuvuuksia itsestään. Turhautumia voi purkaa rakentavalla tavalla yhtä lailla kuin kokea onnistumisen tunteita. Interaktiivinen resonanssi musiikillisessa interaktiossa voi synnyttää jaetun musiikillisen virittäytymisen.
Virittäytymisen pienissä musiikillisissa hetkissä (micro moments of attunement) ollaan tässä ja nyt. Terapeuttinen läsnäolo (therapeutic presence) on tila jossa vuorovaikutus tapahtuu monella eri tasolla fyysisesti, emotionaalisesti, kognitiivisesti sekä henkisesti. Tähän kuuluu myös syvä kuunteleminen. Kirjassa ”Therapeutic Presence”(2011) Shari M Geller & Leslie S. Greenberg käsittelevät tätä teema. Leslie Greenberg (s. 1945) on kanadalainen psykologi, joka on yksi tunteisiin suuntautuvan terapian kehittäjistä. Hän käsittelee empatiaa, psykoterapiaprosessia, terapeuttista liittoutumista sekä tunteita.
Klassista musiikkia voi monella eri tavalla käyttää taideterapeuttisessa työssä ja sillä on yleisesti ottaen inspiroiva, fokusoiva sekä rauhoittava vaikutus. Lisäksi musiikilla on ihmisiä yhdistävä kvaliteetti. Musiikillisen kokemisen tila (therapeutic space), on suunniteltu kaikilta osin niin, että se luo mahdollisimman turvalliset ja esteettiset puitteet taiteelliseen toimintaan syventymiselle sekä omien kokemusten jakamiselle.
Klassisen musiikin eheyttävästä vaikutuksesta löytyy lukemattomia tutkimuksia. Klassisen musiikin kuuntelu esimerkiksi voi alentaa verenpainetta. Mozart-effektin mukaan, etenkin Mozartin sävellykset vaikuttavat kognitiivisiin kykyihin myönteisellä tavalla. Mozartin Piano Sonatit johdattelevat miellyttävään rentoutumisen tilaan. Tschaikovskyn Swan Lakella sekä Sleeping Beautilla taas on voimaannuttava ja motivoiva vaikutus.
Jazz-musiikkiin on alun alkaen liittynyt vahva terapeuttinen funktio vapauden pyrkimykseen sekä toiveeseen paremmasta elämästä. Myös blues ja sen lohduttava vaikutus juontaa juurensa samoihin aikoihin. Swing, autenttisuus, yhteisöllisyys ja ”oman soundin” löytäminen ovat jazzissa keskeisiä. Call-and-response paradigma voidaan nähdä monivivahteisena musiikillisena keskusteluna.
Jazzille tunnusomainen synkopoitu rytmi aktivoi aivojen theta aaltoja, joilla on vaikutusta uusien oivalluksien syntymiselle sekä ongelmanratkaisukyvylle. Puhutaan niin sanotuista ”Eureka”-hetkistä. Improvisaatio on yksi jazzin keskeisimpiä elementtejä; se hiljentää meidän sisäisen kriitikon ja luo puitteet aivojen luovan puolen kukoistamiselle.
Kaunis melodia yhdistettyinä melankoliseen lyriikkaan, voi synnyttää kehoon ja mieleen aidon surun kaltaisia reaktioita. Kokemuksen voi lopulta kääntää lohduttavaksi ja eheyttäväksi kokemukseksi, puhutaan niin sanotusta tragedia paradoksista (paradox of tragedy).
Jazzin kuunteleminen nostaa immunoglobulinin A (IgA) -tasoja, jotka toimivat vasta-aineena ehkäisten viruksien, bakteerien sekä infektioiden syntymistä ja näin ollen vahvistaen vastustuskykyä. Nämä ovat aivan elintärkeitä asioita näin pandemia-aikoina.
Globaalisen diversiteetin ulottuvuuksia
Etnokulttuurinen empatia on ymmärrystä toisenlaisuuteen. Tähän liittyy ymmärrys ihmisten tunteisiin jotka ovat etnisesti tai/ja kulttuurisesti erilaisia. Etnokulttuurisen empatian asteikko (SEE) on tällä hetkellä ainoa virallisesti julkaistu etnokulttuurisen empatian mittaustapa. Tähän liittyy kolme eri aspektia, jotka ovat älyllinen empatia, empaattiset tunteet sekä näiden välinen kommunikaatio. Näitä voi ilmaista sekä ajatuksien että tekojen myötä.
Globaalisen empatian mukaan empatia on tunne, jonka olettamuksena on kyky ”tuntee itsessään muiden tunteita”. Tähän liittyy poliittisten sekä sosiaalisten oikeuksien tiedostaminen, sekä emotionaalinen yhdistyneisyys globaalilla tasolla.
Taideterapia voidaan nähdä monikulttuurisena (cross-cultural) intervention välineenä. Tutkimukset osoittavat että monikulttuurisessa terapeuttisessa asetelmassa (therapeutic setting) taide tehostaa kommunikaatiota rakentamalla sillan, joka hyvin vaikuttavalla tavalla ylittää kulttuurisia eroavaisuuksia, joista verbaalisessa kommunikaatiossa voi muodostua haasteita. Taiteen avulla voi myös vahvistaa terapeuttista suhdetta (therapeutic relationship) sekä asiakkaan ja terapeutin molemminpuolista ymmärrystä ja omistautuneisuutta.
