Kuvataideterapiaa elämyksellisyyden ja opetuksen välimaastossa integratiivisen ratkaisukeskeisesti

”Creativity is contagious, pass it on” – Albert Einstein

Ohjasin marraskuussa 2020 Espoon työväenopistossa Omniassa kuvataideterapeuttisen kurssin, jossa käytin jazzmusiikkia työvälineenä ja lähestymistapa oli ratkaisukeskeisen integratiivinen. Kurssin nimi oli ”Koe taiteen terapeuttinen vaikutus Jazzin lumoavassa hengessä”. Tämä on itseni rakentama kokonaisuus, jossa yhdistelen erilaisia elementtejä sekä tekniikoita taideterapeuttisessa viitekehyksessä.

Minulla on oma psykoterapia- ja taidepsykoterapia-vastaanotto sekä opetan ratkaisukeskeistä taideterapiaa. Vastaanottotyössäni Kelan palveluntuottajana terapiasuhteet ovat yleensä useamman vuoden pituisia, jolloin työskennellään syvällisellä tasolla ja prosessinomaisesti. Opetustyössä kuvataideterapeuttiset harjoitukset ovat kiinteästi integroituneet ja vaiheistettu ratkaisukeskeisen lähestymistavan menetelmiin sekä teoriataustaan. Tavoitteena saada sekä omakohtainen terapeuttinen kokemus että oppia uusi menetelmä, jota itsenäisesti voi alkaa toteuttamaan omassa asiakastyössään.

Tässä opiston kurssilla liikuttiin mielenkiintoisella tavalla näiden välimaastossa ja lisäksi syntyi jotain uutta.

Taustaa teemalle sekä toteutustapa

Olen jo 10 vuotta käyttänyt jazzia osana terapiatyötäni. Jazzin terapeuttisiin elementteihin kuuluu, että puhutaan hyvin laajasta musiikin alueesta, jonka materiaali-rikkaus on valtava. Lisäksi on helppo löytää sellaista musiikkia, jota ei tunnista, mutta sen voi kuitenkin ensikuulemalta omaksua. Jazzista löytyy paljon instrumentaalimusiikkia, joka yhdistettynä improvisaation suureen määrään luo hyvät puitteet tunteiden sekä ajatusten sijoittelulle. Terapeuttinen arvo on myös tietynlaisessa autenttisuudessa ja ei-kaupallisuudessa. Jazzissa on luovuutta, vapautta, karismaa ja monitasoisuutta joka inspiroi mielikuvitusta.

Jazzin rooliin tämän kurssin taidetyöskentelyssä kuului tunnelmaan virittäytyminen, rentoutuminen, käsitteillä olevan teeman syventäminen, mielialan säätely sekä luovuuteen rohkaiseminen. Mukana oli myös tarinoita jazzin eri aikakausista, tyyleistä sekä artisteista. Esimerkiksi jazzartistin elämän jokin vaihe tai persoonallisuuden piirre saattoi toimia samaistumisen kohteena.

Ryhmän tavoite ja ryhmäläisten toiveet

Tavoitteita kurssille oli muun muassa omien voimavarojen löytäminen, itsetuntemuksen lisääminen sekä visioiden ja unelmien tarkentaminen. Ryhmäkeskustelut sekä yhteisöllisyyden tunteen luominen kuuluivat myös tärkeänä osana tähän kokonaisuuteen.

Ajatuksena on tutustuttaa kurssilaiset kuvataiteen terapeuttiseen hyödyntämiseen. Kyseessä ei kuitenkaan ole terapiaryhmä. Samalla kurssilaiset saavat mahdollisuuden kokea miten jazzmusiikin kautta on mahdollista kokea uusia ulottuvuuksia tässä prosessissa. Kerroin kurssilaisille että käytämme kurssilla ihan ”oikeita” terapiamenetelmiä, mutta syvyystaso ja lähestymistapa ovat hieman erilaiset. Tämän myötä tutustutin ryhmän myös keskeisiin ratkaisukeskeiseen filosofiaan liittyviin periaatteisiin.

Ryhmäläisistä suurin osa olivat käyneet usealla kuvataidekurssilla aikaisemmin ja hakivat jotain uutta. Jazzmusiikin integroiminen sekä omaan elämään liittyvien asioiden käsittely yhdistettynä kuvalliseen työskentelyyn kiehtoi. Kurssilta haettiin myös taiten tekemisen iloa ja rentoutumista.

Vaikka elettiin korona-aikaa, kurssi toteutettiin livenä; toki meillä kaikilla oli kasvomaskit päällä. Ensimmäisellä kerralla kurssilaisten toiveesta, väläytin pikaisesti kasvojani maskin takaa, että hieman saivat kuvaa siitä millainen ”chibu” on kurssia pitämässä. Kerroin että vaikka olen suunnitellut suuret linjat teemoineen, pystyn myös ottamaan huomioon ryhmäläisten toiveita ja ajatuksia joita syntyy kurssin kuluessa.

Kurssin rakenne

Minulla oli neljän kerran kokonaisuus, johon sisältyi 1,5 tuntia kerran viikossa, keskiviikkoisin klo 18-19.30. Olin rakentanut sisällön niin että ensimmäisellä ja viimeisellä kerralla meillä on helpompia ja kevyempiä aiheita ja kahdella keskimmäisellä käsittelemme hieman haastavampia aiheita. Teemat olivat seuraavat: tavoitteet, riippuvuudet, ulkopuolisuuden tunne sekä unelmat.

Alleviivasin joka kerta, että jokainen tuo esille vain sen verran, minkä kokee haluavansa jakaa ryhmälle. Tärkeintä on oma kokemus taiteentekemisestä sekä tunne siitä että voi antaa asioille hahmon, työstää sekä päästä prosessissa eteenpäin. Samalla kuin käsitelimme ”oikeita” asioita, meillä oli myös hauskaa ja nauroimme paljon. Olimme siis ratkaisukeskeisen filosofian ytimessä.

Jokainen sessio oli rakennettu niin että ensin meillä on lyhyempi harjoitus ja tämän jälkeen pidempi. Joka harjoituksen jälkeen kävimme ne läpi ryhmässä, niin että jokainen sai näyttää työnsä sekä sanoa siitä jotain. Vaihdoimme ajatuksia kokon ryhmän kesken ja lisäksi ryhmäläisillä oli mahdollisuus antaa myönteistä palautetta toistensa teoksiin liittyen.

Menetelmiä ja tekniikoita

Menetelmäni koostuivat omista sovelluksistani, jotka pohjautuivat taideterapian, jazziin ja ratkaisukeskeisyyden yhdistelmään.

Taiteentekemisen tekniikoihin olin hakenut inspiraatiota Kohtaamistaiteen koulutuksessa oppimistani menetelmistä. Kohtaamistaide on Japanista kotoisin oleva Clinical Art perinteeseen pohjautuva, hyvin strukturoitu työmenetelmä. Työskentelytapaan liittyy yllätyksellisyys turvallisissa puitteissa, niin että lopputulos on aina esteettinen. Tämä ei vaadi teknisiä tietoja taiteen tekemisestä. Tässä olin lainannut Clinical Artin tekniikoita ja yhdistänyt niitä Jazzkuvataideterapeuttisiin menetelmiini.

Ensimmäiselle kerralle olin suunnitellut harjoitukset, jotka kurssilaiset voivat toteuttaa omilla lempitaiteentekovälineillä. Seuraaville kerroille ohjeistin edellisellä kerralla, mitä materiaaleja tulee ottaa mukaan. Lisäksi minä toin mukaan omia materiaaleja, jotka loivat yllätyksellisyyttä kokonaisuuteen. Näihin kuuluivat muun muassa sokeri, lanka, muovikortit ja puutikut.

Palautetta ja reflektiota koetusta

”Ihanaa kun saa tulla tällaiselle kurssille jossa ei ole paineita mistään tekniikoista; ei tarvitse miettiä sommittelusääntöjä, valoa, varjoja tai perspektiiviä”. Koettiin tärkeäksi se että saa vain heittäytyä luovaan toimintaan, ilman tavoitteellisuutta. ”Tehdä tekemisen ilosta”. Teokset olivat siitä huolimatta mielenkiintoisia ja esteettisesti puhuttelevia. Kurssilaiset pitivät tekniikoista, koska niihin sisältyi uusia kiehtovia elementtejä sekä materiaaleja joita he eivät olleet aikaisemmin käyttäneet taidetyöskentelyssä, ainakaan ihan samalla tavalla.

Rento, avoin, suvaitsevainen ja myönteinen ilmapiiri olivat myös mukava asia. Saimme hyviä keskusteluja aikaan; myös vakavampia aiheita voi käsitellä hieman kevyemmällä otteella, samalla kokien että on saanut asioihin uutta näkökulmaa.

Hyvänä asiana nostettiin myös esille se, että kurssi oli rakennettu intensiiviseksi neljän kerran kokonaisuudeksi. Kun on paljon kaikkea jota haluaisi kokeilla ja aika on rajattua, lyhyempi ajanjakso on helpompi raivata kalenteriin. Kovin monta harrastusta ei mahdu siihen puoleen vuoteen tai vuoteen, johon yleensä sitoudutaan.

Näitä Jazz-kuvataideterapeuttisia kursseja on tulossa lisää. Tulevat kerrat sisältävät uusia teemoja sekä tekniikoita. Tämän kokonaisuuden käyneet voivat hyvin jatkaa tästä. Samalla jatko ei vaadi mitään pohjatietoja, joten uudet kurssilaiset ovat myös erittäin tervetulleita.

Vuoden 2021 haaste kaikille Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n jäsenille

Rohkaisen kaikkia tekemään ratkaisukeskeistä kuvataideterapiaa hieman uusissa ympäristöissä sekä erilaisilla tavoilla ja kertomaan siitä tässä blogissa. Luemme mielellämme myös jo tällä hetkellä toteutettavista, erilaisista tavoista tehdä ratkaisukeskeistä taideterapiaa. Nämä kokemukset heittävät kipinöitä meidän kaikkien luovaan työskentelyyn sekä luo pohjaa uusille kiehtoville tavoille tehdä asioita.

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen