Toukokuu 2023
Luovuudesta, taiteilijuudesta, itseensä uskomisesta sekä Tunteista taidetta -näyttelyistä yhteisöllisen kokemuksen mahdollistajana
” Luovia ei ole meistä vain jokunen – vaan jokainen. Jokaisella meistä on se, mitä luovuuteen tarvitaan.” – Mestariteoksia / Terapeutin kynästä-blogi, Elokuu 2020.
Taidetta luomalla ja tarkastelemalla voimme havainnoida ja oppia itsestämme ja ympäristöstämme pieniä ja suuria asioita. Pienimmätkin oivallukset voivat mahdollistaa askeleita kohti suuria muutoksia ja henkistä kasvua.
Monista eri lähtökohdistamme huolimatta luovuus ei katso taustojamme – ei varallisuutta, uskontoa, koulutusta, eikä muitakaan yksilöiden eroavaisuuksia. Meistä jokainen on syntynyt luovuus yhtenä sisäänrakennettuna ominaisuutena. Luovuus näyttäytyy ihmisissä kuitenkin monin eri tavoin, eikä suinkaan aina niillä ilmeisimmillä tavoilla kuten luovilla harrastuksilla, luovan alan työllä tai muillakaan luovuuteen selkeämmin viittaavilla piirteillä. Luovuutta hyödyntää meistä jokainen – osa asiaa koskaan sen enempää miettimättä ja oman luovuuden mahtavuutta ikinä ymmärtämättä.
Luovuutta voi hyödyntää alalla kuin alalla ja se voi näkyä arjen aikatauluttamisessa tai vaikkapa ruoanlaitossa. Luovuus voi näkyä taidoilla ratkaista erilaisia ongelmatilanteita. Luovia on meistä jokainen omalla tavallaan. Omaa luovuutta voi myös ruokkia ja esimerkiksi taideharrastuksen pariin voi heittäytyä meistä kuka vain.
Kuka voi kutsua itseään taiteilijaksi?
On aika loikata luovuudesta tämän tekstin toiseen teemaan, taiteilijuuteen. Suomen Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore määrittelee parhaillaan ammattitaiteilijuutta osana laajempaa Taiteilija Suomessa – tutkimusta. Cuporen hankkeessa tarkastellaan taiteilijuutta neljällä eri kriteerillä: ammatti-/etujärjestön jäsenyys, korvauksen saaminen taiteen tekijänä, taiteilijakoulutus sekä apurahan saaminen. Tutkimus kestää vuoteen 2024 saakka.
”Se, että taiteilija on koulutettu, nauttii apurahaa ja kuuluu etu- ja tekijänoikeusjärjestöön ei vielä tee hänestä Banksya, eikä kerro sitäkään, onko hänen luomansa taide hyvää tai huonoa.” – Yle Artikkeli / Päivi Puukka, 29.3.2021
Cuporen tutkimustuloksia odotellessa heitän henkilökohtaisen ajatukseni ilmoille: Ehkä taiteilija voikin olla kuka tahansa, joka itsensä taiteilijaksi kokee? Tämä aihe on synnyttänyt kiivasta keskustelua viime vuosina varsinkin korona-ajan innostettua yhä useamman luomaan tunteistaan taidetta tai ihan vain kuluttamaan lisääntynyttä vapaa-aikaa taiteillen. Arvostan suuresti eri taiteenlajien parissa työskenteleviä taiteilijoita joilla on takana alan vaativia koulutuksia, mutta arvostukseni menee myös heille, jotka ovat uskaltautuneet koulutuksen puutteesta ja mahdollisesti vähättelyistäkin huolimatta jakamaan omaa taidettaan koko maailman nähtäville. Knoppitietona tähän vielä se, että historiallisestikin merkittävistä ammattitaiteilijoista moni itseasiassa on nimenomaan itseoppineita. Muutamana esimerkkinä Frida Kahlo (1907-1954), Paul Gauguin (1848-1903) sekä Christian Boltanski (1944-2021).
