Marraskuu 2024

Voimaannuttavan luovaa yhdessäoloa taideterapiaretriitillä Nauvossa 15-17.11.2024

Mistä tämä visio ja miten se lähti elämään?

Olemme joka vuosi keksineet jäsenillemme uusia asioita koska haluamme olla innovatiivinen yhdistys, jolla on aina jotain kiehtovaa luovuuteen kannustavaa. Olemme vuosien saatossa järjestäneet Lapinlahden Lähteellä Helsingissä sekä taideterapiaseminaarin (2019) että Ratkaisukeskeiset Taideterapeutit ry:n 10-vuotisjuhlaseminaarin (2022). Näihin on kuulunut omien luentojen sekä harjoitusten lisäksi elämyksellisiä asioita kuten Lapinlahden psykiatrisen sairaalan historiakierros. Olemme vuosina 2020, 2021 ja 2024 järjestäneet jäsenillemme mahdollisuuden osallistua virtuaalitaidenäyttelyyn, joista viimeisin on tälläkin hetkellä nähtävissä. Loppuvuodesta 2023 olimme taideristeilyllä Tallinnassa, jossa tutustuimme popkulttuurin taidemuseoon PoCo:oon sekä valokuvataidetta käsittelevään Fotografiskaan. Olemme myös lähettäneet pariin otteeseen jäsenillemme lahjaksi (joulu- & ystävänpäivä) taiteentekovälineitä ja liittänyt näiden yhteyteen yhteisöllisiä taideterapiatehtäviä. Taideterapiaa eri näkökulmista käsitteleviä kirjoituksia on viimeisen viiden vuoden aikana syntynyt säännöllisin väliajoin. Vuonna 2025 olemme mukana Turussa järjestettävässä Kokonaisia kohtaamisia – Keho psykoterapioissa ja taideterapioissa kongressiin. Teimme tähän liittyen yhdistyksen esittelyvideon. Kongressi on ensimmäinen laatuaan.

Syksyn 2024 ensimmäisessä hallituksen kokouksessa mietimme, että nyt olisi tosi kiva keksiä jotain niin että voitaisiin livenä nähdä ihmisiä, mahdollistaa kiireetöntä mukavaa yhteistä aikaa sekä jakaa voimaannuttamista tukevia harjoituksia. Tämä oli asia joka innosti kaikkia hallituksen jäseniä. Ajatus eteni siten, että etsisimme jonkun mukavanoloisen kokouskartanon, mielellään merenrannalta ja järjestettäisiin siellä retriitti. Pidimme hallituksen kesken kokouskartanon ”googlausviikon” ja päädyimme lopulta Villa Klinteniin, joka on viehättävä huvila kauniilla Strandbyvikenin rannalla Nauvossa. Ajatuksena oli tässä se, että kun hallitus järjestää puitteet, niin jäsenet saisivat tuoda mukanaan lemppariharjoituksiaan joita ohjata retriittipäivän aikana. Järjestäisimme myös paikalle kaikki perusruokatarvikkeet, joista loihtisimme aamiaisia, välipaloja, salaatteja, juustolautasia, illallisia, iltapaloja sekä pullakahveja. Löysimme sopivan viikonlopun, joka kävi kaikille hallituksen jäsenille, sitten teimme mainoksen liittyen tähän mahdollisuuteen ja laitoimme jakoon. Vastaanotto oli ihastuttavan innostunut.

Saimme upeita ja mielenkiintoisia ehdotuksia harjoituksista. Kaikki otettiin vastaan. Perustimme kuukautta ennen retriitin alkamista What´sApp-ryhmän, johon liitettiin kaikki taideterapiaretriittiin osallistujat. Siinä sai vapaasti keskustella, suunnitella sekä kysellä kaikkea mitä aiheen tiimoilta tulee mieleen. Kun olimme saaneet retriittiohjelman koottua, julkaisimme sen ryhmään.

Alun alkaen meitä oli lähdössä 20 taideterapeuttia, mutta viimeisen viikon aikana sairastui kuusi henkilöä, joista kolme hallituksen jäseniä (Satu, Merja ja Helena). Yksi sairastunut olisi myös ohjannut oman ryhmän. Hallituksesta jäi jäljelle minun lisäksi Hanna, Jenni ja Maarit. Puuttuvan harjoituksen paikkasimme minun ja Hannan voimin. Olimme mentaalisesti valmistautuneita tämänkaltaisiin tilanteisiin, joten valmiita harjoituksia löytyi takataskusta.

