Luonto, luovuus ja läsnäolo -tie syvempään yhteyteen omaan itseen

Kuka minä olen? Mikä on minun elämäni tarkoitus? Mihin olen menossa? Toiminko omasta itsestäni käsin vai olenko ajautunut jonkin ulkoisen ohjattavaksi?

Elämme maailmassa, jossa aistiärsykkeiden, tietotulvan ja kiireen määrä on valtavan yleistä. Multitaskaamisesta eli pirstaleisesta monen asian tekemisestä yhtä aikaa on tullut yleinen tapa toimia ja tuntuu, että meidän tulisi olla jatkuvasti tavoitettavissa. Tästä seurauksena saattaa olla se, että ihminen hukkaa itsensä, yhteyden omaan ydinolemukseensa tai ei ehkä ole sitä vielä löytänytkään. Saattaa myös olla, että ydinolemuksen päälle on kasautunut opittuja haitallisia toimintamalleja, jolloin esimerkiksi pelot ja kontrolli ohjaavat elämän suuntaa.  

Professori Kabat-Zinillä on oivallinen vertaus merestä ja ihmisen mielestä: ”Meri on kuin mieli. Ulkoiset tekijät kuten tuuli, voivat keikuttaa sen pintaa ja saada aikaan valtavankin aallokon. Tarpeeksi syvällä pinnan alla vesi on kuitenkin täysin tyyni.”

Tohtoriveljekset Ilkka ja Harri Virolainen sanovatkin, että kaikki ihmiset haluavat kokea sisäistä rauhaa, että se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Heidän mukaansa sisäinen rauha eli ydinolemus on jo siellä, omassa sisimmässä. Täytyy vain löytää yhteys siihen!

Missä ihmisen ydinolemus sitten lymyää, miten löytää ja tunnistaa se? Miten saada yhteys omaan tyyneyteensä, löytää sisäinen rauha? Tuota tutkimusmatkailua voi jokainen tehdä itselleen sopivimmalla tavalla esimerkiksi lukien, kirjoittaen, mietiskellen tai vaikkapa tuetusti eri viitekehysten terapioissa.

Kabat-Zinn kannustaa luomaan uusia tapoja, jolla päästä kosketuksiin hiljaisuuden ja sisäisen rauhan kanssa. Hän korostaa, että kun altistamme itsemme päivittäin jatkuvalle äänien ja kuvien virralle, jättää se vähemmän tilaa hiljaisuuden kokemiselle. Löydettyämme arjestamme tilaa hengitykselle, läsnäololle ja pysähtymiselle, voimme päästä paremmin kosketuksiin omiin ajatuksiin ja tunteisiin.  Itseen ja hetkeen pysähtymistä sanotaan läsnäolon taidoksi, joka puolestaan tukee aitojen kontaktien luomista muihin ihmisiin.

Myös Ilkka ja Harri Virolainen kannustavat sisäisen rauhan löytymiseksi pysähtymään oman itsensä äärelle, tutkimaan omia ajatuksia, kokemuksia ja tunteita.  Heidän mukaansa päästämällä irti haitallisista ajatusmalleista, käsittelemällä tukahdutetut tunteet ja kohtaamalla toiset ihmiset läsnä ollen ja rakastavasti alamme lähentyä ydinolemuksemme kanssa ja toimia sieltä, sisäisestä rauhasta käsin. Kyse on tiedostavasta oppimisesta, jolloin rajoittavat uskomukset itsestä, muista ihmisistä ja elämästä jää pois.

Taiteen ja luonnon hyvinvointivaikutukset

Taide ja luonto ovat viime vuosina nousseet esiin merkittävinä terveyden ja hyvinvoinnin edistäjinä.  Maailman terveysjärjestö WHO:n vuoden 2019 lopulla julkaisema tutkimusraportti osoittaa, kuinka taide voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti psyykkiseen ja fyysiseen terveyteemme. Tällaisia vasteita voivat olla esimerkiksi stressin väheneminen, toimintakyvyn vahvistuminen, parantunut immuunitoiminta, yhteisöllisyyden vahvistuminen, terveellisemmät elintavat ja taitojen kehittyminen. Tutkittaessa luovuuden merkitystä ihmisille, sen on todettu esimerkiksi lisäävän turvallisuuden tunnetta sekä auttavan löytämään uusia puolia ja voimavaroja itsestä. Luova työskentely tarjoaakin mahdollisuuden tarkastella omia arvoja ja asenteita, jonka myötä voi syntyä uusia näkökulmia ja tavoitteita elämälle.

Viime vuosina on myös tutkittu ja nostettu esiin luonnon tuottamat hyvinvointivaikutukset. Ympäristöpsykologiset tutkimukset osoittavat, että luonnon myönteiset vaikutukset ovat hyvin nopeita ja osittain tiedostamattomiakin.  Luontokokemuksen myönteistä vaikututusta sanotaan elpymiseksi. Tällöin luonnossa oleilu selkiyttää ajatuksia, kohottaa mielialaa, vähentää stressiä sekä rentouttaa kehoa ja mieltä.  Parhaimmillaan luonnossa liikkuessa ja oleillessa koko ihmisen tarkkaavaisuus voi kiinnittyä täysin luonnon elementteihin ja yksityiskohtiin. Ympäristöpsykologit ovat nimenneet tämän lumoutumisen kokemukseksi. Siinä hetkessä kaikki tuntuu olevan kohdallaan ja koko muu maailma tuntuu kaukaiselta. Lumoutuminen auttaa pysähtymään hetkeen, vahvistaa läsnäolon taitoa ja auttaa löytämään syvemmän yhteyden omaan itseen.

Luonto ja luovuus kanssakulkijoina kohti läsnäoloa

Olen havainnut niin omassa elämässäni kuin työssäni aikuiskouluttajana, taidekasvattajana ja taideterapeuttina, että luonto ja luovuus ovat oivallisia kanssakulkijoita. Niiden äärellä on turvallista harjoitella läsnäolon taitoa ja rakentaa yhteyttä sisäiseen rauhaan, ydinolemukseen.

Tätä varten olen soveltanut, kehittänyt ja toteuttanut erilaisia toiminnallisia harjoituksia, joissa yhdistyvät niin luonto, luovuus kuin läsnäolokin. Tavoitteena näissä on pysähtyä oman itsen äärelle, syventää yhteyttä omiin ajatuksiin ja tunteisiin sekä auttaa ottamaan etäisyyttä hektiseen arkeen. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset irtiottoa ja haluat pysähtyä luonnon ja luovuuden keinoin oman itsesi äärelle, niin pakkaa seuraavat harjoitukset reppuusi ja lähde esimerkiksi metsään.

Puuystävä-harjoitus

Etsi omasta ympäristöstäsi itsellesi mieluisa puu. Se voi olla puistossa, metsässä tai kadun varrella, kunhan se on sellainen, että se tuntuu sinusta voimalliselta, turvalliselta ja vahvalta, sellaiselta, että saat siitä energiaa.

Mene tuon puun juurelle ja ystävysty siihen nojaamalla selkä puun runkoa vasten. Voit laittaa silmät kiinni ja tunnustella miltä puu tuntuu selässä. Seuraavaksi kiinnitä huomio hengitykseesi. Hyvä rentouttava ja rauhoittava hengitys on sellainen, että hengität syvään nenän kautta sisään laskien hiljaa mielessä kolmeen ja sitten puhallat suun kautta ulos, kuuteen laskien. Pidempi uloshengitys rauhoittaa kehoa ja on sille viesti, että kaikki on hyvin. Hengitä näin muutamia minuutteja, omaan puuystävään nojaillen ja huomaa kuinka mielesi pysähtyy ja rauhoittuu. Sitten kun sinusta tuntuu siltä, että olet valmis, niin ota itsestäsi kuva oman puuystävän kanssa. Voit vielä myös tunnustella ja tarkastella sitä. Huomaatko, kuinka kiehtovia yksityiskohtia siltä löytyy? Paljon luonnon muovaamia värejä, muotoja ja rakenteita.

Tämän jälkeen tee luonnossa tai sieltä palattuasi sisätiloihin vapaasti valitsemillasi kuvallisen ilmaisun välineillä teos omasta puuystävästä. Tyyli ja tekniikka on vapaa, jokainen on juuri omalla, oikealla tavalla luova. Olennaista on, että ilmennät teoksellasi tuota hetkeä, jolloin pysähdyit puuystävääsi nojailemaan ja syvensit samalla yhteyttä omaan itseesi.

Puuystävän luokse on aina hyvä palata nojailemaan ja hengittelemään, kun tuntuu että energiat ovat vähissä ja kaipaat rentoutumista, rauhoittumista ja yhteyden vahvistamista omaan itseesi. Tekemäsi teos ja kehoosi jäänyt tuntu puuystävästä tukevat silloin, kun et pääse fyysisesti puuystävääsi tapaamaan.

Kiitollisuusmandala-harjoitus

Sana mandala on sanskritin kieltä ja se tarkoittaa ympyrää, keskusta tai yhteyttä. Mandalat ovatkin yleensä ympyrän muotoisia, maailmankaikkeutta eli kosmosta symboloivia kuvioita. Kiitollisuudella tarkoitetaan myönteistä tunnetilaa, joka suuntaa huomion nykyhetkeen. Kiitollisuus on vastalääke epämiellyttäville tunteille. Se auttaa havaitsemaan elämässä olevan hyvän ja muistuttaa, että emme ottaisi asioita itsestään selvinä ja annettuina, vaan osaisimme arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Sitten kun sinulla on hyvä hetki niin lähde kuljeskelemaan luontoon ja ajattele samalla asioita, joista tunnet kiitollisuutta. Keräile maasta löytyviä luonnon elementtejä kuten kiviä, käpyjä, neulasia tai oksia. Halutessasi voit kytkeä nuo löytämäsi luonnonmateriaalit kiitollisuusajatuksiin: Esimerkiksi tämä kivi symboloi sitä, että olen terve tai tämä oksa symboloi sitä, että onnistuin tekemään hyvää ruokaa tai tämä käpy symboloi mukavaa puhelua ystävän kanssa. Sitten kun tuntuu sopivalta, niin asetu johonkin mieluisaan ympäristöön ja ryhdy rakentamaan näistä luonnon elementeistä maahan omaa kiitollisuusmandalaa. Tarvittaessa voit hakea siihen vielä lisää materiaalia lähiympäristöstä.Muistathan mandalaa tehdessäsi noudattaa jokamiehenoikeuksia eli hyödyntää vain maasta löytyviä irtonaisia luonnonmateriaaleja. 

Lopuksi voit ottaa itsellesi kuvan tuosta kiitollisuusmandalasta, muistuttamaan kaikista elämässäsi hyvin olevista asioista. Maahan jäävä teoksesi ilahduttaa ohikulkijoita ja jatkaa kiertokulkuaan luonnossa

Rauhassa

Sisäisen rauhan tunnusmerkkejä ovat, että silloin ihminen ei halua tuomita toisia, ei joutua ristiriitatilanteisiin tai tulkita toisten tekoja. Sisäisestä rauhasta toimiva ihminen hyväksyy muut, koska hyväksyy myös itsensä.  Sisäinen rauha ei tule pakottamalla, puskemalla tai kiirehtimällä vaan pysähtymällä. Kannattaa suhtautua läsnäolon harjoitteluun ja ydinolemuksen löytämiseen lempeydellä ja ihmetellen, kuten Eckhart Tolle sen viisaasti sanoo:” Et löydä rauhaa järjestämällä elämän tilanteitasi uudelleen vaan tajuamalla kuka sinä olet syvimmällä tasolla”.

*** Lähteet: Arvonen, Sirpa (2017) Metsämieli. Helsinki: Metsäkustannus Oy. Kabat-Zinn, Jon (2004) Olet jo perillä. Tietoisen läsnäolon taito. Helsinki: Basam Books Oy. Salonen, Kirsi (2010) Mielen luonto. Eko ja ympäristöpsykologian näkökulma. Helsinki: Green spot. Virolainen, Ilkka &Harri (2021) Sisäinen rauha. Helsinki. Viisas Elämä Oy. WHO: Health Evidence Network Synthesis Report 67. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? Saatavilla: https://apps.who.int/iris/bitstream/handle/10665/329834/9789289054553-eng.pdf

*** Hannele Ala-Keskinen | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, FM taidekasvattaja, neuropsykiatrinen valmentaja, ammatillinen opettaja, ohjaustoiminnan artenomi, kehitysvammaisten hoitaja ja hallituksen jäsen