Taiteilija sosiaalisessa mediassa
Jatketaan sillä ajatuksellani, että taiteilija on se, joka itsensä taiteilijaksi kokee. Tämän päivän taiteilijan oletetaan olevan sosiaalisessa mediassa, joka oikein hyödynnettynä voikin toimia mahtavana voimavarana ja olla hyvä kanava omien töiden markkinoinnille. Se voi kuitenkin luoda myös tarpeetonta omien taitojen, teosten ja kyvykkyyden kyseenalaistamista ja pahimmillaan jopa sammuttaa sisäisen luovuuden liekin. Kanssataiteilijoiden teoskuvista voi ammentaa valtavasti inspiraatiota, mutta kultaisen keskitien toisella puolen näkyvät somen varjopuolet. Yksi näistä on vertaileminen. Omien töiden säännöllinen vertaileminen muiden taiteilijoiden teoksiin voi saada unohtamaan perimmäisen syyn oman tekemisen taustalla.
Haluan muistuttaa taiteilijoita esimerkiksi siitä, kuinka taiteen merkityksellisyys ei ole sidonnaista taidetilin seuraajamäärien tai edes sen kanssa, kuinka monta teosta on saanut myytyä. Vincent Van Gogh (1853-1890) ei myynyt koko elinaikanaan teoksen teosta kuin omalle veljelleen – eikä hän suinkaan ole poikkeus. Vaikka tavoitteena olisi elättää itsensä ja-/tai perheensä omilla töillään, ei taiteilijuus itsessään vaadi myyntivoittoa. Rahalla voimme ostaa teoksia, mutta hinnoilla emme voi määritellä teosten merkityksellisyyttä tai varsinkaan tunnearvoa.
Jokainen teos kertoo tarinan, eikä kenenkään tarina ole toista arvokkaampi. Teos jota ei tänä päivänä arvosteta, voi myös jonain päivänä olla myyntiarvoltaan mitä tahansa senttien ja miljoonien eurojen väliltä. Sosiaalisen median ulkopuolella toimivat taiteilijat säästyvät kanssataiteilijoiden verkossa kohtaamilta paineilta, mutta menettävät esimerkiksi sen tarjoamat markkinointi- ja verkostointimahdollisuudet. Kumpi onkaan sitten parempi? Sosiaalista mediaa hyödyntämällä voi saada paljon, mutta niin voi myös siitä irtautuneena. Polut ovat erilaisia hyötyineen ja haasteineen, mutta kumpaankin tarvitaan uskoa itseensä ja töitä tavoittelemiensa asioiden eteen.
Tunteista taidetta – taidenäyttely yhteisöllisen kokemuksen mahdollistajana
”Mitä ovat taiteelliset mestariteokset? Ne ovat hetkiä. Ne eivät ole vain taideteoksia, ne ovat kokonaisuuksia ja niiden yksityiskohtia. Mestariteoksia eivät suinkaan tee vain tunnetut ja ylistetyt taiteilijat. Mestariteos on lopputulos vapautuessasi mielesi kahleista. Se on rohkeutta ja mielen vapautta luoda.” – Mestariteoksia / Terapeutin kynästä-blogi, Elokuu 2020
Muun muassa näillä sanoilla kuvailin taiteen tekemisen terapeuttisia elementtejä ja merkityksellisyyttä blogipostauksessani kaksi kuukautta ennen ensimmäistä järjestämääni Tunteista taidetta – Abstract Art Exhibition ryhmänäyttelyä.
Oli kyse sitten soolo- tai ryhmänäyttelystä, taiteilijan ensimmäisestä tai vaikkapa kymmenennestä, on taidenäyttelyyn osallistuminen usein monenlaisia tunteita herättävä kokemus. Jokaisessa näyttelyssä on oma taikansa, joka erottaa ne toisistaan. Näin taidenäyttelyyn osallistumisen taika elää vahvana mukana vuosien vieriessä eteenpäin. Taidenäyttelyyn osallistuminen mahdollistaa taiteilijalle voimaannuttavan ja jopa terapeuttisen kokemuksen.
Tunteista taidetta – Abstract Art Exhibition -taidenäyttelyt syntyivät halusta auttaa. Vuoden 2020 tammikuussa aloin tutkimaan eritoten suuremmalle yleisölle tuntemattomampien taiteilijoiden mahdollisuuksia taidekentällä. Oivalsin, että taidenäyttelystä voisi luoda myös matkan. Matkan, joka synnyttää yhteenkuuluvuuden tunnetta, uskoa omaan itseensä niin taiteilijana kuin osana yhteiskuntaa.
Tämä projektini, sittemmin Tunteista taidetta- nimen saanut, lähti rakentumaan ajatus ja ideanmurunen kerrallaan. Jotkin ideoistani ovat jääneet matkan varrelle parempien vaihtoehtojen tullessa tilalle, osa jäi pysyäkseen. Halusin luoda jotain uutta, jonka kautta mahdollistaa taiteilijoille näkyvyyttä, mutta myös yhteisöllisen kokemuksen.
Tunteista taidetta – matkan aivan alkutaipaleella elettiin aikaa, jolloin korona ei ollut saanut Suomea vielä pysähtymään. Syvällä sisimmässäni tiesin, että tästä tulisi kuitenkin vielä jotain merkittävää ja läpi korona-ajan vaikeimmatkin ajat kyseinen tunne säilyi vahvana. Tunteista taidetta – matka onkin edennyt omalla painollaan luottaen sen merkityksellisyyteen.
Ensimmäisenä keväänä etsin taiteilijoita kolmessa eri kaupungissa – Helsingissä, Turussa sekä Tampereella järjestettäviin ryhmänäyttelyihin. Turun ja Tampereen näyttelyt saivat kuitenkin jäädä, kun päätin antaa kaikkeni yhdelle näyttelylle kerrallaan. Tämä mahdollistaisi myös konseptin kasvamisen omalla painollaan.
Tunteista taidetta – Abstract Art Exhibition taidenäyttelyihin osallistuvat taiteilijat valitaan useita kuukausia ennen ryhmänäyttelyä historiallisestikin merkittävän Lapinlahden Lähteen tiloissa Helsingissä. Taiteilijavalintojen jälkeen perustettavan Messenger- tai Whatsapp ryhmäkeskustelun avulla taiteilijat voivat jo kuukausia ennen näyttelyä pitää toisiinsa yhteyttä, tutustua ja vaihdella ideoita ja ajatuksia. Yleensä taiteilijoita onkin yhdistänyt myös moni muu asia, kuin pelkästään tähän näyttelyyn osallistuminen. Toisaalta myös erilaiset taustat ovat auttaneet taiteilijoita oppimaan toinen toisiltaan. On ollut mahtavaa nähdä, kuinka toisilleen entuudestaan vieraat taiteilijat ovat olleet toistensa tukena alusta asti. Yhteisöllisyys onkin ollut valtavan tärkeä elementti näiden näyttelyiden kohdalla. On ollut mahtavaa päästä seuraamaan myös sitä, kuinka taiteilijat ovat jääneet toistensa tueksi ja tietävät esimerkiksi näiden alun perin näyttelyä varten luotujen viestiketjujen olevan näyttelyn jälkeenkin kanava, jonne voi aina laittaa viestiä.
Yhdessä eteenpäin – Helsingin Lähiradio sekä Pro Lapinlahti Mielenterveysseura ry
Vuoden 2020 näyttelystä asti matkassa mukana ollut Helsingin Lähiradio on antanut panoksensa Tunteista taidetta – näyttelyille ja ennen kaikkea taiteilijoiden kuulluksi tulemisen kokemukselle. Yhdessä radiotoimittaja Jarmo Suomen kanssa toteutetut radio-ohjelmat ovatkin vakiintuneet tärkeäksi osaksi Tunteista taidetta – matkaa. Jokainen Helsingin Lähiradiossa kuultu Tunteista taidetta-ohjelma on saatu myös jälkikäteen kuunneltavaksi Soundcloud-sivustolle, jonka kautta niitä voi kuunnella kuka tahansa.
Suuri kiitos kuuluu myös Mielenterveysyhdistys Pro Lapinlahti ry:lle, joka on mahdollistanut Tunteista taidetta- näyttelyille tilan ensimmäisestä vuodesta lähtien. Pro Lapinlahden toiminnanjohtaja Nonni Mäkikärki, yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Katja Liuksiala sekä vuodesta 2022 lähtien Pro Lapinlahden taidenäyttelyistä vastannut Paula Talvikki ovat kukin myös osallistuneet eri vuosien avajaisiin kertomalla Lapinlahden Lähteen historiallisesta sairaalasta sekä Lapparin nykyisestä toiminnasta. Nonni Mäkikärkeä on kuultu myös Helsingin Lähiradion kanssa yhteistyössä tehdyissä radio-ohjelmissa vuoden 2020 avajaisissa sekä 2021 kesän ohjelmassa.
Lapinlahden Lähde – mielen hyvinvointia kaikille
Vielä vuoteen 2009 asti Lapinlahti toimi mielisairaalana. Lapinlahden sairaalan historia ulottuu aina 1800-luvulle asti, jolloin se aloitti toimintansa Suomen ensimmäisenä mielisairaalana. Tunnetuimpia Lapinlahden mielisairaalassa hoidettuja potilaita lienee muun muassa Seitsemän veljestä-romaanin kirjoittanut kirjailija Aleksis Kivi (10.10.1834 – 31.12.1872).
Nykyään mielenterveyden hyvinvoinnin keitaaksikin kutsuttu Lapinlahden Lähde tarjoaa kaikille meistä jotakin. Lähteen vanhalta sairaala-alueelta löytyy muun muassa ekspressiivisen taideterapian Instituutti Inartesin koulutustilat, vuokrattavia työskentely- ja tapahtumakäyttöön soveltuvia tiloja, Kahvila Lähde sekä Cafe Metsäpaahtimo. Myös Ratkaisukeskeiset Taideterapeutit ry on järjestänyt Lähteellä seminaaripäiviä, josta voikin vuokrata erilaisia tilaratkaisuja kaikenlaisiin juhliin ja tilaisuuksiin aina ristiäisistä syntymäpäiväjuhliin ja muistotilaisuuksiin.
Lähteellä voi tehdä ostoksia käsityömyymälä Puodissa ja kirpputori Lähteen Patinassa, saunoa yleisen saunavuoron aikana tai vuokrata vaikkapa koko saunan omalle porukalle. Lapinlahden Lähteellä järjestetään erilaisia mielen hyvinvointia tukevia kursseja ja muun muassa osteopaatti Anneli Talvitie, Evipro (mielenterveys- ja päihdetyön asiantuntijapalveluja), sekä Lapparin Laulutunnit – Tmi TuaSofia tarjoavat palveluitaan Lapinlahden Lähteellä. Lähteellä järjestetään myös ympäri vuoden erilaisia mielen hyvinvointia tukevia tapahtumia, joissa välittyy myös Pro Lapinlahden sanoma Lapinlahden Lähteen alueen avoimuudesta kaikille – sukupuolta, etnistä taustaa tai ikää katsomatta.
Yhdistyksemme hallituksen rahastonhoitaja Nina Sundbergin työhuone on myös Lapinlahden päärakennuksessa vielä lokakuun loppuun asti. Sundberg ehtii näin olemaan myös yksi Lapinlahden Lähteen pitkäaikaisimmista vuokralaisista, vuokraten sieltä työhuonetta jo yli 7 vuoden ajan.
Kansainvälinen konferenssi, joka vahvisti myös uskoa Tunteista taidetta- näyttelyiden merkityksellisyydestä
Palataan hetkeksi muistelemaan vielä erästä tapahtumasarjaa, joka sai minut luennoimaan lukuisista eri maista saapuneille taideterapeuteille, psykologeille ja muille hyvinvointialan ammattilaisille kansainvälisessä konferenssissa. Seuraavat tapahtumat vahvistivat myös uskoani Tunteista taidetta- matkaan. Siihen, että olen oikealla polulla.
Tämä tapahtumasarja sai alkunsa, kun aloitin ratkaisukeskeisen taideterapian menetelmäohjaajan opinnot syksyllä 2019. Tutustuin jo opintojeni alkutaipaleella yhteen kouluttajistamme, aiemmassa kappaleessakin mainittuun Nina Sundbergiin. Ninan intohimo ratkaisukeskeisyyttä, taideterapiaa ja musiikin terapeuttisia elementtejä kohtaan kiehtoi minua, alan innostunutta opiskelijaa valtavasti. Tutustuessamme paremmin ymmärsimme, että yhdessä voisimme viedä ratkaisukeskeisen taideterapian sanomaa jopa kansainvälisille vesille.
Kesällä 2021 Ruotsissa järjestetyssä Nordic Art Therapy – konferenssissa kuultiinkin minun ja Nina Sundbergin ”Brighten Your Vision’s Through Solution-Focused Art Based Therapy Methods” – luento, jossa ratkaisukeskeiseen filosofiaan- ja menetelmiin tutustuttamisen lisäksi puhuimme myös klassisen musiikin ja jazzin hyödyntämisestä taideterapiassa.
Olin valmistunut ratkaisukeskeisen taideterapian menetelmäohjaajan koulutuksesta vuotta aiemmin, mutta ratkaisukeskeisen kuvataideterapeutin tittelin sain vasta puolisen vuotta seminaaripäivien jälkeen. Tuolloin vielä alan noviisina, kansainväliseen seminaariin luennoitsijana osallistuminen oli itselleni valtava loikka suurille ja tuntemattomille, kuitenkin varsin kiehtoville ja inspiroiville vesille. Olinkin NATC – seminaaripäivien ainoa opiskelijaluennoitsija, jolla ei ollut takana vuosien työkokemusta taideterapeuttisten menetelmien hyödyntämisestä. Opiskelijastatuksesta huolimatta minulta löytyi kuitenkin kaikki mitä loppujen lopuksi tarvittiin:
- uskoa ratkaisukeskeisen taideterapian menetelmiin
- toivoa siitä, että ratkaisukeskeinen taideterapia herättää kiinnostusta alan ammattilaisissa
- rakkautta ihmisiä, elämää sekä taiteen terapeuttisuutta kohtaan
Tämä kokemus vahvisti entisestään uskoani taiteen voimaan ja siihen, että myös minä voin saada tärkeiksi kokemiani asioita ihmisten tietoisuuteen. Jopa kansainvälisesti. Minäkin, joka välillä epäilen kykyjäni ja syyllistyn toisinaan omien taitojeni kyseenalaistamiseen. Minä pystyn vaikka ja mihin – niin pystyt sinäkin.
Lopuksi
Sillä jokaisella teoksella on tarina. Jokainen tarina on merkityksellinen. Sinä olet tarinankertoja, joka ansaitsee tulla kuulluksi ja nähdyksi. Älä unohda, kuinka Sinun tarinasi sai alkunsa.
Niin taiteen kuin muidenkin mielen hyvinvointia edistävien asioiden ja tapojen parantava voima kuuluu kokijalleen. Jokaisella meistä on oikeus ja itseämme ajatellen jopa velvollisuus tehdä asioita, jotka edesauttavat omaa hyvinvointiamme.
*** Olga ’Dzii’ Laaksonen | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja taiteilija