Yksi kantava ajatus heti alusta oli se, että jaamme tietoa, jota tämän viikonlopun aikana syntyy. Jokainen ryhmänohjaaja tulee kertomaan erikseen omasta teemastaan avaten harjoituksen prosessia käytännön tasolla. Nämä harjoitukset julkaistaan täällä blogissa. Myös osa kirjallisuuspiirin kirjoista tullaan esittelemään myöhemmin.

Kiehtova matka ja taideterapiaretriitin alkaminen, perjantai

Sana retriitti viittaa eri kielissä arkielämästä vetäytymiseen, etäisyyden ottamiseen sekä hiljentymiseen. Tässä mielessä Nauvo, jonne piti siirtyä lossilla, oli aivan täydellinen paikka. Kun retriittiläinen oli ottanut lauttamatkan varrelta kuvan ja jakanut ryhmäämme: ”Täältä ollaan tulossa”, muut tiesivät, että suunnilleen puolen tunnin kuluttua ovelle kolkutetaan.

Villa Klinteniin alettiin saapua perjantai iltapäivästä lähtien ja rupesimme heti yhteisvoimin valmistamaan illallista. Suureen pöytään sitten oli mukava liittyä. Ilmapiiri oli iloisen rento ja odottavainen. Meitä oli ensimmäisenä iltana yhteensä kahdeksan. Puhuimme myös, että nyt olisi juuri se hetki, kun voisi tehdä jotain toivottuja muutoksia elämässä, ”sukeltaa tuntemattomille vesille ja ylittää rajoja”. Yhdessä saunottiin ja suurin osa meistä uskaltautui uimaan. Osa päätti, että talviuintiharrastuksen aloittamisen hetki on nyt.
Myöhemmin illalla osa meistä vielä pelasi Tarinapeliä. Tämä koostuu kuudesta kuvallisesta nopasta, joista heittämisen jälkeen tutkitaan, millainen valikoima kuvia nousee esiin. Näiden järjestystä saa vapaasti ja rauhassa miettiä. Tämän jälkeen tehtävänä on kuvien perusteella luoda tarina, jonka kertoo muille.

Taideterapiaretriittipäivä, lauantai

Lauantaina seuraamme liittyi kuusi uutta, iloista taideterapeuttia. Suurin osa kaikista osallistujista majoittui koko viikonlopun, osa la-su ja loput osallistuivat lauantain retriittiohjelmaan. Aikatauluja sekä sisältöjä muokattiin loppumetreille asti, mutta kokonaisuudesta kuoriutui hyvin tasapainoinen jatkumo. Koska kyse oli retriitistä, halusimme kelloa liikaa vahtimatta tarjota aikaa ja väljyyttä työstämiselle sekä jakamiselle. Näin ohjelmasta tuli suunniteltua pidempi, mutta se ei haitannut, kun suurin osa joka tapauksessa jäi yöksi. Tässä lopullinen retriittiohjelma:

Ohjelma la 16.11.2024 klo 11-18

• 11.00-12.15 Ratkaisukeskeiset Taideterapeutit ry rahastonhoitaja Nina Sundbergin avauspuhe, tervetuliaismalja ja kuulumiskierros
• 12.15-12.30 Lyhyt värien sekoitus ja palettityöskentely esittely / Jenni Turtonen-Cirami (ohjaajalla kaikki tähän harjoitukseen tarvittavat materiaalit)
• 12.30-14.30 Meditatiivinen maalaus – Yhdistelmä intuitiivista, bilateraalista taidetyöskentelyä sekä rentouttavaa äänimaljan soittoa / Tiina Aatola (tuo mukanasi omat mieleiset taiteentekovälineet).
• 14.30-15.15 Autenttisen liikkeen hetki luonnossa / Mirva Keski-Vähälä
• 15.15-17 ”(Työ)elämäni on yhtä sirkusta” – Mielikuvatyöskentely / voimavarojen osoittaminen/ Terttu Roivas (tuo mukanasi omat mieleiset taiteentekovälineet)
• 17-18.30 Kirjallisuuspiiri + pikkupurtavaa & juotavaa (taide/terapia/taideterapia/ym. kontekstiin sopivaa kirjallisuutta)
• 18.30-19.30 ”Kevyt elämä” johdatus, transsin mallitus, ja valokuvatehtävä / Nina Sundberg
• 19.30-20 Kielirumpu-rentoutus / Hanna Rissanen