Taideterapeutin on hyvin tärkeä ymmärtää kultturisia tapoja sekä eroja. Näin hän voi suunnitella toimintansa niin, että se on mahdollisimman vaikuttavaa ja voimaannuttavaa. Ylipäänsä taideterapeutin on aika ajoin hyvä pysähtyä reflektoimaan mitä tekee ja miksi.
Red Pencil organisaation ”Social action projects” -ohjelmien kautta luovat terapiat auttavat ihmisiä muuttamaan elämää paremmaksi.
The Red Pencil tuo taiteen terapeuttista voimaa lapsien sekä perheiden äärelle konkreettisella tavalla. Kyseessä voi olla henkilöitä, jotka ovat käyneet läpi niin traumaattisia kokemuksia, että niille on mahdoton löytää sanoja. Taiteellinen toiminta perustuu toivon luomiseen sekä resilienssin vahvistamiseen.
Pikku hiljaa lapsi, jolle puhuminen on ollut haastavaa, alkaa piirtämään itsestään koko kehon (pelkän pään sijaan), lisäämään kuvaan perheenjäseniä sekä värejä ja tämän myötä alkaa myös löytämään sanoja.
Tehtävänä on tukea yhteisöllisyyttä sekä tuoda yhteisöjä yhteen (to bring the community together).
Christine Kerr on toimittanut kirjan “Multicultural Family Art Therapy” (2015), jossa pohditaan eri näkökulmista kulttuurisen diversiteetin monikerroksellisuutta.
Draama on rikas paletti samanaikaisia mahdollisuuksia
Draama on toiminnallinen terapiamenetelmä, jossa harjoitellaan tarinan kertomista, erilaisten roolien ottamista sekä itsensä ilmaisemista. Tämän myötä voi tutkia omaa elämäänsä sekä saada siihen syvempää ymmärrystä.
Nukke edustaa hahmoa, jonka voi elollistaa mielessään ja mielikuvituksen avulla luoda nukelle erilaisia persoonallisuuden piirteitä, jonka kautta voi tutkia uusia ulottuvuuksia itsessään. Tähän liittyy myös vahvasti käsillä tekeminen, muodon antaminen ja konkreettisten materiaalien käyttäminen. Prosessin aikana syntyneitä ajatuksia voi työstää taiteen avulla.
Nukketeatteri ei ole vaan tekniikka, vaan myös itsenäinen taidemuoto, jolla on pitkä historia. Sekä nukketeatterin että terapian perustana ovat muutos ja kommunikaatio. Tässä on mahdollisuus venyttää todellisuuden rajoja sekä heittäytyä rohkeisiin tekoihin, joihin oikeassa elämässä ei (vielä) uskalla.
Nukketeatteri-toimintaan kuuluu hahmon luominen ja nimeäminen. Tämän jälkeen kirjoitetaan käsikirjoitus, valitaan musiikki sekä luodaan ja improvisoidaan dialogeja. Lopuksi näytelmä esitetään.
Tämänkaltaisessa toiminnassa aktivoituvat myös peilisolut. Nämä ovat neuroneja (hermosoluja), jotka reagoivat liikkeisiin, ääniin, ilmeisiin ja eleisiin ja virittyvät aina kun seuraamme mitä jokin tekee. Neuronit jäljittelevät sitä, mitä toinen ihminen tai olento tekee sekä miltä siitä tuntuu. Näitä hermosoluja kutsutaan myös empatianeuroneiksi.
Haaste on tulla omaksi itsekseen etääntymättä toisista – joka on toinen “itse”- tai etääntymättä itseämme sisäisestä moninaisuudesta meidän omassa ”minä itse”-järjestelmässä.
“Cotti” ja “Stensku” still going strong
Englantilainen lastenlääkäri ja psykoanalyytikko D.W Winnicott (1896-1971) on edelleen ajankohtainen. Hän puhui katsekontaktin vuorovaikutuksellisesta merkityksestä ”hyväksyvästä katseesta”, jossa toinen osapuoli kokee tulleensa nähdyksi. ”Katsoessaan äitiään, vauva näkee itsensä”. Melkein kaikki tunteet ja tunnetilat heijastuvat tavalla tai toisella katseesta ja katsojan ilmeestä. Winnicott piti tärkeänä empatiaa, mielikuvitusta sekä välittämistä. Myös kuvan tekemisen kautta ja siitä saadun palautteen myötä ihminen voi kokea tulleen nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi ja hyväksytyksi.
Jo vauva osaa kuvitella. Hänellä on kyky luoda fiktiivisiä, mielihyvää tuottavia kohteita itselleen. Minän ja ei-minän välillä syntyy potentiaalisia tiloja, joista vauva saa lohtua ja turvaa.
Daniel Stern (1934-2012) oli psykologi ja psykoanalyytikko. Hän oli erityisen omistautunut ei-kielelliseen kommunikaatioon. Hän muun muassa tutustui tanssikoreografeihin, jotka analysoivat tanssiteoksiaan hyvin samankaltaisesti kuin hän itse varhaista vuorovaikutusta.
Aiemmin psykoanalyyttisessä teoriassa ajateltiin niin, että yksilön psyykkisen häiriön oireet johtuvat taantumuksesta kehitysvaiheeseen, jossa yksilö on kokenut trauman (fiksaatio-regressiomalli). Uudemmassa tutkimuksessa tämän mallin tilalle on noussut jatkuvan rakentumisen (continious construction) malli, jonka mukaan yksilö ja ympäristö ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään ja jokaisessa vuorovaikutustilanteessa vaikuttavat aikaisemmat vuorovaikutuskokemukset.
Taidelähtöisessä työskentelyssä luodaan monesti symboli, vertauskuvana jollekin asialle tai edustaakseen jotakin. Symbolisointi myös edellyttää leikillisyyttä sekä kykyä kokea transitionaalinen tila (transitional space) jossa mielikuvituksellisuus voi toteutua.
Ryhmäterapiassa jäsenet ovat transitionaali tilan luojia sekä myös heitä, jotka kokevat mahdollisuuden antaa sisäisten mielikuvien syntyä tässä hyväksyvässä ilmapiirissä.
Keholla on norsun muisti
Me muistamme ja toistamme kokemuksiamme ja ilmaisemme itseämme kehon kautta. Keho ei valehtele tai jätä meitä mykkyyteen, vaan antaa meille arvokasta sanatonta tietoa.
Kaikilla meillä on jonkinlaisia kipeitä muistoja. Ajan kanssa nämä kokemukset siirtyvät tietoisesta mielestä hyvinkin syvälle tiedostamattomaan. Vaikka näitä asioita ei tietoisella tasolla muistaisi, on muistoihin liittyvien tunteiden energia tiedostamatonta stressiä, joka vaikuttaa kehoon. Kehon kieli on alkukantaista viestintää, jossa on suuri informaatiotiheys, mutta sen ymmärtäminen riippuu paljolti vastanottajan kyvystä samaistua toisen ulkoiseen ja sisäiseen maailmaan. Kehon kieltä voi myös käyttää positiivisten asioiden, luovuuden, ilon ja mielihyvän ilmaisuun. Toimiva keho on terveen itsetunnon perusta ja heijastaa eheyttä koko persoonassa.
Luovaan prosessiin syventyminen, päätösten tekeminen sekä mielikuvien luominen aktivoi kehoa ja mieltä. Joka kerta kun asiakas päättää korvata verbaalisen kommunikaation visuaalisella työskentelyllä molemmat aivopuoliskot aktivoituvat. Tämä tukee henkilön itsetietoisuutta sekä asentoaistia (proprioception). Asentoaisti on osa tasapainoaistia. Toisin kuin muut aistit, asentoaisti ei kerro ulkoisesta ympäristöstä, vaan ainoastaan sisäisestä tilasta. Asentoaistin toimivuutta voi testata niin, että sulkee silmät ja yrittää saada kädet ojennettuna sormenpäät yhteen. Normaalitilanteessa virhe on korkeintaan muutamia senttejä.
Asiakasta pyydetään maalaamisen jälkeen sanoittamaan hallitseva tunnetila liittyen maalausprosessiin tai teoksessa esiintyvään elementtiin. Sitten asiakasta pyydetään identifioimaan kielteinen itse-representaatio tai kielteinen kognitio (esim olen vähempiarvoinen kuin muut). Tämän jälkeen asiakas lisää vaihtoehtoisen kognition joka on sävyltään myönteinen (esim olen rakastettu). Asiakas arvioi positiivisen kognition, sen mukaan miten aidolta se tuntuu asteikolla 1-7, niin että 1 edustaa valheellista ja 7 täysin totuudenmukaista.
Asiakasta pyydetään keskittymään häiritsevään tai traumaattiseen muistoon, pitäen mielessä negatiivinen kognitio ja fysiologinen tuntemus sekä käyttäen kuvallisessa työskentelyssä ei-dominanttia kättä. Prosessin aikana esiin nousevat uudet mielikuvat hän piirtää uudelle paperille. Asiakas jatkaa työskentelyä, vaihtaen dominantin ja ei-dominantin käden välillä. Tämä auttaa asiakasta työstämään muistoa ja samalla neutralisoimaan siihen liittyviä häiritseviä tuntemuksia.
Kehotietoisuuden (body awareness) lisääntyessä, syntyy erilaisia kehollisia tuntemuksia, avautuu uusia kokemuksellisia tiloja, tunteiden ilmaiseminen vapautuu sekä itsesäätelykyky (self-regulation) paranee.
Kultaiset hetket ja aistien rikkaus mielikuvituksen elävöittäjänä
”Elä silloin kun elossa” (lev mens du lever)
Kultaisilla hetkillä (the golden moments) on yhtäläisyyksiä ratkaisukeskeiseen Tähtihetki-harjoitukseen. Nämä ovat merkityksellisiä hetkiä, jolloin on täysin uppoutunut tekemiseen ja kokee vahvaa onnellisuuden tunnetta.
Mitkä elementit taideterapiassa auttavat luomaan kultaisia hetkiä?
Taiteen kautta esimerkiksi syöpäpotilailla on mahdollisuus ilmaista huoliaan, pelkoja, ahdistusta mutta myös iloa, huumoria ja naurua. Luova toiminta lieventää kipua sekä saa ajatukset fokusoitumaan muuhun. Kultasen hetken aikana tarkkaavaisuus kohdistuu voimakkaasti flow-kokemuksia synnyttävään toimintaan ja kaiken muun jääden taka-alalle.
VAKOG kuuluu suggestiivisiin metodeihin ja sen tarkoituksena on elävöittää mielikuvitusta. Keskeinen ajatus tässä on, että visuaalinen (visual), auditiivinen (auditive), kinesteettinen (kinaestethic), hajuaisti (olfactory) ja makuaisti (gustatory) ovat sidoksissa siihen, miten yksilö liittää merkitystä tapahtumiin. Malli tulee NLP-maailmasta ja on yhteydessä siihen, miten mieli prosessoi sekä varastoi tietoa. Kokemus on edustettuna mielessä sensorisina termeinä.
Rekonstruoitu sankaritarina
Eksistentiaalinen migraatio viittaa ekspatriaatteihin (vapaaehtoisiin emigrantteihin), toisin sanoen ihmisiin joilla esimerkiksi on ”eksistentiaalinen motivaatio” matkustaa. He ovat valinneet ”yrittää ilmaista jotain perustavanlaatuista olemassaoloon liittyen, jättämällä kotimaa ja tullakseen vierasmaalaiseksi”.
Koti assosioituu vahvasti identiteettiin. Sen menettäminen vaikuttaa tunteeseen siitä että kuuluu johonkin (sense of belonging).
”Imaginal Journeys” on taidelähtöinen heuristinen tutkielma liittyen eksistentiaalisiin migrantteihin, jossa reflektoidaan matkaa. Tässä hyödynnetään taiteellista luomista sekä narratiivista tarinoiden kerrontaa. Heuristiikka on kognitiivisen psykologian vapaamuotoinen menetelmä ongelmanratkaisuun.
Tässä haetaan yhtäläisyyksiä migratorisen ja taiteellisen prosessin välillä, arketyyppisen sankarin myytin näkökulmasta. Identiteetti, suru, johonkin kuuluminen sekä koti inspiroi osanottajien mielikuvitusta, toimien lähtökohtina heidän taiteelliselle prosessille, jossa migratooriset narratiivit jalostuivat mielikuvituksellisiksi matkoiksi. Sankarin myytin on tarkoitus tukea kokemusta. Taiteen avulla lähdettiin terapeuttisesta näkökulmasta tutkimaan moniulotteisia ilmiöitä holistisesti.
Taiteesta voi löytää esteettistä jännitettä muodon ja sisällön narratiivin kautta. Taide mahdollistaa myös kasvua sekä integroi kokemuksen menetyksestä. Tähän liittyy kiinteästi luominen, korjaaminen ja rekonstruoiminen.
Erilaisia arviointimenetelmiä, mittareita ja interventioita
Koska suuri osa luennoitsijoista olivat psykologeja, presentaatioissa mainittiin erilaisia tutkimuksia ja arviointimenetelmiä, joita käytettiin taideterapeuttisen työskentelyn tukena.
Työskennellessä perheiden kanssa, tavoitteena on ollut auttaa lapsia kehittämään empatiakykyjä sekä sosiaalisia taitoja. Lisäksi lapsia on tuettu ilmaisemaan sekä säätelemään tunteitaan taidelähtöisten menetelmien avulla kuten piirtämisen, maalaamisen, muovailun ja leikin kautta. Arviointimittareita (assessment instruments), joita voi käyttää ennen ja jälkeen ryhmäsession, arvioidakseen taideterapian vaikuttavuutta ovat EmQue /Empathy questionnaire (developed by C. Rieffe) ja Goodenouth-Harris Draw-a-person test.
EmQue-testi sisältää 20 kysymystä, jotka vanhemmat täyttävät. Kysymysten kautta selvitellään lapsen viimeisen kahden kuukauden aikana esiintuomia empatian osoituksia. Esimerkkejä testissä esiintyvistä kysymyksistä; ”kun toinen lapsi itkee, huolestuuko sinunkin lapsesi?”, ”Jos kaksi lasta riitelevät, yrittääkö lapsesi saada tämän loppumaan” tai ”kun lapsesi kuulee muiden lasten nauravan, hänkin alkaa nauramaan”?
Draw-a-person test (DAP, DAP test) on psykologinen projektiivinen persoonallisuustesti tai kognitiivinen testi. Projektiivisessa testissä haastateltavaa pyydetään tulkitsemaan moniselitteistä testiaineistoa tai tutkija tulkitsee hänen tuotoksiaan. Tulkittava materiaali saattaa koostua esimerkiksi kuvista, kuvasarjoista, musteläiskistä tai erilaisista lauseista. Projektiiviset testit perustuvat yleisellä tasolla ajatukseen, että haastateltava projisoi eli sijoittaa tulkinta-aineistoon persoonallisuutensa tiedostamattomia ominaisuuksia ja näin ollen persoonallisuustyypilleen ominaisia vastauksia. Draw-a-person testi on Florence Goodenoughin vuonna 1926 kehittämä ja sen nimi oli alun perin Draw-a-man test.
Testitilanteessa lapsi piirtää kolme teosta; yksi mies, nainen sekä heidät itsensä (kokonaisina, ei vain pää). Mitään muuta ohjeistusta ei anneta, vaan lapsi saa vapaasti käyttää mielikuvitustaan. Mitään aika-rajaa ei myöskään ole, mutta yleensä lapset eivät käytä enempää kuin 15 minuuttia koko prosessiin. Testin tarkoitus on arvioida lapsen kognitiivisen kehityksen ulottuvuuksia.
Tulokset osoittivat että affektiivinen empatia (tarttuva emotionaalisuus/emotional contagion) rauhoittui. Kognitiivinen empatia (kyky ymmärtää toisten tunteita), prososiaalinen käyttäytyminen (toiminta jolla on myönteisiä seurauksia/parantaa toisen ihmisen psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia) ja seurallisuus lisääntyivät. Ryhmäkohesio, yhteisöllisyyden tunne sekä yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyivät.
On tarve evaluoida erilaisia interventiota selvittääkseen nuorten (13-17v) tarvetta hoidolle. Manual based art therapy for adolecents with depression on ruotsalaisen tohtorin Christina Blomdahlin kehittämä. Hoito koostuu kymmenestä tunnin mittaisesta sessiosta. Hoito sisältää yksityiskohtaisista ohjeistuksista, jotka perustuvat fenomenologiseen ja ekspressiiviseen taideterapiaan. Jokainen sessio seuraa samankaltaista rakennetta.
Interventioon kuuluvia diagnooseja ovat depressio, itsemurhavaara, psykoosi, syömishäiriöt ja hoitamaton PTSD.
- Oman tämänhetkisen tilanteen esiin tuominen. Tietoinen taidemateriaalien hyödyntäminen (tekniikat, värit).
- Kehonkuva ennen ja jälkeen Mindfulness harjoituksen. Hengitetään tavalla, joka auttaa mieltä kohdistamaan tarkkaavaisuuden yhteen asiaan (“breathing anchors”)
- Tunteiden luonnostelua; eli että epätarkan spontaanisti kuvailee asioita
- Värit ja tunteet
- Stressaavia sekä miellyttäviä tapahtumakuvia
- Graafinen elämänlanka (life-line)
- Roolit
- Kuvaus tämänhetkisestä tilanteestani.
- Tee yhteenveto sinun taideterapiaprosessista Mandalan avulla. Mandala tarkoittaa ”ympyrä” tai ”kiekkomaista esinettä”. Mandalat voivat perustua useisiin geometrisiin muotoihin, jotka käyttävät erilaisista symboleista kummunneita kuvioita.
Tämän metodin eri vaiheet läpikäyneillä masennusoireiden määrää väheni, itsetunto (self esteem) vahvistui sekä sairastavuus väheni. Manuaalin toteuttaminen on auttanut ymmärtämään masennusta sekä löytämän selviytymisstrategioita, lisäten elämänhallintaa arjessa.
Harjoituksia, joissa on ratkaisukeskeisiä elementtejä
Seuraavaksi muutama esimerkki harjoituksista, joita on tehty lasten parissa. Näissä jokaisessa on havaittavissa tuttuja piirteitä meidän omasta ”kotiterapiasta” ja samalla jotain hieman erilaista.
Tunnekartta (Map of emotions)
Lapsi piirtää ihmiskehon sekä identifioi kokemiaan tunteita, sijoittaen nämä kehokarttaan valitsemallaan värillä. Muodon ja koon avulla voi tarkentaa missä määrin tunne hallitsee ja vaikuttaa. Jokaisen tunteen kohdalla pysähdytään ja mietitään miten se tuntuu kehossa.
Tavoitteena on tukea emotionaalista tietoisuutta sekä emotionaalisia selviytymisstrategioita. Jokainen lapsi kertoo tilanteista, joissa kokee erilaisia tunteita. Yhdessä etsitään keinoja miten ystävystyä intensiivisten tunteiden kanssa, niin että kokee voivansa säädellä niitä tarpeen tullen.
Aikakone (Time Machine)
Lapset saavat muovailuvahaa rakentaakseen auton, joka voi siirtää heidät joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Tätä luodessaan, he valitsevat ajan, johon haluavat etäsiirtää (teleport) itsensä. Tämä harjoitus elävöittää mielikuvitusta sekä tukee jonkun tärkeän asian käsittelemistä.
Ratkaisukeskeisyydessä yleensä siirrytään ajassa eteenpäin (tulevaisuuden muistelu). Mutta kyllä se menneisyyteenkin palaaminen on ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan kuuluvaa (voimavaroja menneisyydestä / ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus).
Minun luotettava ystäväni (My Reliable Friend)
Jaetaan värillisiä papereita, sekä ohjeistetaan ajattelemaan eläinhahmoa, joka voisi suojella heitä kriisitilanteissa. Tämän jälkeen lapset piirtävät hahmon sekä kuvailevat tilanteen, jossa tarvitsisivat hänen apuaan sekä miten aito ystävä tukisi häntä. Heidät pyydetään tämän jälkeen tunnistamaan henkilö heidän ympärillään jolla olisi luotattavan ystävän ominaisuuksia.
Tavoitteisiin kuuluu tiedostaa omia emotionaalisia sekä sosiaalisia tarpeitaan. Ratkaisujen etsiminen yhdessä tukee ryhmän yhteisöllisyyttä.
Vaihtoehtoja sekä toiveikkuutta itseään vahingoittaville nuorille
Taide voi toimia tukena itsetuhoisen henkilöön hoitoprosessissa tarjoten luovia vaihtoehtoisia toimintatapoja sekä lisäämällä toiveikkuutta.Lähestymistavassa keskeistä on ennen kaikkea myötätunto, arvostus ja arvokkuus.
Erilaisia luovuutta stimuloivia taidemateriaaleja hyödyntäen voi ilmaista tunteita ja ajatuksia, joille on haasteellista löytää sanoja sekä lisätä asioiden syvempää ymmärrystä. Tunteet ja ajatukset konkretisoituvat käsin koskettavalla tavalla, vaikka teos olisi hyvinkin abstrakti.
Taiteen tekeminen lisää kontrollin tunnetta. Se ei ole ahdistus tai itsensä vahingoittaminen jolla on ohjat käsissä, vain minulla. Taiteen terapeuttinen ulottuvuus tarjoaa mahdollisuuden myös itsehoidolle.
Luova työskentely tarjoaa vaihtoehtoisia ja juuri itselle sopivia tapoja rentoutua.
Ryhmässä voi jakaa kokemuksia sekä saada kannustusta. Teoksista keskustelun kautta saa huomiota ja tulee nähdyksi. Näin itsensä vahingoittamiseen liittyvä huomiohakuisuus vähenee. Myös luottamuksen, hyväksymisen ja vertaistuen merkitys nousee esiin ryhmässä.
Taidetyöskentelyn kautta tutustuu itseensä sekä pääsee uudella tavalla yhteyteen kehonsa kanssa. Nyanssien kanssa työskentely lisää herkkyyttä.
Uusia ”kuvioita” syntyy myös laajemmin elämässä ja vaihtoehtoisia tapoja toimia avautuu aivan luonnostaan.
”Färdighetslistan” (swe), viittaa taitoihin, joiden avulla voi kestää tilannetta paremmin. Tämä tarjoaa vaihtoehtoisia tapoja toimia tai sietää tilannetta. Osa näistä liittyvät hengitykseen, rentoutukseen sekä fokusoiviin aistiharjoituksiin. Siinä on myös lueteltu aktiviteettejä, kuten ”lukea aakkoset väärin päin”, ”keksi esineelle 30 käyttötarkoitusta” tai ”järjestele jotain kotona värien tai koon mukaan.”
Myötätuntoisesti itseä ja muita kohtaan
Myötätuntokeskeinen terapia (CFT) ja myötätuntokeskeiset menetelmät ovat tällä hetkellä hyvin suosittuja ympäri maailman. Nämä ovat osoittautuneet toimiviksi muun muassa ihmisille, jotka kamppailevat ahdistuksen, masennuksen ja syömishäiriöiden kanssa. Myötätuntokeskeinen terapia sopii erityisesti ihmisille, jotka vaativat itseltään liikaa ja joilla on taipumusta itsekritiikin, häpeän tunteeseen tai haasteita tunteiden säätelyn kanssa.
Myötätuntokeskeisen terapian on kehittänyt englantilainen kliininen psykologi Paul Gilbert (s.1951). Tämän psykoterapiateorian pohjalla on ihmisen evoluutiopsykologia, jossa pyritään tunnistamaan ja ymmärtämään niitä haasteita, joita kehityshistoriamme on tuonut mukanaan. Evoluutiokehityksen myötä ihmisellä on suojavalmiuksia, joiden tehtävänä on varmistaa hengissä pysyminen. Suojavalmiudet vaikuttavat ajatuksiimme, tunteisiimme ja tekoihimme. Siksi huomio kiinnittyy usein mahdollisiin uhkiin sekä ongelmiin ja samalla muu tieto tulee sivutetuksi. Suojavalmiudella on ominaista taipumus ajoittain ylireagoida uhkiin. Tämä pitää koko kehon hälytystilassa, jolloin palautuminen häiriintyy, erilaiset mielialaoireet vahvistuvat ja fyysinen oireilu lisääntyy. Tietoinen läsnäolo, eli mindfulness kuuluu itsemyötätuntotaitoihin. Läsnäoloa voi harjoitella erilaisilla hengitysharjoituksilla tai kuuntelemalla omaa kehoaan.
Useat tutkimukset viittaavat siihen, että itsemyötätuntoiset henkilöt ovat tyytyväisempiä elämäänsä, aloittavat ikävien tehtävien tekemisen helpommin, ottavat vastuuta epäonnistumisistaan, selviävät vastoinkäymisistä paremmin ja ryhtyvät nopeammin uudestaan toimeen epäonnistuttuaan kuin ihmiset, jotka suhtautuvat itseensä kriittisen vaativasti.
Myös luovuus lisääntyy itsemyötätunnon kehittymisen myötä. Kun antaa itselleen luvan epäonnistua, uskaltaa laittaa itsensä likoon ja tämän myötä voi löytyä niitä kaikista arvokkaimpia kultahippusia.
Kirjassaan Myötätuntoinen mieli (2021), Paul Gilbert käsittelee myötätunnon positiivisia vaikutuksia sekä fyysiseen että psyykkiseen terveyteen.
Myötätunnon hyvää tekevä vaikutus ulottuu yksilötasolta koko maailmaan.
Nauramisen vapauttava voima
Nauru on universaalinen kieli, jonka avulla voi saada yhteyden sisäiseen lapseen sekä iloon (inner joy).
Yhteisöllisyyttä tukeakseen, teimme harjoituksen joka käsitti ”Yhden minuutin yhteisnaurua”. Käytännössä näimme vain ohjaajan screenillä sekä ajan kulun. Muiden ilmeet, eleet ja naurun eri ulottuvuudet jäivät kokematta, mutta kokemuksena harjoitus oli hauska.
Naurujooga on ainutlaatuinen konsepti, jossa ilman mitään syytä voi nauraa. Naurua käsitellään tässä harjoituksena joka yhdistää naurua jooga-hengitykseen. Tämä tuo enemmän happea kehoon ja näin aivot tuntevat itsensä energisemmäksi sekä terveemmäksi.
Naurujooga perustuu siihen, että keho ei voi differentioida sitä onko nauru aitoa tai tietoisesti tuotettua (if done with willingness). Molemmista saa samat fysiologiset ja psykologiset edut.
Nauru lievittää stressiä, vapauttaa luovuutta ja auttaa fokusoitumaan.
Lista asioista, joiden mukaan lisätä iloa elämässä, oli hyvin ratkaisukeskeinen luonteeltaan. Esimerkiksi kannustettiin kirjaamaan ylös asioita, joista on onnellinen, löytää itselleen aikaa, oppia jokin uusi taito tänä vuonna, tehdä jotain hauskaa joka päivä, olla yhteydessä ystävääsi tai perheenjäseneesi ja tekemään ”pieni muutos” (a small difference).
Ammattinimikeasia puhuttelee globaalilla tasolla
Taideterapioiden vaikuttavuudesta on julkaistu useita tutkimuksia kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa. Kokemukset ja tutkimukset terveydenhuollon kentältä osoittavat, että taideterapiat ovat tärkeä osa hoitomuotojen valikoimaa. Taideterapioiden juridinen asema on kuitenkin jäänyt jälkeen muusta sosiaali- ja terveydenhuoltoalan kehityksestä. Kuvataideterapeutin, musiikkiterapeutin ja tanssi-liiketerapeutin ammatteja ei ole säädetty terveydenhuollon nimikesuojatuksi ammatiksi.
Islantilaiset taideterapeutit ovat myös aktiivisesti hakeneet nimikesuojausta ammatilleen jo yli 20 vuotta (vuodesta 2000 lähtien).
Ajatuksena on, että nimike lisäisi virallista aseman tunnustamista (status recognition), varmistaa laadukkaan koulutuksen tarjoamisen, ammatillisen takuun (professional guarentee) sekä viitekehyksen terveydenhuollon ammattina.
Euroopan maista taideterapian nimikesuojaus on Itävallalla, Sveitsillä, Iso-Britannialla, Eestillä, Latvialla ja Liettualla (sai suojauksen 2014, prosessi kesti 10 vuotta).
Toiminta joka perustuu todennettuun tietoon (evidence-based practise) sekä siihen liittyvä tutkimus ovat meidän suuri haaste tänä päivänä.
Kun taideterapian ammatteja ei ole säädetty virallisiksi terveydenhuollon ammateiksi, terapiaa saavan asiakkaan, terapeutin, terapiaa järjestävän tahon ja valvovan viranomaisen asemaan liittyy useita haasteita.
Suomessa kaavaillaan Jyväskylään laajaa luovien terapioiden koulutuskeskittymää. Luovan terapian koulutusta on tarkoitus järjestää yhteistyössä muun muassa Jyväskylän ammattikorkeakoulun ja Eino Roiha säätiön kesken. Yliopistotasoista koulutusta saisivat musiikkiterapeuttien lisäksi myös kuvataiteen, tanssin ja kirjoittamisen terapeutit. Kaikille yhteiseksi ammattinimikkeeksi tulisi taideterapeutti. Tukeva pohja kaavailulle tulee siitä, että yliopistossa luovat alat on yhdistetty musiikin, taiteen ja kulttuurin laitokseksi.
Tämän yhteydessä olisi tarkoitus ratkaista myös luovan terapian pitkään vireillä ollutta ammattinimekeasiaa. Tästä on käyty keskusteluja muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. Ministeriö on ollut samoilla linjoilla liittyen siihen, että ammattinimike ratkaistaan todennäköisesti ryhmäkysymyksenä.
Taideterapian ammattinimekkeestä on tosiaan puhuttu jo kauan. Tällä hetkellä asian suhteen on hyvin toiveikas olo. Aktiivinen ja määrätietoinen työ vie taiteita uusille, kiehtoville poluille. Yhteistyö eri taidealojen välillä on ollut mitä parhainta ja luovinta verkostoitumista yhteistä päämäärää kohden, jossa lopputulos on enemmän kuin osiensa summa.
Yhdistyksiä eri puolella maailmaa
On avartavaa hieman perehtyä millaisia taideterapiaan liittyviä yhdistyksiä maailmalla on sekä mikä heidän visionsa ja missionsa ovat. Samalla voi myös tarkkailla omaa yhdistystä hieman uudessa valossa.
American Art Therapy Association (AASA) on 1969 perustettu puolueeton, voittoa hakematon, ammatillinen sekä opetuksellinen yhdistys joka on omistautunut kehittämään taideterapeutin ammattia. AASA on yksi maailman johtavia taideterapia yhdistyksiä, joka tarjoaa jäsenilleen viimeistä tietoa tutkimuksista sekä luo mahdollisuuksia verkostoitumiseen.
BAAT: British Association of Art Therapists on ammatillinen yhdistys taideterapeuteille Englannissa. Yhdistys tarjoaa ammatillista tukea sekä neuvoja jäsenilleen. BAAT tarjoaa myös taideterapiaan liittyviä koulutuksia. Lehti ”The International Journal Of Art Therapy: Inscape” julkaistaan neljä kertaa vuodessa.
BAAT järjestää 20.11.2021 konferenssin “Attachment and the Arts” – The disembodied image: exploring the impact of the pandemic on personal and professional attachments.
ECArTE: European Consortium for Arts Therapies Education on perustettu vuonna 1991. Yhdistys edustaa taideterapioita Eurooppalaisella tasolla ja toimii laadun varmistajana, tukee taideterapian tutkimusta, hyödyntää asiantuntemusta kehittääkseen uusia kursseja sekä ylläpitää puitteet kansainväliselle vaihdolle.
EFAT: European Federation of Art Therapy yhdistää taideterapeutteja sekä ammatillisia taideterapia yhdistyksiä Euroopassa. Yhdistys tukee aktiivisesti ammatillisuuden, koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistä.
Mitä jäi mieleen leijumaan?
Olemme tyytyväisiä siihen, että meillä on ”kotisuuntauksena” niin pragmaattiinen, voimavarakeskeinen ja uusia luovia näkökulmia avaava terapiasuuntaus. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on luonteeltaan avoin ja utelias, johon erilaisten vaikutteiden integroiminen luo uusia kiehtovia tasoja. Lisäksi voimme olla erittäin ylpeitä ratkaisukeskeisestä taideterapiasta. Tämä on todella ainutlaatuinen viitekehys, jonka merkityksen vielä monikerroksellisemmin ymmärsi, kun osallistui tähän kansainväliseen seminaariin. Tässä kansainvälisessä kohtaamisessa, johon osallistui ihmisiä ympäri maailman, korostui myös taiteen nonverbalinen ulottuvuus, eri kulttuurien välinen yhteisymmärrys sekä taiteen ilosanoman jakaminen.
Millaisiin asioihin tämä seminaariin osallistuminen johti?
Amerikkalainen psykologi ja taideterapeutti Christine Kerr New Yorkista kertoi mielenkiintoisista, yhteisöjä auttavista taideterapiaprojekteista, joita hän on järjestänyt ympäri maailmaa. Christine rohkaisi kaikkia näistä kiinnostuneita ottamaan häneen yhteyttä. Projekteihin haetaan ammattiin valmistuneita ja siinä toimivia taideterapeutteja, ei opiskelijoita. Christine on aiemmin vetänyt paljon vastaavia projekteja yhdessä opiskelijoiden kanssa, mutta tällä hetkellä hän tosiaan kokee haluavansa mukaan alan ammattilaisia, joilla on kenttäkokemusta.
Laitoin hänelle sähköpostia (Nina) ja Christine kutsui minut videohaastatteluun (itse asiassa kahteen). Olipa todella kiehtovaa ja hauskaa ajatusten vaihtoa. Tarkoituksena olisi siis lähteä seuraavaan taideterapia projektiin mukaan, joka tullaan toteuttamaan jossakin päin maailmaa. Vielä on liian aikaista tehdä tarkempia suunnitelmia, kun edelleen globaalilla tasolla elämme pandemia-aikoja. Christine kutsui minut jopa kotiinsa asumaan, kun seuraavan kerran tulen New Yorkiin.
Olga on myös ottamassa yhteyttä Christineen, sitten kun sen aika on. Koimme molemmat Christinen erittäin innostavaksi.
Olen (Nina) käynyt mielenkiintoista viestittelyä Nepalilaisen kliinisen psykologin kanssa, joka otti minuun yhteyttä, koska häntä todella paljon kiinnostaa ratkaisukeskeinen kuvataideterapia sekä missä sitä voisi opiskella. Hän myös tiedusteli mahdollisuutta opiskella taideterapia online, koska taideterapian opiskelumahdollisuudet Nepalissa ovat heikot. Christine Kerr osasi vinkata, missä koulussa voisi opiskella taideterapiaa etänä. Tämä opinahjo on Amerikan Pennsylvaniassa sijaitseva Edinboro University. Heillä on akkreditoituja taideterapia koulutuksia, joita voi suorittaan 100% online. Edinboro Universityllä on ensimmäinen taideterapia ohjelma Yhdysvalloissa, joka on saanut CAAHEP (The Commission of Accreditation on Allied Health Education Programmes) akkreditoinnin. Jatkamme ajatustenvaihtoa taiteesta, terapiasta ja kaikesta siltä väliltä.
Amerikkalainen naurujoogi Julie Warwick pyysi laittamaan hänelle videoita, jossa sanoo omalla kielellään ”Very good very good, yeah”. Lähetin (Nina) Julielle videon jossa polskin Aurajoessa ja huudahdan ”Loistavaa loistavaa, JEEE” ja nauran siihen päälle. Julien mielestä tämä oli aivan mahtava, vastasin siihen että tätä oli myös hauska tehdä.
NATC oli meille molemmille ensimmäinen kansainvälinen konferenssi, jossa toimimme yleisön sijaan luennoitsijoina. Matka luennon suunnittelemisesta sen toteuttamiseen oli vaiherikasta ja ehdottomasti monenlaisia ajatuksia, oivalluksia ja tunteita herättävää. Luentotekstien parissa käytettiin lukematon määrä tunteja ja viimeiset pari viikkoa työstettiin tekstejä aina kun siihen oli mahdollisuus. Ihan viime metreille saakka muokkasimme ajatuksiamme sekä tuotimme uutta tekstiä. Lopputuloksena oli kattaus monipuolista asiaa ratkaisukeskeisestä taideterapiasta sekä sen musiikillisista mahdollisuuksista.
Luennoitsijakärpänen iski meihin molempiin ja uudet tuulet ovat voimakkaasti alkaneet viemään meitä eteenpäin kohti uusia seikkailuja.
Olga sai jo juhannuksen jälkeen vahvistuksen ”Creating With Tchaikovsky” luentoehdotuksen hyväksytyksi tulemisestaInternational Conference of the Arts in Society 2022seminaariin. Kyseessä on Arts in Society Research Networkin järjestämä tapahtuma, joka pidetään seuraavan kerran Espanjassa, San Jorgen Yliopistossa, jonne Olga siis on lähdössä luennoimaan taiteen voimasta erilaisten yhteisöjen yhdenlaisena tukipilarina.
Seuraava ”Nordic Art Therapy Conference” olisi sitten Tanskassa vuonna 2023…Vi mødes der, ikke sandt? 🙂
*** Olga Laaksonen | Kirjoittaja on taiteilija ja ratkaisukeskeinen taideterapiaohjaaja ja yhdistyksen hallituksen jäsen
*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen