Helmikuu 2023
Ole itsesi paras Ystävä! Tarina siitä, kuinka S.M.A.R.T. voi auttaa
Aloitan tämän kirjoitukseni oikeastaan tarinani lopusta ja oivalluksestani tarinan päätteeksi: muista olla itsesi paras Ystävä. Hyvin usein sekä työ- että henkilökohtaisessa elämässä törmään siihen, kuinka tärkeää olisi opetella ja kannustaa muitakin otsikon mukaisesti tuntemaan, ajattelemaan ja puhumaan itsestään ja itselleen, kuin parhaalle ystävälleen. Se toteutui tässä tehtävässä oikeastaan täysin tietämättäni mutta sitä kautta, että pysähdyin. Pysähdyin kuuntelemaan ja kuulemaan kehoani ja mieltäni, koska jotenkin ymmärsin sen tarpeen olemassaolon. Tämän päivän maailma on hirveän hektinen ja vaativa; kiire hiipii miltei vaivihkaa meidän aamupalapöytiimme, harrastusrumbaan ja vapaa-ajan aikatauluihin. Päivät ovat suorituksia toistensa perään. Oman ajan raivaaminen sen seasta voi olla hyvin haastava tehtävä. Tämän minuuttiaikataulun jatkuva noudattaminen luo ainakin minulle ahdistusta ja rauhoittuminen sen keskellä tuntuu toisinaan jopa kiduttavan vaikealta. Siksi halusin tietoisesti vähentää kiirettä sekä lisätä aikaa ja rauhoittumista.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa, jossa kalenterin sivut täyttyvät nopeasti – tosin ihan tietoisesti, kun itselleni tärkeät asiat ottavat sieltä paikkansa. Heräsin kuitenkin viime vuoden lopulla tunteeseen, jossa tunnistin kehossani puristavaa, ahdistavaa tunnetta – kuin se olisi pumpattu aivan ääriään myöten täyteen ja paine alkoi aiheuttaa epämiellyttävää oloa sekä mieleen että kehoon. Kuin tilauksesta lyhytterapeutin täydennyskoulutuksen opinnoissani tuli eteeni tehtävä, jossa harjoitellaan lyhytterapiassa käytettävää S.M.A.R.T. -keinoa asettaa itselleen sopivia tavoitteita sekä arvioida, seurata, mitata ja tarvittaessa säädellä noita tavoitteita. Sitä käytti ensimmäisen kerran George T. Doran vuonna 1981 artikkelissaan “There’s a S.M.A.R.T. way to write management’s goals and objectives”. Näin minun S.M.A.R.T. -matkani eteni kohti jo alussa paljastamaani oivallusta.
S niin kuin specific: selkeys, konkreettisuus
S.M.A.R.T.:n kirjainyhdistelmä käy läpi eri palaset tavoitteellisen toiminnan prosessin rakentamiseksi. Ensimmäinen kirjan S ohjaa rajaamaan omaa tavoitettaan selkeäksi ja konkreettiseksi tavoitteeksi. Mitä tarkalleen ottaen haluat saavuttaa? Liian epämääräinen, rajaamaton tai suuri tavoite onnistuu huonommalla todennäköisyydellä. Itse lähdin liikkeelle ahdistavasta olostani ja kehossani tuntuvasta paineesta. Halusin itselleni omaa aikaa, tilaa ja rauhaa. Pohdin, mikä oman ajan lisäämisessä on minulle tärkeintä? Tajusin harmini siitä, ettei minulla ollut ollut aikaa piirtämiselle tai maalaamiselle aika pitkään aikaan. Tuon ilmaisuväylän puuttuminen oli mielestäni yksi syy tuntemukseeni. Pohdin asiaa edelleen: mikä siinä on minulle kaikkein tärkeintä? Halusin asettaa itselleni tavoitteeksi kehon ja mielen yhteyden vahvistamisen. Kuvataideterapeutille ja kuvataidetta harrastavalle taide oli ehdottomasti oikea keino ulkoistaa sisäisiä ajatuksia, tuntemuksia ja tunteita paperille väreinä, kuvioina, kuvina tai vaikka sanoina. Ja sitä paitsi, kirjanyhdistelmä sisältää sanan ART, joka oli hauska huomio tässä vaiheessa tehtävää. Selkeyden ja konkretian vuoksi piirsin A3-papereille valmiit, rajatut alueet viikon jokaista päivää varten valmiiksi. Vaakatasoiselle paperille mahtui kahteen riviin kaksi viikkoa päällekkäin. Näin tavoitteeni oli hyvin selkeä ja konkreettinen: joka päivä piirrän ja/tai kirjoitan yhden ruudun verran. Sitä ennen pidän pienen rauhoittumis- ja rentoutumishetken. Istun tai makaan silmät kiinni ja kuuntelen kehoani. Otan lyhyen hiljaisen hetken vain itselleni, itseäni varten. Kuuntelen ajatuksiani, tunnustelen tuntemuksia ja huomaan sisällä olevat tunteet. Hyväksyn kaiken, en arvioi tai arvostele. Sen jälkeen piirrän pastelliliiduilla intuitiivisesti ja sen mukaan, mitä rauhoittumishetkeni aikana olen kokenut. Olen itse asiassa jo tässä tavoitteessa huomaamattani itseni paras ystävä; saan tulla kuulluksi itselleni.
M eli measurable: mitattavissa oleva
Seuraava kirjain ohjaa suunnittelemaan, miten voit mitata tavoitettasi? Tietysti yksi mittari on se, onnistunko tavoitteessani joka päivä niin, että saan päivän ruudun täytetyksi. Mutta halusin lisätä mittaukseen jotain, joka kertoisi nimenomaan kehon ja mielen olotilasta ja mittaisi sen mahdollisia muutoksia. Näin ollen päätin jokaisen viikon lopuksi käyttää asteikkoa 0 -10, missä luvussa koen itse sillä hetkellä olevani tavoitteessani eli kehon ja mielen yhteyden vahvistamisessa. Pidin myös päiväkirjaa helpoimmalla keksimälläni tavalla eli puhelimen muistioon kirjoittamalla lyhyesti sanoja, muutaman virkkeen joka päivä pienen taidehetkeni päätteeksi.

A tarkoittaa achievable: toteutettavuus
Tässä vaiheessa kirjaimia arvioidaan tavoitteen realistisuutta ja sitä, kuinka paljon tavoitteen mukaista tasoa on mahdollista nostaa nykyisestä. Koska aikaa kuvalliselle ilmaisulle oli ollut viime aikoina tosi vähän ja tunsin olevani jotenkin jumissa, lähtötaso oli hyvin matala. Lähtötasoksi annoin itselleni asteikolla luvun 4. Ajattelin, että en ole sentään alempana, koska olen huomannut olotilani, tiedostanut tarpeeni ja ryhtynyt tässä tehtävässä asiaa korjaamaan ja luomaan suunnitelmaa muutosta varten. Olin siis jo päässyt alkuun askeleissani. Tavoiteluvuksi asetin itselleni luvun 8½. Silloin oloni tulee olemaan vapaampi, kevyempi sekä rauhoittuneempi ja minulla on taas riittävästi aikaa piirtämiselle ja maalaamiselle. Haluan lisätä arkeeni aikaa kuunnella kehoani paremmin sekä sitä kautta vahvistaa kehon ja mielen yhteyttä. Luvussa 9 kuulen kehoani jatkuvasti pitkin päivää ja huomaan sen viestejä. Luku 10 tarkoittaisi sitä, että tuon lisäksi jatkaisin aina päivittäisiä hetkiä, ehkä jopa pidempinä, ja se ei toki ole mielestäni edes realistista. Etukäteen suunnitelmissani tämän tehtävän toteuttaminen päivittäin vie aikaani noin 5-10 minuuttia. Uskon, että minun on mahdollista irrottautua joka päivä jossain vaiheessa sellaiseksi hetkeksi, motivaationi tuntuu olevan sen verran voimakas.

R eli relevant kysyy, onko tavoite sinulle merkityksellinen?
Ennen prosessia tunsin innostusta ja tyytyväisyyttä siitä, että olen osannut ja halunnut ryhtyä tähän. Kiitollisuus sopivan tehtävän eteen tulemisesta lisäsi myös motivaatiotani; tunsin, että en halua hukata tätä mahdollisuutta käyttää S.M.A.R.T.:in keinoa oman hyvinvointini parantamiseksi. Merkityksellisyys syntyy ajatuksesta pienistä päivittäisistä taidehetkistä, joka jo itsessään on minulle erittäin mieluinen ja motivoiva. Mielikuvissani kuvittelen itseäni elämässä sellaista elämään, jossa taidehetket, rentoutus- ja rauhoittumishetket ovat säännöllinen osa elämääni. Tuo mielikuva herättää voimakasta tahtoa päästä sellaiseen tilanteeseen. Lisäksi lähtötason kehon tuntemusten kohentuessa ja tilanteen muuttuessa paremmaksi, uskon merkityksellisyyden lisääntyvän vielä tästäkin. Haluan lisätä sekä kehon että mielen hyvinvointiani ja tiedän, että näin onnistun siinä. Luottamuksen tunne oli voimakas ja se lisäsi uskoani onnistumiseen.

T for timebound eli milloin tavoite on saavutettu?
Opintojen tehtävänannossa meitä pyydettiin jatkamaan työskentelyä vähintään kahden kuukauden ajan. Aikaraja asettui kalenteriin opintojen puolesta ja hyvä niin. Se on selkeä aika, jonka aion jatkaa tämän parissa työskentelyä. Myös riittävän pitkä, jotta voi tunnistaa ja arvioida tämän keinon toimivuutta ja ehtii tarvittaessa myös muokata tavoitetta ja seurata sen muokkaamisen vaikutusta. Toinen tärkeä virstanpylväs tavoitteen saavuttamisessa on ehdottomasti oma olotilani: asetin mittarille tavoitenumeroksi 8½. Se on riittävän hyvä, siihen tähdätään. Kun tuon tavoitellun olotilan on sanoin ja virkkein kuvaillut, sitä on helpompi arvioida ja tunnistaa siinä muutoksia. Oli siis tärkeää kuvailla itselleen mielikuvissa ja vaikka ihan kirjoittamalla lyhyt kuvaus paperille siitä, millaista elämä on sitten, kun tavoite on saavutettu. Näin pystyy tuon tekstin – ehkä voisi maalata jopa tavoitekuvan – avulla pitämään prosessin aikana yllä motivaatiota ja vahvistaa halua oikeasti tavoitella itselle merkityksellistä asiaa.

Kahdeksan viikon prosessin jälkeen tehtävään palatessani huokaisen syvään. En niinkään tehtävän rankkuudesta tai helpotuksesta sen ollessa valmis vaan siitä syystä, että se toi minulle niin paljon. Toki se vaati monenlaista työtä: suunnittelua, valmistelua ja tehtävän varsinaista toteuttamista. Suurimmat haasteet olivat kuitenkin arjessa ajan raivaamisessa eli valintojen tekemisessä. Elämässä tulee jatkuvasti hetkiä, jotka vievät huomiosi, vaativat aikaasi ja asettavat sinut oikeastaan tosi kurjaan asemaan asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen vuoksi. To do -lista ja sisäiset vaatijan ja arvostelijan äänet joutuivat tässä tehtävässä välillä antamaan tilaa sille, mitä S.M.A.R.T. ja minä itse päiviin sisällytimme. Vaikka hetki oli lyhyt, yleensä noin 10 minuuttia, se vaati tietoisen päätöksen sen toteuttamisesta. Ajan ja huomion kohdentamista, kaiken muun sivuun laittamista sekä vaatimusten, vaativien ja syyllistävien äänten unohtamista. Oman elämän haltuun ottamista. Ja olen oikeastaan kaikkein onnellisin siitä, että muutamalla viikolla en parina päivänä tavoitettani pystynyt toteuttamaan. Niiden hetkien myötä itsemyötätuntoinen sisäinen puhe ja suhtautuminen itseen ja omaan tekemiseen sai kasvaa hyvään suuntaan. Se tuntui siltä, kuin paras ystäväni olisi taputtanut olalle, halannut sekä lausunut kannustavia ja lohduttavia lauseita. Hyvin voimaannuttavaa ja valtaannuttavaa. Loppujen lopuksi kaikkein suurin oppini tästä siis oli:
“There’s a S.M.A.R.T. way to live with goals”: ole itsesi paras Ystävä!
*** Merja Pelikka | Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, Nepsy-valmentaja sekä yhdistyksen hallituksen jäsen.