Aluksi avasin retriittipäivän ja kerroin päivän kulusta. Jenni jatkoi pitämällä pienen johdatuksen värien sekoittamiseen sekä palettityöskentelyyn. Kuvataidemateriaalit jäivät koko päiväksi saataville myös muihin harjoituksiin. Seuraavaksi jatkoimme meditatiivisella maalauksella, jonka Tiina ohjasi lempeästi koko session läpi äänimaljoja rentouttavasti soittaen. Tämä vei tekemisen uudelle tasolle ja loi maalaamiselle luontevan rytmin. Tämän jälkeen siirryimme ulos luontoon ja meditatiivinen liike muuntautui Mirvan ohjauksella sujuvasti autenttiseksi liikkeeksi. Työskentelimme pareittain, jossa toinen sai liikkua vapaasti silmät kiinni, luottaen siihen, että pari huolehtii turvallisuudesta. Sitten oli aika lähteä reflektoimaan olemistaan Tertun moniulotteisessa ”(Työ)elämäni on yhtä sirkusta”- kuvaharjoituksessa. Tämä tarjosi oivalliset puitteet uusille näkökulmille omaan työn suhteen. Seuraavaksi oli aika yhdistää pöydät, kattaa juustolautaset, hedelmät ja viinit, jotta kirjallisuuspiiri voisi alkaa. Ajatus kirjallisuuskerhosta syntyi siitä, että myös niillä, joilla ei ole ohjattua taidesessioita, olisi mahdollisuus tuoda ajatuksia pöydälle ja luoda yhteistä keskustelua. Esittelyssä olivat myös valovoimaamon terapiakortteja. Kirjoja, joita tuotiin kirjallisuuspiiriin, olivat:

• Taiteen historia ilman miehiä / Katy Hessel (2024)
• Värimaalauksen huipulle – 18 askelta puhtaampaan näkemiseen / Henri Hagman (2023),
• Vaikeiden tyyppien kohtaaminen / Tony Dunderfelt (2024)
• Tiedä mitä osaat / Hanna Siefen (2024)
• Skeematerapia – Teoriasta käytäntöön / Satu Kaski, Anastasia Kozlovski ja Minna Toikka (2024)

Luonnollisena jatkumona kirjallisuuspiiriin, minä aloitin oman kolmiosaisen harjoituksen nimeltä ”Kevyt elämä”, jonka johdanto pohjautuu painotohtori André Heikiuksen äänikirjaan. Harjoituksen kolmas osa toteutettiin sunnuntaiaamupäivänä ulkoa luonnossa.

Lopuksi Hanna veti meditatiivisen mielikuvatyöskentelyyn perustuvan kielirumpurentoutuksen. Näin ympyrä sulkeutui kauniisti. Aamupäivän virkistävä äänimaljarentoutus muuttui unisen rentouttavaksi kielirumpurentoutukseksi pimeyden laskettua.

Tämän jälkeen oli yhteisen illallisen aika, jolloin vilkas puheensorina täytti pöydän. Lohi oli kantava teema tässä kokonaisuudessa. Loppuilta/yö oli vapaata seurustelua, johon energiaa riitti yllättävän kauan.

Kuten aiemmin mainitsin, tulemme avaamaan tarkemmin retriittiohjelmaa tulevissa ”Terapeutin kynästä”-kirjoituksissa, niin että ryhmänohjaaja itse valottaa taustaa omalle harjoitukselleen sekä miten tämä käytännössä toteutetaan. Samoin myös kirjallisuuspiirin kirjoja tullaan esitelemään.

Tässä avaan ajatuksiani liittyen valitsemaani kirjallisuuspiirikirjaan sekä askelmerkit omaan harjoitukseeni:

Tiedä mitä osaat – Osaamisen tunnistamisen psykologia (2024)

Olin valinnut kirjallisuuspiiriin kirjan ”Tiedä mitä osaat” – Osaamisen tunnistamisen psykologia (2024). Tämä on psykologi Hanna Siefenin kirjoittaman teos, jonka tavoitteena on vahvistaa itsetuntoa sekä edistää mielenrauhaa ja hyvinvointia. Kokemus siitä, että itsellä on hyödyllisiä taitoja ja kykyjä, vahvistaa hallinnan ja merkityksellisyyden tunteita. Olennaista on löytää tasapaino osaamisen hyödyntämisen sekä osaamisen kehittämisen välillä.

Aikamme korostaa jatkuvaa kehitystä. On erittäin hyödyllistä aika ajoin myös pysähtyä reflektoimaan mitä kokemusta meillä jo on, sen sijaan että tähtäisimme yhä korkeammalle. Osaamme paljon enemmän, kuin osaamme sanoittaa. Ammatillinen itsetunto muovautuu läpi koko elämän.

Kirjassa on kolme esimerkkihenkilöä, joiden tarinaa seurataan teorian etenemisen lomassa koko kirjan läpi. Henkilöt ovat fiktiivisiä luomuksia, jotka perustuvat lukuisten ihmisten haastatteluihin. Nämä ovat: Tiina 36v psykoterapeutti, Laura 39v viestintäasiantuntija ja Mikko 45v tutkija. Kaikki omalla tavallaan miettivät omaa ammattirooliaan tai hakee rohkeutta muutokseen.

Kolmeosainen kirja on selkeä ja loogisesti etenevä kokonaisuus. Kirjassa käsitellyt asiat auttavat palauttamaan mieleen taitoja, joita ei ehkä ole miettinyt aikoihin sekä luo kattavan kokonaisuuden eri osaamisalueiden komponenteista. Jokaisen osion jälkeen on yhteenveto. Kirja sisältää myös tehtäviä sekä pohdinta-osioita työstämisen tueksi.

Yksilön keskeisin osaamisen tunnistamisen väline on reflektio eli itsearviointi. Sudenkuoppia tässä voivat olla joko yliarviointi tai aliarviointi. Toinen on palaute, jota saa muilta ihmisiltä sekä yhteisöiltä. Perusteeton palaute voi olla ammatilliselle itsetunnolle hyvin musertavaa.

Kirjan toisessa osassa käsitellään ammatillista oppimispolkua käyden läpi, miten se on muotoutunut ja mikä matkaan on vaikuttanut, esimerkiksi aktiiviset valinnat tai ajautuminen. Avainhetket ovat hetkiä, jotka tuntuvat olennaisilta oman osaamisen kehittymisen kannalta. Koska on tärkeämpi keskittyä vahvistamaan jo olemassa olevia taitoja ja koska pyrkiä täydentämään osaamisvajetta? Tärkeää on myös tarina, jonka kertoo itsestään, sillä uskomukset itsestä voivat joko mahdollistaa tai rajoittaa. Myönteiset minä-tarinat ohjaavat tekemään valinoja oman työuran ja osaamisen kehittämiseksi.

Osa kolme käsittelee mitä kaikkea osaan ja kuinka hyvin. ”Osaamisrepun” sisältöön kuuluvat hiljainen tieto, substanssiosaaminen, metataidot, kontekstuaalinen osaaminen ja verkostot, motivaatio sekä oma persoonallisuus. Tutkiessa omaa persoonallisuuttaan, voi oppia tunnistamaan omat luontaiset taipumukset sekä vahvuudet. Kun hakeutuu tehtäviin, jotka ovat linjassa näiden piirteiden kanssa jaksaa myös pidemmän päälle tehdä kyseistä työtä, viihtyä sekä kehittyä siinä. Liikennevalomallin avulla voi saada kiinni oppimisen eri tasoista, joihin kuuluu syväosaaminen (vihreä), osaamisen alkeet (keltainen) ja asioita, joita ei vielä osaa (punainen). Kaikessa ei tarvitse olla huippuosaaja. Monen taidon ja tiedon kohdalla riittää, että osaa alkeet, ja myös tällaista osaamista tulisi arvostaa.

Kevyt elämä – kohti armollisuutta ja vapautta

Ensimmäinen osa / ”Raskas elämä”

Kirjallisuuspiirin luontevana jatkumona sekä johdantona omaan harjoitukseeni kerroin painotohtori, ylilääkäri André Heikiuksen kirjasta ”Pudota painoasi pysyvästi”. Kirjassa motivoidaan kohti kevyempää elämää terveys edellä. Lempeä, armollinen asennoituminen itseään kohtaan, monipuolinen ravinto, liikunta, riittävä lepo ja hyvä uni ovat kaiken perusta. Jos huomaa että keho niukkenevan ravinnonsaannin seurauksena alkaa varastoimaan sitä ja painonlasku pysähtyy, kannattaa iloita siitä, että keho on terve ja toimii juuri niin kuin se on suunniteltu ja jo kivikaudella toiminut vastaavanlaisissa tilanteissa. Tämän jälkeen pidetään keskustelupiiri liittyen siihen, millaisia omakohtaisia haasteita painonpudottamisen suhteen on ollut.

Toinen osa / ”Kohti muutosta” transsin mallitus menetelmän avulla

Transsin mallitusharjoituksen idean olen oppinut psykoterapiakoulutuksen aikana, jolloin osallistuin kaikkiin koulussa järjestettäviin vapaaehtoisiin ericksonilaisen hypnoosin -viikonloppukursseihin.
Tämä alkoi sillä, että haastattelin ryhmää asioista, jotka liittyivät kevyempään elämään. Nyt olimme jo siirtyneet henkisemmälle tasolle. Kerroin ryhmälle, että: ”Saattaa vaikuttaa vähän hassulta, koska tulen nimittäin tekemään runsaasti muistiinpanoja, mutta älkää antako sen häiritä”. Tässä vaiheessa en vielä kertonut ryhmälle, että tavoitteenani on mahdollisimman tarkasti kirjata muistiin asiakkaiden omat sanat. Tämän avulla pystyin myöhemmin osoittamaan sen, että muistan mitä asiakas on sanonut ja näin hän on kokenut itsensä tärkeäksi, kuulluksi tulleeksi sekä nähdyksi. Tiedustelin ratkaisukeskeisiä kysymyksiä hyödyntäen, mitä kevyt elämä tarkoittaa kullekin.

Tämän jälkeen siirryttiin lattialle, himmennettiin valoja ja kukin sai hakea mahdollisimman hyvän asennon rentoutusta varten. Laskin hitaasti kymmenestä yhteen. Joka numeron kohdalla olo muuttui yhä rentoutuneemmaksi. Sitten aloin kertomaan tarinaa kevyestä elämästä. Tässä hyödynsin mahdollisimman tarkasti juuri niitä sanoja, joita äsken käytettiin vastauksissa kevyestä elämästä. Toistot vahvistavat sekä juurruttavat. Ohjaajana lisäsin vain tarvittavaa omaa sisältöä, niin että tarinasta tulisi sujuva. Lopuksi palautin ryhmän takaisin tähän hetkeen laskemalla hitaasti kymmenestä yhteen, niin että jokaisen numeron kohdalla osallistuja tunsi olevansa virkeämpi ja enemmän läsnä tässä ja nyt hetkessä.

Kolmas osa / ”Kevyt elämä”

Nyt siirryttiin abstraktimpaan symboliikkaan reflektoidessa, millaista kevyttä elämää kohti haluaa liikkua tulevaisuudessa. Ohjeistus oli: mene luontoon, etsi sieltä mahdollisimman puhutteleva paikka ja luonnonkappaleita hyödyntäen luo teos, joka symboloi uutta kevyttä elämää. Anna tekoselle nimi, ota siitä kuva sekä jaa ryhmään muiden nähtäväksi. Tämä harjoitus synnytti erilaisia kiehtovia näkymiä, jotka kaikki olivat erilaisia, hyvin mielenkiintoisia sekä esteettisesti puhuttelevia.

”This is just adios and not goodbye” – Mitä tulevaisuudessa?

Sunnuntaina keräännyimme viimeiselle yhteiselle aamiaiselle. Keskustelun aiheita riitti vielä vaikka muille jaettavaksi. Tämän jälkeen lähdimme omaan tahtiin ulos tekemään viimeisen osan ”Kevyt elämä” harjoituksesta.

Loppusiivouksen aikana iski jo lievä haikeus. Viikonloppu oli ollut kaikin puolin ihana, ainutlaatuinen ja ajatuksia herättävä. Meidän taideterapeuttien ryhmään tiivistyy valtava määrä kokemusta, tietoa, taitoa ja näkemystä. Mainioita, hulvattomia ja rohkeita persoonallisuuksia. Aivan upeaa että onnistuimme yhdessä luomaan tämänkaltaisen kokemuksen.

Juttelimme useaan otteeseen siitä, mitä voisi olla mukava tehdä tulevaisuudessa. Kaikenlaisia näkökulmia nousi esille. Mietimme näitä ja otamme myös tästä eteenpäinkin ehdotuksia vastaan. Viikonloppu oli niin rikas kokonaisuus kaikenlaista, että sulattelemiseen menee vielä aikaa. Varmaa kuitenkin on että uutta, puhuttelevaa ja kiehtovaa jälleen keksimme – mutta mitä se on, sitä ei tiedä vielä kukaan.

Ensimmäisen illan yhteisfilosofoinnin satoa: ”Sukella rohkeasti syville vesille, vastaanota uutta ja laskeudu rentouden sfääreihin”.

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen