Kesäkuu 2023
Lyhyesti opinnäytetyöstä: “Ratkaisukeskeisyys ja lyhytterapeuttiset menetelmät yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämisessä inklusiivisessa koulussa”
Tässä lyhytterapeutin täydennyskoulutuksen opinnäytetyössäni halusin tutkia, miten voi kouluyhteisön jäsenenä soveltaa sekä ratkaisukeskeisyyttä että lyhytterapeuttisia menetelmiä yhteisöllisyyden ja osallisuuden kehittämiseksi inklusiivisessa koulussa. Pohdin tätä tarkastelemalla jälkikäteen kuluvaa lukuvuotta 22-23 ja omaa työtäni resurssiopettajana. Olen myös kouluni hyvinvointivastaava, oppilaskunnan ohjaava opettaja sekä iltapäivätoiminnan ja koulun yhdysopettaja.
Aiemmat koulutukseni ratkaisukeskeiseksi kuvataideterapeutiksi ja neuropsykiatriseksi valmentajaksi ovat tuoneet työhöni omat leimansa tänä lukuvuonna. Lyhytterapeutin koulutus on lisännyt vaihtoehtoja työkalupakkiini. Lukuvuoden aikana soveltamiani menetelmiä ovat mm. ratkaisukeskeiset haastattelutekniikat, vahvuus- ja voimavarakeskeinen työskentely, kuvallinen työskentely ja kuvataideterapian menetelmät (mm. sarjakuva, kirje tulevaisuudesta, olioksi ulkoistaminen, onnistumiskuvat, alkukuva, tavoitekuvat, Yhteisö ja minä -kuvat, puhe- ja ajatuskuplat), tavoitteellinen työskentely (sovellettuna S.M.A.R.T), arvotyöskentely (“mikä tässä on kaikkein tärkeintä? jne”), positiivinen uudelleenmäärittely, ulkoistaminen ja etäännyttäminen, mielikuvaharjoitukset, hengitys- ja rentoutustekniikat sekä -harjoitukset, mindfulnessharjoitukset, lyhyet joogaharjoitukset sekä psykoedukaatio (mm. ajatusten ja mielen toiminta, lapsen emotionaaliset tarpeet, sisäinen negatiivinen puhe, vireystasot ja vireyden ylläpito/korjaaminen). Menetelmät limittyvät, lomittuvat ja kietoutuvat arjessa, esittelen tässä tiivistelmässä näistä sovellustavoistani muutamia esimerkkien avulla.
Ratkaisukeskeisyyden perusolettamuksia on esitelty ratkaisukeskeisen kuvataideterapian uudessa oppikirjassa (Salmela & Ala-Keskinen 2022, 40-41). Ratkaisukeskeisyys koulun toimintatavoissa näkyy esimerkiksi ongelmien muuttamisessa tavoitteiksi. Keskusteluissa pyritään avoimuuteen. Kaikessa toiminnassa pyritään lisäämään jokaisen kouluyhteisön jäsenten myönteisiä tunnekokemuksia. On tärkeää asettaa opetukselle ja toiminnalle sopivia tavoitteita, jotka omalta osaltaan takaavat noita myönteisiä (oppimisen) kokemuksia oppilaille ja opettajille. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikissa tilanteissa toimitaan opettajien/oppilaiden/perheiden päätöksen mukaisesti. Sopivat tavoitteet tuottavat jokaiselle myönteisiä kokemuksia toteutuessaan ja ne voidaan löytää vain yhdessä etsimällä; avain on siis yhteistyö. Ratkaisukeskeisiä perusolettamuksia voi toteuttaa, kun huomaa onnistumisen hetkiä, tukee pieniä muutoksen askelia kohti haluttua tavoitetta ja kannustaa vahvuuksien käyttöön vaikkapa kuiskaamalla oppilaan korvaan tunnilla: “Maltoit hienosti mielesi, käytit avuksesi vahvaa empatian taitoasi!” Kaikissa vaiheissa koulun henkilökunnan lisäksi sekä oppilas että koti ovat osa toimintaa. Yhteinen kasvatustyö tukee parhaiten myös oppilaita tekemään toivottuja muutoksia.
Ratkaisukeskeisten avointen kysymysten kysyminen tuottaa kouluyhteisön jäsenten välille sellaista vuorovaikutusta, jossa jokainen tulee kuulluksi. Näin päästään myönteiseen ja arvostavaan dialogiin ja luomaan yhdessä asetettuja tavoitteita. Tärkeintä on luottaa tähän prosessiin ja nähdä toiminnassa pienimmätkin merkit siitä, kuinka se vaikuttaa positiivisella tavalla kouluyhteisössä. Noita pieniä merkkejä tulee systemaattisesti etsiä toiminnan lomasta ja nostaa niitä kaikille esiin.
Koulussamme kuukausittain vietetyissä hyvinvointiaiheisissa Perjantai Parlamenteissa oli syksyllä kuukausiteemana empatiataidot. Siellä eläinkuvien avulla ensin tunnistettiin tunteita ja oppilaat saivat kertoa esimerkkejä tilanteista, joissa tuollaista tunnetta voisi tuntea. Lyhyesti pohdimme, miten voisi toimia toisella tavalla, jotta tuota ikävää tunnetta ei syntyisi ja miten voi auttaa kaveria, joka tuntee sitä. Tilaisuuden lopuksi luokkiin annettiin projekti, jossa lähdettiin seuraamaan empatian taitoa, joka oli nimetty ”Ymmärryksen taiaksi”. Luokissa bongattiin tunneilla ja välitunneilla lohduttavia sanoja, ystävällisiä tekoja, avun tarjoamista, ymmärryksen osoittamista sekä lohduttamisen hetkiä. Myös toisten luokkien Ymmärryksen taikaa bongattiin. Jokaisen luokan ovessa olevaan tauluun laitettiin tarroja bongausten perusteella.
Toimintatapojen taustalla olevat teoreettiset tekijät tulisi olla jokaisen aikuisen tiedossa ja niihin tulisi sitoutua. Ratkaisukeskeisessä kouluyhteisössä näitä ovat esimerkiksi systeemiteoriaan pohjaava ajatus “Jos haluat muuttaa toisen käyttäytymistä, muuta omaa käyttäytymistäsi” ja “Kaikki vaikuttaa kaikkeen”. Jos jokin keino ei ole toiminut, tee jotain muuta – pienelläkin muutoksella omassa toiminnassa voi saada aikaan asioita ympärillään. Nämä tekevät toiminnasta tulevaisuuteen suuntautunutta ja tavoitteellista. Ne sisältävät myönteisyyttä, luovuuden, leikillisyyden ja huumorin läsnäolon sallimista ja niiden vahvuuksiksi nostamista yhteisössä. (oppimaa.fi -kurssimateriaali; Lappeenrannan kaupunki) Juuri leikillisyys ja huumorin läsnäolo ovat nykyisen kouluyhteisöni vahvuuksia, joita olen saanut käyttää hyödyksi tänä lukuvuonna.
Useissa Perjantai-parlamenteissa yhteisöllisyyttä ja osallisuutta toteutettiin esimerkiksi niin, että eskarit (tulevat ekaluokkalaiset) ja kaikki koulun oppilaat saivat äänestää kuukauden hyvinvointiteeman asioissa. Toukokuussa Euroviisujen innoittamina järjestimme arvioinnin teemassa äänestyksen kysymykseen: Mitä olet harjoitellut tänä lukuvuonna? Vaihtoehtoina oli kolme Käärijän boleroa, joissa luki: asioita tunteista, kaverin kanssa olemista sekä rauhoittumista ja rentoutusta. Jokainen sai käydä kiinnittämässä valitsemaansa boleroon yhden palleron. Pisimmät hihat muodostuivat kaverin kanssa olemisen vaihtoehtoon.
Ratkaisukeskeisyydessä kielen merkitys kokemuksiimme on suuressa roolissa. Sosiaalisen konstruktionismin teorian ajatus “Sanoilla on merkitystä ja niillä luodaan todellisuutta” tuottaa kouluyhteisöön arvostusta, tasavertaisuutta sekä yhteistyötä.
Viidennen luokan kanssa pohdittiin sääntöjä puolessa välissä lukuvuotta: Mikä sääntö toteutuu mielestäsi tällä hetkellä parhaiten? Mikä sääntö kaipaa harjoittelua? Minkä säännön toteutuminen vaikuttaisi positiivisesti myös muiden sääntöjen toteutumiseen? Mikä sääntö on kaikkein tärkein juuri tällä hetkellä? Mikä sen toteutumisessa on mielestäsi kaikkein tärkeintä? Miten tuon tärkeimmän asian voisi kirjoittaa ohjeeksi esiin?Miten tuon ohjeen noudattaminen auttaisi sinua eniten tällä hetkellä? Mitä hyvää tuon ohjeen noudattaminen toisi koko ryhmälle? Miten ja kuka sen hyvän huomaa?Millaisen tavoitteen voisimme ohjeen noudattamisesta kirjoittaa näkyviin?Mitä taitoja tuon tärkeimmän asian toteuttaminen vaatii? Mitä taitoa lähdetään yhdessä ensin harjoittelemaan? jne.
Ratkaisukeskeisyyteen koulussa nivoutuu myös kybernetiikan tarjoama ajatus siitä, ettemme vain oleta asioita vaan otamme oikeasti selvää niistä. Näin tuotamme ymmärrystä siitä, että ongelmiin on olemassa useita erilaisia ratkaisumahdollisuuksia ja tulemme nostaneeksi voimavaroja ja toiveikkuutta keskipisteeseen. (oppimaa.fi -kurssimateriaali; Lappeenrannan kaupunki)
Otimme selvää asioista muun muassa tutkimalla yhdessä oppilaiden haastaviksi kokemia tilanteita: Pidin neljälle kakkosluokan oppilaalle tuen muotona kutsuryhmää, jonka nimesin Minecraft-taitokouluksi. Jokainen oppilas sai nimetä sellaisen uuden taidon, josta koki olevan itselleen hyötyä. Lähdimme tunnistamaan ja sanoittamaan haastavassa tilanteessa koettuja tunteita sekä ajatuksia, joita itselle tuolloin nousee mieleen. Jatkoimme työskentelyä pohtimalla miten omia vahvuuksia sekä jo olemassa olevia taitoja, joita olimme käsitelleet aikaisemmin, voi käyttää hyödykseen uuden taidon oppimisessa.
Olen huomannut, että “miksi”-kysymys voi olla täysin väärä; oppilaat eivät osaa vastata siihen ja se tekee keskustelusta helposti vain syyllistävän. Siksi tehokkaampaa on käyttää ratkaisukeskeisiä avoimia kysymyksiä. Ottamalla selvää neutraalisti ja kysymällä esimerkiksi mitä, miten, missä ja kuka päästään huomattavasti parempaan keskusteluun.
Osallistaminen toteutuu paljon paremmin avoimilla kysymyksillä, erityisesti neuropsykiatrisesti oireilevien ja erityisherkkien kohdalla. Lyhytterapian analyyseissä on nostettu esiin käsittelyssä olevan tilanteen kokonaisvaltainen tarkastelu ja esimerkiksi käyttäytymiseen vaikuttavat erilaiset faktat. Myös ne esiin nostamalla päästään parantamaan oppilaiden taitoja toimia paremmin myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden näkökulmasta. Vaikkapa väsyneenä, huonosti nukkuneena tai hermostuneena ei olekaan hyvä ratkaisu mennä mukaan jalkapallopeliin välitunnilla vaan kannattaa etsiä jotain muuta, itselleen sillä hetkellä sopivampaa tekemistä. Näin voidaan tukea henkilökohtaisia taitoja tunnistaa omia tarpeita ja toimia haluamallaan tavalla. Tämän taidon vahvistaminen yksilötasolla tukee myös yhteisöllisyyden ja osallisuuden hyvää toteutumista muun muassa parantamalla vuorovaikutuksen laatua ja mahdollistamalla kaikkien mukaan tulemista yksilöllisesti omalla tavallaan erilaisissa tilanteissa ja hetkissä. Tätä inklusiivisessa koulussa toteutetaan päivittäin.
Käytin useiden eri oppilaiden kanssa itse tekemiäni tarvekortteja, jotka kuvasivat lasten universaaleja emotionaalisia tarpeita (Takanen 2011). Niiden avulla oppilaat saivat pohtia ja tunnistaa omia tarpeitaan erilaisissa tilanteissa ja sitä, miten nuo tarpeet ovat vaikuttaneet heidän tunteisiin, ajatuksiin ja käyttäytymiseen. Jo pienet oppilaat saivat ymmärrystä inhimillisyydestä ja pääsimme työskentelemään heidän kanssaan kohti itsemyötätunnon vahvistamista.
Yhteisöllisyyttä on viime vuosina koulumaailmassa nostettu valokeilaan. Sen tulisi toteutua eri tavoin kouluarjessa ja koulun eri toiminnoissa. Mielestäni tämä on selkeä seuraava aalto aiemmin enemmän korostetun yksilöllisyyden jatkumoksi. Huomiota kiinnitetään nyt voimakkaammin siihen, että koulu on instituutio, jossa lapsia on tarkoitus sosiaalistaa ympäröivään yhteiskuntaan. Oppimaan oppiminen on tällöin oleellista. Se tarkoittaa erilaisten tietojen, taitojen, asenteiden sekä uskomusten kanssa työskentelyä arjessa.
Korppikotkaa käytettiin ikävien ajatusten tuojan roolissa ja symbolisoinnissa (esim. Avola & al. 2021. Hyvinvointitaitojen kukoistava tehtäväkirja). Etsimme ja tunnistimme omia ikäviä ajatuksia ja uskomuksia sanalistan avulla, jonka olin ottanut lyhytterapian analyysistä. Haaste oli haastaa valitsemansa ajatus ja muuttaa sen sisältö eri muotoon. Tähän käytimme analyysin mukaisia sanoja. Ensin kävimme esimerkkien avulla läpi tehtävän. Haastamisen haasteesta tuli myös kotitehtävä, jotta oppilaat soveltaisivat taitoaan myös vapaa-ajalla havaitsemiinsa ikäviin ajatuksiin ja niiden haastamiseen.
Kirjasimme myös oppilaiden ajatuksia itsestään noissa tunnetiloissa. Mietimme, mitkä värit ja muodot tms kuvaavat tunteita ja ajatuksia. Sitten kuvasimme lyhyellä parin minuutin pienellä liitupiirroksella noita tunteita itsessämme. Työskentely jatkui siirtämällä ajatukset ja tunnetila rakkaimpaan leluun, joka maalattiin isommalle paperille. Lelulle kirjoitettiin näkyviin lohduttavia sanoja ja pieni kuva itsestä asetettiin lelun syliin. Tämä kuvien välinen dialogi tuotti oppilaille mielikuvan lohduttavasta rakkaasta lelusta, joka voi auttaa hankalassa tilanteessa.
Kuvataideterapeuttisia menetelmiä olen myös käyttänyt paljon ja kaiken ikäisten kanssa. Tässä työskentelimme itsemyötätunnon aiheessa kolmasluokkalaisten kanssa. Ensin puhuimme pettymyksen, suuttumuksen, epävarmuuden ja nolostuneisuuden tunteista, missä ne tuntuvat ja miltä ne tuntuvat sekä tilanteista, joissa niitä esiintyy.
Peruskoululla on sekä kasvatus- että opetustehtävä ja näin ollen koulussa pyritään kehittämään myös sellaisia toimintamalleja, jotka edistävät lasten taitoja tulla osaksi yhteiskuntaa sekä kuulla heidän ääntänsä heitä itseään koskevissa asioissa. Tarkoituksena on mielestäni tuottaa lapsille kokemuksia siitä, että he kuuluvat yhteisöön, jossa toteutetaan laadukasta ja hyvää vuorovaikutusta. Yhdessä tekemisen ja yhteistyömallien toivotaan olevan mahdollisimman toimivia sekä kaikille mielekkäitä ja herättävän positiivisia tuntemuksia yhteenkuuluvuudesta. Yhteisöllisyys vaatii jäsenten välistä luottamusta ja aitoa kohtaamista. Oleellista on jokaisen yhteisön (aikuis)jäsenen tieto ja ymmärrys yhteisöllisyyden tärkeydestä sen kaikille jäsenille ja heille itselleen. Näin vuorovaikutuksessa oleminen on merkityksellistä jokaiselle.
Nelosluokassa alkusyksystä toteutimme luokan säännöt tunteiden tunnistamisen kautta. Ensin jokainen piirsi A3-paperille kymmenen kohdan radan, jossa kysyttiin erilaisia ikäväksi koettuja tunteita ja niiden esiintymistä koulupäivän aikana. Yhdessä keskustellen tuotettiin onnistumiskokemusten pohjalta lauseita kannustamaan ja tukemaan toimintaa noissa haastavissa hetkissä. Oppilaat saivat asettautua valokuvattavaksi ryhmissä, kuvaten yhtä valitsemaansa haastavaa hetkeä. Tulostin valokuvat ja he saivat värittää niitä sekä lisätä niihin emojeja kuvaamaan tunteita sekä puhe- ja ajatuskuplia pohdintojen perusteella. Vasemmalla kuva taulusta työskentelyn alussa, jossa tunnekortit tukena ja oikealla tuotos säännöstä Läksyjen teko kannattaa!
Yhteisöllisyyden kehittämisen kanssa rinnan on tärkeää myös vahvistaa yksilöllisesti oppilaiden tunne- ja sosiaalisia taitoja, koska ne tukevat toisten kanssa vuorovaikutukseen suuntautumista ja onnistumisen kokemusten kertymistä. Karhu (2018, 14) toteaa, että kouluun pitäisi luoda sellaista toimintaympäristöä, jossa on aikaa opettaa ja oppia sosiaalisia taitoja sekä rakenteet, jotka tukevat taitojen kehittymistä.
Kouluissa on viime vuosina upeasti lähdetty lisäämään tunnetaitojen opetusta. Terapeuttina ja valmennukseen perehtyneenä ammattilaisena suuntaan katsettani tämän hetkisestä tilanteesta myös eteenpäin, mihin suuntaan mielen hyvinvointiin panostavissa opetussisällöissä tulisi edetä. Yhteisöllisyys ja osallisuus ovat sellaisia suuntia, joita kohti lähtisin sisältöjä kehittämään; miten yksilöinä ja jäseninä voimme toimia parhaalla mahdollisella tavalla osana ympäröivää yhteiskuntaa, tukien sekä omaa olemistamme että toisiamme. Tässä erityisesti ratkaisukeskeiset terapeuttiset menetelmät ovat mainioita, koska ne korostavat toimijuutta, pyrkivät tästä hetkestä kohti tulevaa ja kääntävät huomion vahvuuksien ja voimavarojen hyödyntämiseen haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Lähtökohta on silloin oppilaiden ja opettajien omissa kokemuksissa ja niistä käsin lähdetään tuottamaan toimintaa, keinoja ja kokemuksia koulun toimintaympäristössä.
Osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä niihin liittyviä sosiaalisia taitoja lähestyttiin tässä tehtävässä vuorovaikutuksen kommentoinnin näkökulmasta; miten sanomamme sanat voivat muuttua sävyltään ystävällisemmäksi tai epäystävällisemmäksi. Pienten draamaharjoitusten avulla oppilaat huomasivat itse, miten eri tavoin voimme viestiä ja toisaalta myös, miten eri tavoin tulkitsemme toistemme viestejä. Pohdimme myös, mitkä asiat itsessämme voivat vaikuttaa viestien tulkintaan: väsymys, ikävät tunteet ja ajatukset tai vaikka tarve jollekin, joka ei tilanteessa toteudu. Oppilaat huomasivat, kuinka kommentoinnin äänensävy, eleet, ilmeet ja kommentointiin valitut sanat muuttavat kommentin paikkaa asteikolla huomattavasti.
Yhteisöllisyyden ja osallisuuden laadukas toteuttaminen kouluarjessa erilaisissa tilanteissa tuottaa mielihyvää kaikille. Me tarvitsemme ympärillemme hyvää vuorovaikutusta ja ryhmiä, joihin voimme kiinnittyä ja joista saamme tukea silloin, kun sitä tarvitsemme. Meissä aikuisissa asuu myös pieni, sisäinen lapsi. Se ohjaa meidänkin tunteitamme erilaisissa tilanteissa ja tarpeemme, kokemuksemme, tulkintamme, ajatuksemme ja uskomuksemme vaikuttavat näin ollen aivan yhtä paljon yhteisössä ja vuorovaikutuksessa, kuin oppilaiden. Sisäinen lapsemme antaa meille myös kyvyn ymmärtää muita lapsia eli oikeastaan toisiamme sekä oppilaita, kun vain itse tutustumme sisäiseen lapseemme. Aikuinen meissä ottaa vastuun ja tukee oppilaita – se tuottaa meillekin mielihyvää, kun onnistumme tehtävässämme arvojemme mukaisesti. Turvallisessa yhteisössä voimme harjoitella tärkeitä tunne- ja vuorovaikutustaitoja. Ratkaisukeskeisyys ja lyhytterapian menetelmät kouluyhteisössä sovellettuina tuottavat hyvää yhteisöllisyyttä sekä osallisuutta ja sitä kautta tarjoavat kaikkea sellaista hyvää, mitä koulumaailma voi jäsenilleen antaa.
Lähteet: Avola, P., Pentikäinen, V., Alalauri, S. & Salminen, M. (2021). Hyvinvointitaitojen kukoistava tehtäväkirja. BEEhappy publishing. Karhu, A. (2018). Check in, check out! Käyttäytymisen tehostettua tukea lähikoulussa. CICO-malli suomennettuna ja testattuna. Salmela, J. & Ala-Keskinen, H. (2022). Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian oppikirja. Kirjapaino:Grano. Helsinki 2022. Takala, M. (toim.) & al. (2011). Erityispedagogiikka ja kouluikä. Gaudeamus Helsinki University Press. Takanen, K. (2011) Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. WSOY. Painettu EU:ssa.
*** Merja Pellikka | Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, Nepsy-valmentaja ja yhdistyksen hallituksen jäsen
