”Pain is real – But so is hope”

Taide ”kipulääkkeenä”

Tarkastelen tässä kirjoituksessa kipua eri näkökulmista sekä selvitän millaisia mahdollisuuksia kuvataideterapialla on vaikuttaa taustalla oleviin tekijöihin. Taidelähtöisellä toiminnalla on tutkitusti vaikuttavaa ja sivuvaikutuksista vapaata potentiaalia vahvistaa ihmisen omia mekanismeja selviytyä eritasoisista kiputiloista. Kuvataideterapia tukee myös kipulääkityksiin liittyvissä vieroitushoidoissa. Tässä medikalisoituneessa maailmassa nämä ovat hyvin arvokkaita ominaisuuksia. Suomella on vielä hyvät mahdollisuudet säästyä Yhdysvaltojen kaltaiselta kriisitilanteelta. Toisaalta Yhdysvalloissa on myös kehitelty laaja verkosto erilaisia ohjelmia, joissa hyödynnetään taideterapiaa osana kokonaishoitoa. Nämä vuorostaan ovat erittäin tutustumisen arvoisia.

Lääkkeiden väärinkäyttö on kansanterveydellinen haaste sekä globaalisti että Suomessa. Tällä viitataan useimmiten lääkkeiden käyttöön ilman lääkärin määräystä tai oman reseptilääkkeen käyttöä lääkärin ohjeen vastaisesti. Väärinkäytön yleisimmät tarkoitukset ovat kivun hoito, muiden päihteiden vaikutusten muokkaus, ahdistuksen tai stressin hallitseminen sekä nukkuminen. Suomessa kipulääkkeiden myynti on kasvanut kymmenessä vuodessa n. 30 % ja suomalaistutkimuksen mukaan lääkehaitat ovat yksi yleisimmistä kuolinsyistä länsimaissa. Väestötutkimuksen mukaan n. 10 % aikuisväestöstä käyttää särkylääkkeitä päivittäin. Työterveyshuollon näkökulmasta mielenkiintoinen löydös on, että varsinkin naisilla yleinen lääkkeiden väärinkäytön syy oli ”arjen kestäminen”. Suomessa lääkkeiden ongelmakäyttäjien määrä on tuplaantunut viidessä vuodessa.

Kipulääkityksen lyhyt historiikki

Kipua on vuosisatojen ajan hoidettu kasveista saatavilla rohdoksilla. Kipua ja kuumetta on entisaikaan hoidettu salisylaateilla, joita saatiin muun muassa pajunkuoresta ja mesiangervosta keittämällä tai uuttamalla. Vahvempia kipurohdoksia haettiin ooppiumunikosta. Kemiallisten kipulääkkeiden historia alkaa 1820-luvulta, jolloin eristettiin salisyylihappo. Sen johdannainen asetyylisalisyylihappo (ASA) syntetisoitiin ja otettiin lääkinnälliseen käyttöön 1897. Tämä oli merkittävä vaihe nykyaikaisen lääketeollisuuden historiassa. 1960-luvulle tultaessa asetyylisalisyylihappo oli maailman eniten käytetty lääke. Siinä vaiheessa oli jo selvä, että sillä on myös vakavia sivuvaikutuksia. Tärkeimpinä olivat vatsahaava ja ruoansulatuskanavan verenvuodot.  Indometasiini ja ibuprofeeni kehitettiin 1960-luvulla. Parasetamolin juuret ovat 1880-luvulla, jolloin asetanilidin havaittiin hoitavan kipua ja kuumetta, sen markkinointi alkoi 1950-luvulla.

Mitä haittaa särkylääkkeistä on?

Jo yksi päänsärkyyn otettu Burana aiheuttaa vatsaan limakalvovaurion. Kun lääkkeen ottamista jatkaa säännöllisesti pidempään, seuraukset voivat alkaa etenemään salakavalasti ja todellisuuteen herätään vasta kun komplikaatiot vievät hoitoon. Myös lääkkeen helpolla saatavuudella on merkitystä. Esimerkiksi sen jälkeen, kun Ruotsissa alettiin myymään kipulääkkeitä ruokakaupassa, ovat parasetamolimyrkytykset lisääntyneet.

Noin kolmasosa vatsahaavan aiheuttamista verenvuodoista ja kuolemista liittyy tulehduskipulääkkeiden käyttöön. Lääkkeistä johtuvia komplikaatioita hoidetaan sairaaloissa päivittäin. Vatsahaavan riski kääntyy selvään kasvuun yli kuusikymppisillä. Monisairailla tulehduskipulääkkeiden käyttö lähes viisinkertaistaa kuolinriskin. Särkylääkkeet lisäävät myös infarktin todennäköisyyttä jopa kaksinkertaisesti ja vaara lisääntyy jo lyhytaikaisen käytön yhteydessä. Tärkeä poikkeus on pieni annos aspiriinia, jonka on todettu 100 mg päiväannoksina suojaavan sydän- ja aivoinfarktilta.

Koronapandemia muutti särkylääkkeiden myyntitilastoja apteekeissa. ”Ikuisena kakkosena” pidettyä parasetamolia sisältävien lääkkeiden myynti kasvoi yhtä suureksi kuin suomalaisten perinteisen suosikin, eli ibuprofeenilääkkeen. Sosiaali- ja terveysministeriö joutui jopa väliaikaisesti rajoittamaan parasetamolia tai deksametasonia sisältävien lääkkeiden myyntiä. Rajoituspäätösten takana oli lääkevalmisteiden saatavuuden turvaaminen koronapandemian jatkuessa, niin että varmistetaan lääkkeiden yhdenvertainen saatavuus koko Suomessa.

Järeämpiä lääkkeitä kipuun

Opioidien käyttö ja yliannostuskuolemat ovat parin vuosikymmenen aikana kymmenkertaistuneet Yhdysvalloissa. Vahvojen kipulääkkeiden sisältämistä opioideista ovat suuressa määrin riippuvaisia myös lapset. Satoja tuhansia ihmisiä on kuollut alun perin lääkkeiksi määrättyjen opioidien yliannostukseen. Puhutaan opioidikriisistä. Tästä johtuen Amerikan presidenttikin julisti maahan vuonna 2017 kansallisen hätätilan. Kuolemat ovat vain jäävuoren huippu. Jokaista opioidikuolemaa kohti on moninkertainen määrä ihmisiä, joiden elämä on riippuvuuden takia pysyvästi raiteiltaan. Suuri syy yhdysvaltalaisten kärjistyneeseen tilaan on opioidilääkkeitä valmistavat lääkeyhtiöt. Mainoskampanjoiden viestinä on muun muassa ollut, että kipua alihoidetaan ja että ratkaisu ovat opioidit. Puhutaan myös siitä, että amerikkalaiset olisivat laajalti ”kadottaneet elämänsä narratiivin”, eli menettäneensä toivonsa, odotuksensa ja uskonsa valoisampaan tulevaisuuteen.  

Suomessakin opioidiriippuvuus on nykyisin yleisin syy päihdehoitoon hakeutumiselle. Reseptillä saataviin kipulääkeisiin koukussa olevia on enemmän kuin huumeiksi luokiteltujen aineiden käyttäjiä. Yhdysvaltain epidemian avaintekijän oksikodonin käyttö on kuluneen kymmenen vuoden aikana lähes kolminkertaistunut Suomessa. Myös kodeiinin kaltaisia miedompia opioideja sekä tramadolia käytetään moninkertaisesti aiempaa enemmän. Kodeiinia saa yhdistelmävalmisteena parasetamolin ja ibuprofeenin kanssa, sekä myös yskänlääkkeen yhtenä osana. Se ei itsessään ole kipua lievittävä, vaan se metaboloituu noin 10 prosenttisesti CYP2D6-isoenzyymin välityksellä morfiiniksi, joka vuorostaan saa aikaan kipua lievittävän vaikutuksen. Käytetyin opioidi Suomessa on tällä hetkellä buprenorfiini.  Opioidien lisääntynyt käyttö näkyy myös työkyvyttömyyshakemuksissa. Monesti on haastava arvioida, kumpi on tärkeämpi syy tähän, itse sairaus tai kipulääkitys.

Mitä kipu on?

Kipuun vaikuttavat tekijät ovat hyvin yksilöllisiä, joten ei voida sanoa, että yhdelle kivulias asia olisi automaattisesti kivuliasta toiselle. Kansainvälinen kivuntutkimusyhdistys IASP määrittelee kivun epämiellyttävänä aisti- ja tunnekokemuksena, johon liittyy todellinen tai oletettu kudosvaurio tai edellistä muistuttava kokemus. Kipu voi tämän mukaan varoittaa kudosvauriosta tai sen uhkasta, mutta se voi syntyä myös ilman sitä. Kipu on luonnollinen osa ihmisen elämää, jota jokainen jossain vaiheessa elämäänsä kohtaa enemmän tai vähemmän. Kipu on myös yleisimpiä syitä hakeutua lääketieteelliseen hoitoon, esimerkiksi 40 % terveyskeskuslääkärien käynneistä liittyvät kipuun.

Kipuaistimus, kuten muutkin aistimukset tuotetaan aivoissa. Kivun tarkoituksena on suojata meitä vaaralta. Selkäytimessä on sekä viestiä kiihdyttäviä että jarruttavia mekanismeja, joista osa on lähtöisin aivoista. Saavuttuaan aivoihin, viesti tulkitaan niin, että sitä peilataan jo aivoissa olevaan tietoon, eli ennakkokäsitykseen siitä, tuleeko jokin asia olemaan kivuliasta. Ennakkotodennäköisyyttä verrataan reseptoreista saatuun tietoon ja näiden yhdistelmä ”laskelmoidaan”. Jos aivoissa laskettu kokonaiskuva kallistuu sen puolelle, että elimistöä täytyy suojata, hälytysjärjestelmä aktivoituu ja aivot tuottavat kipuaistimuksen.

Hälytyskynnys madaltuu, kun aivoilla on syytä olla huolissaan tai kun ne muuten kokevat olevansa vaarassa. Herkkyys tähän voi olla pysyvästi matalampi esimerkiksi geenien tai kasvatuksen johdosta tai se voi alentua väliaikaisesti esimerkiksi stressitilanteissa. Joskus kipu muuttuu krooniseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kipua koetaan senkin jälkeen, kun voidaan kohtuudella olettaa kudosten jo parantuneen. Kroonisessa kiputilanteessa kipujärjestelmä herkistyy ja alkaa toimia epätarkoituksenmukaisesti. Kipu saattaa alkaa ohjata ihmisen toimintaa, jolloin kipua tuottavia asioita aletaan välttämään.

Taiderapia ja kipu

Taideterapian arvo kivun suhteen liittyy sen mahdollisuuksiin lieventää kivun tuntemuksia. Luovan toiminnan avulla voi oppia hallitsemaan kipuun liittyvää ahdistusta ja stressiä. Lisäksi taidelähtöinen toiminta tuke paranemisprosessia ja kohentaa elämänlaatua. Taiteen avulla voi säädellä mieltä, rentoutua sekä kohdistaa tarkkavaisuuttaan myönteisiin asioihin. Näin kivun tuntemukset siirtyvät kuin luonnostaan pois valokeilasta. Kun ihminen on kivussa, hän usein kokee menettävänsä kontrollin tunteensa, koska kivulla on tapana sanella mitä voi tehdä ja mitä ei. Omistautumalla taiteelliseen toimintaan syntyy tunne siitä, että johtaa tilannetta. Omien valintojensa kautta on mahdollista edetä pienin askelin kohti toivottua olotilaa.

Taiteen käyttöä sekä merkitystä on tutkittu osana hoitotyötä sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa sekä osana kuntoutusta. Kliinisessä ympäristössä taiteen ja taiteellisen toiminnan on todettu vähentävän kipu-, uni- sekä rauhoittavien lääkkeiden tarvetta ja käyttöä. Taiteelliseen toimintaan osallistuminen voi vähentää potilaiden kokemaa huolta ja ahdistusta ennen toimenpiteitä sekä kivuntuntemuksia niiden aikana.

Taide tuo elämään muuta sisältöä kuin oman terveyden tarkkailun. Tämä puolestaan vähentää käyntikertoja terveyspalveluissa. Esimerkiksi Britanniassa Gloucester Clinical Commissioning Group ylläpitää Artlift-ohjelmaa, jossa kroonisesta kivusta ja lievistä mielenterveysongelmista kärsivät asiakkaat ohjataan yleislääkärin vastaanotolta osallistavan taiteen ryhmiin. Tutkimuksessa asiakkaat osallistuivat taidetoimintaan 2 tuntia kerrallaan, 10 viikon ajan. Taidetoimintaan osallistuneet raportoivat terveydentilansa parantuneen ja lisäksi yleislääkäri- ja sairaalakäyntien todettiin vähentyneen 37 % . Kustannus-hyöty-analyysin mukaan tämä säästö vuodessa potilasta kohden oli huomattava.

Myös lääkärit ovat yhä enenevässä määrin havahtuneet taiteen ja kulttuurin potentiaaliin osana sairauksien ehkäisyä ja hoitoa. Lääkärien koulutukseen on paikoin alettu lisäämään taideaineita ja taidelähtöisiä menetelmiä. Aiheesta on jo vuosikymmeniä käyty vilkasta keskustelua liittyen hyvinvointivaikutuksia koskevaan tutkimusevidenssiin, taiteen rooliin välineenä, itseisarvona sekä kulttuuripolitiikkaan ja taiteen rahoitukseen. Vuoden 2019 lopussa WHO julkaisi tähän asti laajimman kulttuurin ja hyvinvoinnin yhteyksien tutkimusta kartoittavan raportin ”What is the evidence of the role of the arts in improving health and well-being?” Raportti sisältää yli 3000 tutkimusta.

WHO:n raportissa esitetään useita taiteeseen liittyviä kliinisiä hyvinvointivaikutuksia. Taidelähtöinen toiminta on vähentänyt potilaan kipua, stressiä ja ahdistusta sekä alentanut verenpainetta. On myös tutkittu musiikin hyvinvointivaikutuksia. Pitkään on ollut tiedossa, että fysioakustisen hoidon avulla voidaan lievittää kroonista kipua. Viime vuosina on kehitetty monimenetelmäistä fysioakustisen hoidon mallia, jossa matalataajuisen äänen värinä ja lääkäriltä saatu tuki yhdistetään mielimusiikin kuunteluun. Potilaiden itsearviointeihin ja fysiologisiin mittauksiin perustuvassa tutkimuksessa selvisi, että potilaiden krooninen kipu helpotti sairaalatapaamisten aikana, ja kotona tehty fysioakustinen itsehoito pidensi näitä vaikutuksia. Myös kroonisen kipuun liittyvät masennus- ja ahdistusoireet vähenivät hoitojakson jälkeen.

Taide voi auttaa käsittelemään ja sietämään myös sellaista kärsimystä ja kipua, jota ei voi poistaa.

Taiteen keinoja on tutkittu yhä enemmän terveydenhuollon kontekstissa. Tarr, Cornish ja Gonzales-Polledo (2018) selvittivät tapoja ilmaista kipua taidetyöpajan keinoin, sillä kivun sanoittaminen voi olla vaikeaa. Tavoitteena oli näin tutkia kivun kokemuksen monia ilmenemismuotoja. Kivun kommunikoinnin välineinä käytettiin muun muassa valokuvausta, kuvia, piirtämistä, maalaamista, veistoksia sekä ääntä ja teatteria.

Taiteen tekeminen muutti ryhmän sosiaalista dynamiikkaa ja auttoi kivun kommunikointia kohti laajempaa ymmärrystä, joka haastaa perinteisen dikotomisen ajattelun kivusta. Luova työskentely auttoi kivun hahmottamisessa, niin että siitä sai ”otteen” ja siihen pystyi suhtautumaan uudella tavalla. Kuvat ja äänet välittävät kipukokemusta sanoja intensiivisemmin. Taidetyöpajoissa on mahdollista sanoittaa kipu taiteen keinoin ja tuoda esille eri versioita kivusta. Näiden esiintuomista ei kipukyselyillä tai lääketieteen ja psykologian malleilla välttämättä pääse tavoittamaan.

Taideterapia opioidivieroituksen tukena

Yhdysvalloissa taideterapia on yhä laajenevassa määrin otettu mukaan osaksi hoitoa, joka liittyy opioidien liikakäyttöön. Opioidiepidemian synnyttämällä kansallinen kriisillä on ollut tähän merkittävä vaikutus. Erilaiset kipulääkkeet ovat muutenkin niitä, mitä lääkärit kaikista lääkkeistä eniten määräävät. Taidelähtöisen toiminnan asema tässä kontekstissa on vahvistunut viime vuosien aikana, mikä on johtanut erilaisten interventio-ohjelmien kehittämiseen. On perehdytty tutkimuksiin, jotka osoittavat taidelähtöisen toiminnan vahvuuksia mitä tulee kivun lievitykseen, fyysisiin oireisiin sekä henkisten kykyjen kehittämiseen. Myös taiteen sosiaalisesti aktivoiva puoli on nostettu esiin. On myös perustettu ns. Arts-in-medicine ohjelmia eri puolilla Yhdysvaltoja.

Taideterapian on todettu olevan hyvin moniulotteinen tuki vieroitusprosessissa. Taiteen kautta voi käsitellä ajatuksia liittyen krooniseen kipuun, ahdistukseen, stressiin sekä muihin mielenterveydellisiin haasteisiin, kuten alakuloisuuteen. Taidelähtöisen ryhmän toiminnassa nousee esille monia erilaisia näkökulmia sekä samaistumisen että vertaistuen terapeuttinen vaikutus.

Tutkimukset osoittavat, että taidelähtöiset interventiot tukevat syvällisemmällä tasolla motivaatiota perehtyä omaan prosessiin. Häpeän tunteet piiloutuvat monesti muiden tunteiden taakse. Taiteen kautta näitä saadaan nostettua esille ja käsiteltyä. Vaikeiden tunteiden voima alkaa tämän myötä neutralisoitumaan. Vastarinnan murtaminen hoitoja kohtaan tapahtuu tämänkaltaisessa työskentelyssä luontevalla tavalla. Taiteen kautta voi käsitellä vihaa sekä muita voimakkaita tunteita, jotka voivat laukaista ongelman uusiutumisen. Myös stigmatisoitumiseen liittyvää kärsimystä on ollut helpompi kohdata, jonka myötä asiaan on alkanut asennoitumaan uudella, myönteisemmällä tavalla.

Taiteen kautta voi vahvistaa itsetuntoa, minäkuvaa sekä tunnetta omasta selviytymiskykyisyydestä. Resilienssi viittaa henkiseen kapasiteettiin, jonka avulla ihminen pystyy usein tiedostamattomastikin hyödyntämään niitä voimavaroja ja vahvuuksia, jotka ylläpitävät hänen selviytymistään eri tilanteissa. Luovassa työskentelyssä pääsee kiinni myös näihin tiedostamattomiin voimavaroihin.

Taidetyöskentely vahvistaa itsenäisyyden tunnetta, itsensä hyväksymistä, itsekuria sekä luo monikerrokselliset mahdollisuudet henkilökohtaiselle kasvulle. Opioidi addiktiosta toipumisessa on pitkälti kyse tunne-elämän eheytymisestä. Luovan toiminnan kautta on myös mahdollista käsitellä erilaisia hoidon edessä olevia esteitä niin kuin ongelmien välttelyä sekä emotionaalista vastuuntunnottomuutta.

Taidelähtöiset menetelmät vahvistat interpersonaalisia yhteyksiä ja yhteisöllisyyden rakentumista. Kaikki tämä lievittä sosiaaliseen eristäytymiseen liittyviä tunteita sekä elämän yleistä epäjärjestystä ja sekavuutta. Nämä tuntemukset ovat yhtenäisiä sekä addiktiossa että mitä tulee siitä toipumiseen.

Taidelähtöisen toiminta lisää kykyä reflektoida menneisyyttä, käydä läpi tapahtumia sekä orientoitua kohti uusia toimintamalleja. Luova toiminta vieroituksen jälkeen auttaa tilanteen ennallaan pitämisessä. Tämä on jatkuvaa ja pitkäjännitteistä työtä.

Taiteen roolista suhteessa kipuun

Kuvia kivusta, särystä, kärsimyksestä ja kuolemasta on tehty kautta aikojen. Länsimaisessa kuvakulttuurissa yksi tärkeimmistä kuvatyypeistä esittää ristiinnaulittua Kristusta. Marttyyreita esittävissä kuvissa kipu on ylevöitetty; kipu nähdään merkkinä marttyyrin todellisesta uskosta, joka kärsii ja kestää kaiken. Muissakin kulttuureissa kipu on joskus esitelty materiaalisena välttämättömyytenä tiellä henkiseen ja aitoon yhteyteen jumalan ja universumin kanssa.

Ajatus kivun tuntemisesta ahdistaa useimpia ihmisiä ja sitä pyritään välttämään. Taiteilijat voivat kertoa muille, miltä kivun kokeminen voi näyttää ja tuntua. Kivun käytöllä taiteen elementtinä voi olla tarkoituskin järkyttää ihmisiä. Kun katsoja tutkiskelee tuntemuksiaan itsekseen tai jonkun kanssa, hän saattaa olla aiempaa paremmin valmistautunut kohtaamaan kivun omassa elämässään. Taideteos voi myös käsitellä kipua kokonaan ilman kuvia kivusta, mielikuvia herättäen.

Paljon on siis tehtävissä näin pehmein, lääkkeettömin ja noninvasiivisin keinoin – rohkeasti, kipua pelkäämättä matkalla kohti toivottua tulevaisuutta.

*** Lähteet: Aholainen, M. – Jäntti, S. – Tammela, A. – Tanskanen, J. 2021. Miten taide vaikuttaa? Kulttuurisia näkökulmia hyvinvointiin ja terveyteen. Lääkärilehti 5.3.2021. www.arts.gov. Arts Strategies for Adressing the Opioid Crisis: Examining The Evidence 2020. www.health.harvard.edu. Art Therapy: Another way to manage pain. Kiasma lehden arkisto 1997-2012.  Kivun kuvat. käypähoito.fi. Lapveteläinen T. 2012. Pajunkuoresta kipulääkkeiden vaikutusmekanismien ymmärtämiseen. Sic! Nro 1/12. Ortega.M. 2018. Santa Fe Program Pairs Art Therapy With Opioid Addiction Treatment.www.kunm.org.  www-nasaa-arts.org. Arts And the Opioid Epidemic Strategy 2019. potilaanlääkärilääkärilehti.fi. psykofyysinenfysioterapia.net. www.päihdelinkki.fi. Pätsi, S-M – Lintonen, T. – Karjalainen, K. 2020. Lääkkeiden väärinkäyttö suomalaisessa aikuisväestössä. 24.1.2020. Simojoki, K. 2018. Lääkkeiden ongelmakäyttö, kirjassa Huume- ja lääkeriippuvuudet 2018. Helsinki: Duodecim. www.terveyskirjasto.fi. vastalääke.fi. www.sitra.fi. www.terveyskylä.fi

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen