Kategoria kirjoituksia kuvataideterapiasta

Marraskuu 2020

Taiteen integratiivisia mahdollisuuksia addiktioiden hoidossa

”Don’t Give Up Five Minutes Before The Miracle”

Nykyaika ruokkii addiktioita. Lääketieteessä addiktiolla on hyvin tarkka määritelmä, arkipuheessa sen taas voi kehittää itselleen lähes mistä tahansa mielihyvää tuottavasta asiasta. Perinteisesti addiktiot liitetään alkoholiin, tupakkaan, rahapeleihin, seksiin ja huumeisiin, mutta elämää voi myös alkaa hallita työ, shoppailu, sosiaalinen media, laihduttaminen, netti, pelaaminen, urheilu, ruoka tai terveys. Tutkijat ovat sitä mieltä että nyky-yhteiskunta edistää addiktioiden syntymistä. Markkinoilla luodaan koko ajan uusia addiktoivia tarpeita. Suuria rahamääriä liikkuu myös addiktioiden seurauksien hoitamisessa.

Vietin lukuvuoden 2019–2020 Diakissa ”Mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisopintojen” (30 op) parissa, jolloin näitä asioita tuli reflektoitua hieman syvemmällä tasolla. Tämän lukuvuoden aikana aloin sekä psykoterapeuttina että taidepsykoterapeuttina tietoisemmin miettimään taidelähtöisiä harjoituksia, joissa luovalla ja symbolisella tasolla erilaisia addiktioita voisi käsitellä. Erilaiset riippuvuudet ovat asia joka tänä päivänä jollain tavalla koskee ihan jokaista. Vakavammat riippuvuudet voivat omakohtaisen kokemuksen lisäksi koskettaa lähiomaisen, sukulaisen, ystävän tai tuttavan kautta. Käyn tässä läpi addiktioiden psykologiaa, taiteen vaikutuksia sekä lopuksi esitän kehittämäni taideterapiaharjoituksen ”Värien voimalla, jazzin johdattelemana (ja sokerina pohjalla) kohti vapautta ja uusia ihmeitä”.

Mitä on addiktio?

Riippuvuuden muodostuminen johonkin päihdyttävään aineeseen tai toimintaan edellyttää sitä, että sen tuottama psyykkinen tai fyysinen tila on tavalla tai toisella tyydyttävä. Päihderiippuvuuden tavoin toiminnallisiin riippuvuuksiin liittyy voimakasta halua tai pakkoa kyseiseen toimintaan, hallinnan heikkenemistä ja sen lopettamisen vaikeutta. Vaikka toiminnallisissa riippuvuuksissa ei nautita mitään kemiallista substanssia, aivojen välittäjäaineiden tasolla niiden tuottamat reaktiot ovat samansuuntaisia kuin päihteitä nautittaessa.

Nykypsykologiassa addiktio määritellään ”voimakkaana ja totunnaistuneena tahtotilana, joka huomattavalla tavalla heikentää ihmisen elämänhallintaa”. Riippuvuuden taustatekijöiksi on lääketieteessä esitetty fysiologisia ja biologisia syitä, kuten aineenvaihduntaa ja perimää. Nämä ovat kuitenkin vain osasyitä. Yhtä totuutta ei ole. Nykyään on alettu ymmärtämään yhä laajemmin, että ongelmien taustalla on psyykkisiä ja sosiaalisia tekijöitä sekä elämän merkityksen puutetta. Ihmisellä on pyrkimys etsiä elämäänsä turvaa ja lohtua niissä olosuhteissa, jossa elää. Ihminen on mielihyvähakuinen ja tämän tavoittelu ohjaa hänen elämäänsä.

Ihmisen alkuperäisen käyttäytymisen taustalla on toimintaketju, jonka mukaan tehdään jotakin suurella vaivalla, saadaan tekeminen valmiiksi ja syntyy mielihyvä. Eli ponnistelemalla saa onnistumisen kokemuksia. Kemialliset aineet ja esimerkiksi pelit muuttavat toimintaketjua niin, että ihminen saa nopeasti mielihyvän ja onnellisuudentunteen ilman vaivaa. Aivot oppivat vähitellen, opittu syvenee tavaksi ja muuttuu lopulta toistamispakoksi, addiktioksi. Ajan myötä toleranssi kasvaa.

Koukkuun jääminen on yksilöllistä. Toisille se tapahtuu nopeammin ja toiset kestävät pidempään ilman vakavia seurauksia. Riippuvuuden syntyminen on monimutkainen tapahtumien ketju.  Päihteisiin, peliin tai muuhun asiaan syntyy tärkeä tunnesuhde. Addiktiivinen ihminen alkaa valehdella itselleen ja muille. Muiden tehtävä on vain palvella addiktoitunutta ihmistä. Läheisyydessä aletaan näkemään riskejä ja riippuvuus alkaa korvaamaan tätä tunnetta. Ihminen alkaa tiedostamattaan ohjata elämäänsä niin, että riippuvuutta aiheuttava toiminto menee kaiken edelle.

Päihderiippuvuus on sairaus, joka vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti heikentäen toimintakykyä niin psyykkisesti, fyysisesti kuin sosiaalisestikin. Päihderiippuvaisella on yleensä niin sanottu lempipäihde, jonka lisäksi hän käyttää muitakin päihteitä. Valtaosa päihderiippuvaisista ovat siis sekakäyttäjiä. Huumausaineet voidaan jakaa keskushermostoa lamauttaviin ja keskushermostoa stimuloiviin aineisiin sekä hallusinogeeneihin. Huumausaineiden lisäksi ilmaantuu vuosittain n. 100 uutta psykoaktiivista ainetta, joita kutsutaan muuntohuumeeksi.

Tunteen, järjen ja toiminnan ketju on ihmisen luovan lahjakkuuden salaisuus. Samalla se on myös heikko kohta. Huomaamme välillä kun tunne vie vallan ja asioiden järkeistäminen on haasteellista. Toisaalta tunteet ovat ihmisenä olon perusta.

Addiktion psykologia

Psykiatriassa addiktiot ovat perinteisesti jäsennetty neurobiologisen hedonismin muotoina, lyhytnäköisinä ja haitoista viis veisaavina nautintopyrkimyksinä. Käytössä olevat diagnostiset luokitusjärjestelmät kytkevät addiktiot neurofysiologisiin ”palkitsemisjärjestelmiin”, jotka päihteet ikään kuin ”kaappaa”. Päästessään kosketuksiin aivojen mesolimbisen dopamiinijärjestelmän kanssa, päihde tuottaa aivoissa muutoksia, jotka lisäävät päihteen käyttöön johtaneen käytösmallin uusimisen todennäköisyyttä.

Varsinaisesti halun kohteena ei ole aine itsessään, vaan se mitä kyseessä olevan aineen käyttäminen mahdollistaa. Esimerkkinä huumausaineiden välineellisestä arvosta ovat sotilaat, jotka taistelutilanteissa käyttävät amfetamiinipohjaisia virkistysaineita, eivät näiden vaikutusten itsensä vuoksi, vaan koska niiden aikaansaama virkeys ja tarkkaavaisuus kohentavat heidän eloonjäämismahdollisuuksiaan. Tuntemusten ja mielialojen sijaan päihteiden käyttö voi tähdätä vaikutelmaan mielialojen hallinnasta ja säätelystä. Se mitä riippuvainen aineen käytöltään lopulta saa, on yleensä ristiriidassa sen kanssa, mitä hän aineen käytöltä hakee.

Perinteiset addiktioteoriat nojaavat paljolti nautintologiikan varaan; huumausaine tuottaa mielihyvää ja ihminen luonnollisesti tavoittelee mielihyvää. Hedonismiteoria joltain osin soveltuu kuvaukseksi kehittyvän addiktion alkuvaiheista, mutta kokonaiskuvauksena se ajautuu ongelmiin, koska pitkäaikaiset huumeidenkäyttäjät eivät enää jonkin ajan kuluttua saa aineen käytöstä mielihyvää. Tyypillisen kuvauksen mukaan ”kokaiini aluksi kirkasti ja voimisti tiettyjä iloja, mutta ajan myötä se imi mielihyvän ja värin elämästäni.” Kun päihteen käyttö ei enää ole miellyttävää, miksi jatkaa? ”Itsetuhoteorian” mukaan jo aineriippuvuuden alkuvaiheissa itsetuhoisuus näkyy siinä, että aineen käyttäjä ei välitä ilmeisistä haittavaikutuksista. Addiktiivinen käytös ei kuitenkaan yleensä ala sattumanvaraisesti, vaan reaktiona tiettyihin kokemuksellisiin olosuhteisiin. Viime vuosikymmeninä useat tutkijat ovat painottaneet päihteiden käytön sopeutumisfunktiota. ”Toisin kun yleisesti uskotaan, päihderiippuvuus ei ole pakoa yhteiskunnasta, vaan epätoivoinen yritys löytää paikkansa siinä”.

Addiktiivistä käytöstä on hahmotettu epäonnistuneena yrityksenä auttaa itseään tai korjata tiettyjä itsen puutteita ja vajaavaisuuksia. Tämä nähdään myös yrityksenä käsitellä ratkaisemattomia psyykkisiä konflikteja. Addiktion avulla saatetaan pyrkiä psyykkisen tasapainon palauttamiseen, psyykkisenä itselääkintänä. Päihde, jota henkilö päätyy käyttämään kokeiluvaiheen jälkeen, on kaikkea muuta kuin sattumanvarainen. Ihmiset tapaavat suosia niitä aineita, jotka auttavat heitä tulemaan toimeen niiden tuntemusten kanssa, jotka eniten vaivaavat.

”Aivan kuin taivaasta, saapuu farmakologisen mielihyvävaikutuksen ihme”. Käden taianomainen liike tuo luoksesi maagisen substanssin – ja katso, tuska ja kärsimys haihtuvat, kurjuuden tunne häviää ja mielihyvän aallot levittyvät kehoon. Alkoholisti näyttäisi ohittavan sen tosiseikan, että hänen (tämänhetkinen) itsevarmuutensa on hänen nauttimansa juoman hetkellinen tunne, ei pysyvä osa häntä itseään. Alkoholisti näyttäisi ajattelevan kahdessa rekisterissä. Tällainen ”kaksinainen kirjanpito” heijastuu addiktioihin yleisesti liittyvässä ristiriidassa. Yhdellä hetkellä addikti haluaa vakaasti lopettaa päihteen käytön, kun taas seuraavalla hetkellä tästä päättäväisyydestä ei näytä olevan jälkeäkään. Päihde näyttäytyy sekä hyvänä ja haluttavana ja toisessa tilanteessa taas huonona ja pahana. Addikti liikkuu näiden välillä kykenemättä integroimaan niitä.

Kun päihteen vaikutus hiipuu, addikti putoaa tyhjän päälle. Päihde itse on mykkä ja eleetön ja sen vaikutuksen käynnistäminen tai ”eloon herättäminen” on addiktin itsensä vastuulla. Päihde on tässä mielessä kuin epämiellyttävä ja ”resistentti” hoitaja. Addiktiivinen käytös ei ole vain toistuvaa vaan myös toistavaa; se toistaa tiettyjä käyttäytymisen muotoja, jotka edeltävät varsinaista addiktiivista käyttäytymistä.

Pyrkiessään alitajuisesti kontrolloimaan jotain, mitä ei täysin voi kontrolloida, addikti pyrkii epätoivoisesti sitomaan ajatuksen liittyen sen mukaan tuomaan hyvään. Kerta kerran jälkeen hän ajautuu toistamaan asetelman siinä toivossa, että tällä kertaa päihde ei tuottaisi pettymystä. Ja näin paradoksaalisesti nimenomaan pyrkimys kontrolloimiseen päättyy kontrollin menettämiseen. Jos addiktion ilmenemismuotoja, kuten alkoholi, huumeet, pelaaminen tai sosiaalinen media nähdään addiktion päämäärän sijaan itsesäätelykeinoina, silloin riippuvuuden ydin ei ehkä ole aineessa vaan riippuvuudessa itsessään.

Ei koskaan liian myöhäistä toipua

Mistä motivaatio muutokseen, kun ihminen kieltää ongelmansa ja syy on aina muissa? Toipuminen on alkaa yleensä motivoivasta kriisistä. Tämä voi olla rattijuopumus, vakava sairaalareissu, liiallinen velka, puheeksiotto ja hoitoontoonohjaus sekä työsuhteen katkaisuvaara. Joskus oma oivallus tai kyllästyminen toimintaansa johtaa muutokseen. Riippuvuuden hoito on muutostyötä, joka on tehtävä itse. Toiset voivat olla tukena ja kulkea rinnalla. Toipuminen ei tarkoita paranemista (vrt. perinteinen lääketiede), eikä paluuta aikaan ennen sairastumista, vaan uuden itselle merkityksellisen elämän luomista. Toipuminen on elämäntavan muutosprosessi.

Muutoksen aloittaminen on haastavaa, sillä se tarkoittaa aina luopumista jostakin. Täytyy olla vahva halu, riittävästi tukea ja jotain uutta tilalle. Toipuminen jatkuu samalla tavalla kuin riippuvuus on syntynyt. Eli opettelemalla uudet tottumukset ja tekemällä toistoja. On myös tehtävä luopumistyötä; salarakas on surtava. Se on ehkä ollut piilossa halkopinon välissä, vaatehuoneessa tai laskuissa, jotka on piilotettu läheisiltä. Kun kaikki paljastuu, helpotus voi olla yllättäväkin suurta.

Enää ei voi syöksyä suoraan ärsykkeestä toiseen periaatteella ”mulle kaikki heti nyt!”, vaan on opeteltava tiedostamaan tunteitaan ja tekemään vastuullista, aikuista tunnetyötä. On myös opittava pitämään hauskaa uudella tavalla. Toipujan on uskallettava kohdata myös se kipeä todellisuus ja että hänen on ehkä luovuttava addiktion kohteesta kokonaan. Opettelemalla itsensä hyväksymistä ja rakastamista terveesti, jopa hemmotellen, luo yhteyden omaan aitoon itseensä.

Eilistä ei voi muuttaa, mutta tätä päivää ja tulevaisuutta tästä hetkestä eteenpäin kyllä. Voidaan puhua ”hoitoriippuvuudesta”. Tämä tarkoittaa sitä, että myöntää addiktionsa täydellisesti ja hakeutuu terapiaan, vertaistukiryhmään tai jopa pidempään laitoshoitoon. Muutosprosessi vaatii monesti pitkän ajan; onhan riippuvuuden syntyynkin voinut kulua useampi vuosi. Muutosta on harjoiteltava yhtä usein ja määrätietoisesti kuin mitä addiktion syntyminenkin on vaatinut. Vähitellen uudet tottumukset vakiintuvat, ja ihminen oppii muuttamaan tunteitaan uudella tavalla.

Rehellisyys on muutosvalmiuden ydinkysymys. Kun on myöntänyt riippuvuutensa ja tehnyt surutyönsä, alkaa uudelle olemaan tilaa. Uusi elämä on täynnä kiitollisuuden ja myönteisen ajattelun opettelua. Vanhasta luopuminen ja uuden oppiminen edellyttävät rohkeutta. Kun elämänhallinta lisääntyy, elämä asettuu tasapainoon ja samalla oppii hallitsemaan muutosta. Myös itsetuntemus lisääntyy.

Oman tietoisuuden lisääminen kuuluu myös avainkysymyksiin. Kun ihminen tulee tietoiseksi omasta automaattisesta toiminnastaan, hän voi ärsykkeen ja tunteen saatuaan ottaa aikalisän ja pohtia mahdollisia erilaisia reagoimistapoja. Kun on tietoinen toiminnastaan, näkee erilaisia vaihtoehtoja, joista voi valita. Riippuvainen ihminen ei mieti, vaan kaikki ärsykkeet johtavat yhteen ja samaan toimintoon. Sanotaan että ihminen oppii uuden asian toistettuaan sitä 66 kertaa.

Purkamattomat tunteet kuormittavat ja vaikuttavat koko elämään, ellei niistä huolehdi. Jos on oppinut pakenemaan tunteitaan riippuvuuteen, voi olla hyvin vaikea tunnistaa aitoja tunteitaan. Lapsi ja eläin reagoivat siirtymällä ärsykkeestä suoraan toimintaan. Näin tekee myös riippuvainen ihminen. Terve aikuinen käyttää kuitenkin ärsykkeen saatuaan järkeä, ja hänellä on mahdollisuus nostaa tunne tietoisuuteen sekä tehdä valinta. Jos on surullinen voi toimia itkemällä jolloin olo helpottuu tai puhumalla jollekin, saaden lohtua. Asiaa voi myös harjoitella miettimällä, mitä teki viime kerralla, kun oli vastaavanlainen tunne ja oliko keino toimiva. Vähitellen elämään tulee vaihtoehtoisia reagointitapoja.

Jokaisen tulisi pysähtyä miettimään, huoltaako itseään riittävästi. Fyysinen ulottuvuus (happi, uni, ravinto ja liikunta) on vain yksi. Lisäksi tarvitaan myös tunteiden huoltamista, sosiaalista elämää ja filosofista pysähtymistä ja taidetta. Kulttuurielämyksen tuottamista tunteista oppii tunteiden käsittelyä ja muuttamista.

Onnellisella ihmisellä on pysyviä arvoja, joita hän pyrkii edistämään ja selkeitä tavoitteita elämässä. Uppoutuessaan mieleiseen toimintaan, hän kokee flow-tunteita. Onnellinen ihminen pystyy antamamaan toisille ihmisille anteeksi ja onnistuu näkemään vakavissakin asioissa aina jotain lohdullista. Onnellisuutta lisää myös kyky mietiskellä ja hiljentyä. Onnellinen ihminen elää tätä päivää sekä katsoo tulevaisuuteen. Hän tietää miten omaan tilanteeseensa voi vaikuttaa sekä edistää omaa parastaan. Hyvinvointiin liittyy myös irtautuminen menneistä asioista. Kun eilistä ei voi muuttaa, on opittava antamaan itselle ja muille anteeksi. Menneisyyden juuttuneet elämisen voimat vapautuvat, ja tilalle syntyy oivaltava tulevaisuuden tahto.

Taiteen lumoava voima

Taideterapia on kuntouttavaa, luovaa ja monitasoisesti kehittävää toimintaa. Tunteet ja ajatukset lähtevät liikkeelle käden liikutellessa kehoa. Samalla aistihavainnot tarkentuvat ja vivahteiden näkeminen lisääntyy. Luova tekeminen muodostaa oivallusten ja elämysten kentän. Taideterapiassa töihin haetaan tasapainoa; kaaokseen järjestystä ja rytmiä, paikalla pysähtyneeseen työhön liikettä ja suuntaa. Usein pyritään mieltä kohottavaan ja rauhoittavaan vaikutelmaan. Elämän kohtaamiset ja valinnat ilmenevät taideterapiatyössä; värit ja muodot kohtaavat ja sulautuvat toisiinsa.

Taideterapiatyöskentely voi muistuttaa nukahtamisen ja valvetilan rajalla olevaa olotilaa. Tästä luovasta, kontrolloimattomasta tilasta kumpuaa uusia tuntemuksia ja merkityksiä. Värit ovat muotoja voimallisempia tulkkeja. Maalatessa paperille, siihen välittyy tunnekokemus, joka jää olotilaamme pysähtyneeksi tilannekuvaksi.  Taideterapiassa kohtaamme itsemme muotojen ja värien kautta. Maalausta tehtäessä kontrolli puuttuu ja maalaus kumpuaa alitajunnasta, paljastaen senhetkisen sielunmaiseman. Maalauksessa tulee näkyviin monia elämässämme tehtyjä valintoja. Maalaus kerto myös siitä, miten reagoimme eri asioihin. Maalausprosessi vaikuttaa meihin, sillä muutokset teoksessa käynnistävät meissä uusia ajatuksia.

Myös väreillä on syvä terapeuttinen vaikutus alitajuntaan. Taideterapeuttinen työskentely tutustuttaa meidät muotojen ja värien kautta omaan sisäiseen puheeseen eli syvempään ajatteluun. Terapeutin avustuksella se toimii parantavana väylänä ahdistuksen sekä erilaisten ristiriitojen selkeyttämiseen.  Luomisen nostattamat elämykset ovat sellaisenaan terapeuttisia ja hoitavia. Kun työtä tarkkaillaan etänä, se antaa tekijälleen uusia havaintoja. Värit vaikuttavat meihin voimakkaammin kuin muodot. Värien voima perustuu siihen, että ne puhuttelevat tunteitamme alitajunnan kautta. Muodoista pyrimme hahmottamaan jonkun tutun kuvion. Väreihin liittyy yleensä henkilökohtaisia tunnekokemuksia ja ne symboloivat meille eri asioita.

Taideterapiassa pyritään monesti maalaamaan niin, että työhön ei muodostu tunnistettavaa kuvaa, maisemaa tai esinettä, vaan tulos on abstrakti. Kun värit kohtaavat ja elävät paperilla, syntyy muotoja ja erilaisia alueita. Koska paperi ja maalit ovat märkiä, puuttuu lopputuloksesta kontrolli ja kuvaan astuu yllätyksellisyyden elementti. Työhön tulee kolmiulotteisuutta, kun siihen syntyy kerroksellisuutta. Tämä kuvastaa elämän monitasoisuutta. Valmista kuvaa katsellessa asiakas voi itse havaita ratkaisun teoksessaan, ennen kuin hän on sen omassa mielessään oivaltanut.

Taideterapeutin tehtävä on tukea vaikeiden tunteiden ja kokemusten kohtaamista. Tutkimusten mukaan terapeuttista muutosta edeltää riittävän pitkäkestoinen ja toistuva turvallisessa ympäristössä tapahtuva altistuminen aiemmin vältetyille emotionaalisille kokemuksille, kunnes niiden vaikutus laantuu. Taideterapiassa mahdollistuu muissa terapiassa käytettyjen yksilön sisäisen ja vuorovaikutuksellisen säätelyn lisäksi taiteen avulla tapahtuva säätely, johon voidaan vaikuttaa taidemateriaalien ja työskentelytapojen avulla. Taideterapeutin tulee mukauttaa taidetyöskentelyyn liittyvät valinnat asiakkaan emotionaalisten prosessien liittyvien vaiheiden mukaisesti.

Summa summarum

Mistä tahansa riippuvuudesta toipuvan ihmisen on tärkeä oppia näkemään itsensä oikeassa valossa ja reflektoimaan omaa käyttäytymistään. Tavoitteena on tulla aidoksi ihmiseksi ilman kemiaa tai harhaan vievää toimintaa. Ihminen on aina keskeneräinen, eikä koskaan täydellinen, mutta aito ihminen heikkouksineenkin on riittävän hyvä. Ihmisellä on luontainen taito laulaa, tanssia ja tehdä taidetta; ilman kemiallisia aineita, pelejä tai nettiä. Ihminen tarvitsee tilan jossa voi toteuttaa itseään luovalla tavalla tai yhteisön, jonka kanssa tehdä näin. Taidenäyttelyt, kirjallisuus, teatteri, elokuvat, ooppera ja konsertit luovat elämää suurempia elämyksiä. Yleinen kysymys erilaisten taidekokemusten yhteydessä on: ”Miksi en tee tätä vielä useammin?” Taidelähtöisessä toiminnassa voi symbolisella tavalla tunnistaa tunteita, käsitellä haastavia asioita, nähdä erilaisia vaihtoehtoja sekä saada uutta näkökulmaa elämäänsä.

Taideterapiaharjoitus

Tässä on itsekehittämäni harjoitus: ”Värien voimalla, jazzin johdattelemana (ja sokerina pohjalla) kohti vapautta ja uusia ihmeitä”. Valitsin tekniikaksi sokerimaalauksen, koska sokerin ollessa nautintoaine, se sopii hyvin teemaan. Lisäksi sen värien leviämisen ominaisuus ja muodonmuutos sopivat hyvin addiktioiden luonteeseen. Muste taas vuorostaan toimii selkeänä rajanvetäjänä.

Olen valinnut seuraavaan harjoitukseen kolme kappaletta, jotka tukevat taidetyöskentelyyn liittyvää mielikuvaharjoitusta. Amerikkalaisten jazzmuusikoiden historia on myös tarina riippuvuuksista. Siitä huolimatta että jazzmuusikot ovat kamppailleet hyvin hankalien addiktioiden kanssa, he ovat onnistuneet luomaan hienoa musiikkia, jolla voi olla lohtua antava, rentouttava ja voimaannuttava vaikutus. Se, että jollain on taitoa loihtia tunnetiloja sekä tunnelmia kauniiden melodiakulkujen myötä, luo esteettisen kokemuksen. Joskus myös samaistuminen artistin elämän vastoinkäymisiin voi synnyttää tunteen siitä että ei ole yksin. Omien tunnetilojen käsittely symbolisen etäisyyden kautta luo uusia ulottuvuuksia sekä näkökulmia omaan elämään. Jos haluat mielikuvaharjoitusten jälkeen kuunnella musiikkia maalatessasi, valitse samoilta artisteilta muita kappaleita. Pidä vain huoli että kyseiset kappaleet ovat instrumentaaleja, sillä sanat ohjaavat liikaa ajatuksiasi, tunteitasi sekä toimintaasi.

Materiaalit: 300g akvarellipaperi, vesivärit, 2 sivellintä (paksu ja ohuempi), Indian ink -muste, puutikku ja sokerivesiliuos, maalarinteippiä ja alusta.

Sokeriliuoksen valmistusresepti: Yhdistä 1 osa vettä 2 osaan sokeria. Helppo muistisääntö tälle sekoitukselle on että ”siitä tulee tosi makea”. Kiehauta sokeri ja vesi kattilassa niin, että sokeri liukenee veden joukkoon. Älä keitä, sillä sokerivesi kiehuu nopeasti yli. Anna liuoksen jäähtyä ennen käyttöä.

Paperin pohjustus ja sen pinnalle maalaaminen: Maalaa paksulla pensselillä runsaasti sokeriliuosta käyttäen koko paperi märäksi. Voit myös käyttää sientä. Sivele muotoja tai tiputtele pensselillä vesiväriä paperille runsaasti vettä käyttäen. Huomaat kuinka värit alkavat jännittävällä tavalla leviämään. Vesivärit kiinnittyvät paperille kauniisti järjestyneisiin sokerimolekyyleihin. Tämän taianomaisen prosessin seuraaminen on hyvin kiehtovaa.

1. osa / Addiktiot

Mielikuvaharjoitus / musiikki: Alone Together / Chet Baker (valitse instrumentaaliversio ilman laulua). Kesto: 6:54 min.

Sulje silmäsi ja ota mukava asento. Mieti millaisia erilaisia riippuvuuksia sinulla on elämässäsi, eli asioita jotka liian paljon hallitsevat sinua? Kuinka monta niitä on, minkä värisiä sekä minkä kokoisia ne ovat suhteessa toisiinsa? Millaisia tunteita niihin liittyy?

Musiikkikappaleen jälkeen käsittele ensimmäinen paperi sokerivedellä. Ala hahmottelemaan eri addiktioita edustavia värejä paperille ja hae niille ominainen muoto ja koko. Jotkut addiktiot voivat sekoittua elämän eri alueisiin, joten väriä voi myös tiputella eri puolelle paperia.

Chet Baker (1929–1988) oli amerikkalainen jazztrumpetisti ja laulaja. Hän oli yksi West Coast jazz -tyylin merkittävimmistä edustajista. Vaikuttavan musiikkiuran lisäksi hänet tunnettiin traagisena hahmona, joka kamppaili erilaisten riippuvuuksien kanssa suurimman osan elämäänsä. Hän kuoli Amsterdamissa pudottuaan hotellin ikkunasta alas. Tapausta ei pidetty itsemurhana, koska huoneesta löytyi vielä suuret määrät heroiinia ja kokaiinia. Kappale Alone Together on Arthur Schwartzin säveltämä ja Howard Dietzin sanoittama kappale vuoden 1932 Broadway musikaalista Flying Colors. Kappaleessa nousee hyvin esille melankolinen tunnelma. Tässä välittyy yksinäisyyden tunne (alone), joka hyvin kiinteästi kytkeytyy myös addiktioihin. Kappaleessa instrumentit kommunikoivat kauniilla tavalla (together), jokainen omana ainutlaatuisena yksilönään.

Sokeriveden kuivumista saa odottaa useita tunteja. Joten tässä kohtaa kannattaa vaikka nukkua yön yli. Toinen mahdollisuus on, että jos haluat jatkaa saman tien, otat uuden paperin ja siirryt suoraan osaan 3.

2. osa / Rajojen vetäminen

Mielikuvaharjoitus / musiikki: Stella By Starlight  / Miles Davis. Instrumentaali. Kesto: 4:45 min

Sulje silmäsi uudelleen ja mieti missä määrin addiktiot hallitsevat elämääsi? Riittääkö että osaa niistä rajaa ja pienentää? Onko sinulla addiktioita joista kokonaan haluat päästä eroon?

Siirry takaisin ensimmäiselle paperille. Tutki syntyneitä muotoja ja miten värit ovat lähteneet elämään. Kasta puutikku musteeseen ja ala rajaamaan sellaisia kohtia paperissa, jossa koet niitä oikeassakin elämässä tarvitsevasi. Kun vetää rajoja konkreettisesti paperilla, myös mielen tasolla tapahtuu liikehdintää. Mieti mitä voisit käytännön tasolla tehdä rajataksesi ja näin paremmin hallita tilannettasi? Kuinka hyvin osaat säädellä tunteitasi? Mikä motivoi sinua? Sitten on niitä alueita, joista olet valmis kokonaan luopumaan. Älä tee niille tässä kohtaa vielä mitään. Mieti mitä ovat asiat joista tarkalleen joudut luopumaan ja joiden eteen tekemään surutyötä. Kuka voisi tukea sinua tässä?

Miles Davis (1926-1991) oli yhdysvaltalainen jazztrumpetisti ja säveltäjä. Milesiä (kyllä, hänet tunnetaan etunimeltään) pidetään yhtenä jazzin keskeisimmistä suunnannäyttäjistä ja koko modernin musiikin vaikutusvaltaisimmista hahmoista. Myös Milesin uraa varjostivat addiktiot. Taiteen avulla Miles onnistui pääsemään eroon huumeista 1980-luvun alussa. ”Hänellä oli aina lehtiö edessään, jopa syödessä”. Miles sanoi itse että taide on hänelle terapiaa. Hän käytti maalauksiaan muun muassa omissa levynkansissaan. Muutama kuukausi ennen kuolemaansa, vuonna 1991 hän julkaisi kirjan ”The Art of Miles Davis”. Kappale Stella by Starlight on vuoden 1944 Hollywood-elokuvasta Kutsumattomat vieraat. Kiehtovat sanat kappaleeseen on kirjoittanut Ned Washington. Samainen herra on myös sanoittanut lumoavan Disney-kappaleen When You Look Upon A Star.

3. osa / Mitä toivoisit tilalle?

Mielikuvaharjoitus / musiikki: Stan Getz / Chega De Saudade. Instrumentaali. Kesto: 4:15 min.

Sulje vielä viimeisen kerran silmäsi ja visioi toivottu tulevaisuutesi riippuvuuksiesi suhteen. Mitkä olet valmis jättämään kokonaan pois? Mitä muuta mielihyvää tuottavaa niiden tilalle voisi tulla? Millaisia uhrauksia tämä vaatii? Millaisia uusia taitoja olet oppinut? Miten valmistaudut mahdollisiin vastoinkäymisiin? Miten lisääntynyt rohkeus näkyy? Miten ajattelit juhlistaa tätä onnistumistasi?

Pohjusta uusi paperi sokerivedellä ja valitse värit jotka edustavat asioita, jotka korvaavat addiktiot, jotka olet valmis jättämään taaksesi. Millaisia värejä nämä tilalle tulevat asiat edustavat? Minkä kokoisia alueet ovat? Osassa addiktioita voi olla jotain hyvääkin, josta et ole valmis luopumaan. Ehkä nämä kuitenkin voisivat olla hieman pienempiä kooltaan?

Stan Getz (1927-1991) oli amerikkalainen jazzsaksofonisti. Vuonna 1958 Getz yritti katkaista huumeriippuvuutensa muuttamalla Kööpenhaminaan. Palattuaan Yhdysvaloihin vuonna 1961 hänestä tuli keskeinen hahmo jazzin ja bossa novan integroimisessa. Kappale Chega de Saudade (No More Blues) on Antônio Carlos Jobimin säveltämä ja Vincìus de Moralesin sanoittama kappale vuodelta 1959. Sitä pidetään usein esimmäisenä bossa nova-kappaleena. Sen melodiakulku on kaunis ja toiveikkaalla tavalla luovuutta inspiroiva.

Kun toisen paperin värit ovat kuivuneet, näet miten ne ovat asettuneet paperille. Jotkut alueet ovat ehkä levinneet hieman enemmän, kuin olit ajatellut. Hyvä asia on toisin sanoen lähtenyt kasvamaan. Toiset alueet ovat ehkä hieman sulautuneet toisiinsa. Näin on myös oikeassa elämässä – asiat lähtevät elämään omaa elämäänsä, eivät pysy rajoissa tai sekoittuvat toisiinsa. Kyse voi esimerkiksi olla asioista, jotka tukevat toisiaan ja tulevat näin ollen vieläkin vahvemmaksi. Mitä uutta olet oivaltanut?

Tarkkaile lopullista kokonaisuutta ja mieti: Mitä kaikkea hyvää tämä voisi kertoa tulevaisuudestasi? Vastaa mahdollisimman yksityiskohtaisesti tähän kysymykseen.

Lopuksi vielä vastaus kysymykseen, jota moni on varmasti aika ajoin miettinyt: ”Miksi salaatista ei voi tulla riippuvaiseksi?” Tähän A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki vastaa että: ”aivoissa ei ole reseptoreita salaatille, eikä tähän siksi voi syntyä addiktiota sanan varsinaisessa mielessä”. Näillä on siis mentävä. Onneksi meillä on taide ja luovuus, jonka taianomaisessa maailmassa kaikki on mahdollista. Jopa salaattireseptorin luominen 🙂

*** Lähteet: Hautala, P-M – Honkanen E. (toim.) 2012. Kuva kantaa – Kuvataideterapia kasvatuksen, opetuksen, hoidon ja kuntoutuksen tukena. Pori: Samk. Lieppinen, Merja – Alaya Anneli Willman 2008. Utelias Puu – Taideterapeuttinen toimintakirja. Helsinki: Lasten Keskus. Nokela, Matti 2020. Seireenin kutsu – Riippuvuudet ja niistä irtautuminen. Helsinki: Basam Books. Taipale Joona 2017. Vakiintunut väliaikaratkaisu: addiktio, itsesäätely ja toistaminen. Psykoterapialehti 28.8.2017. Tammi, T. – Raento, P. (toim.) Addiktioyhteiskunta – Riippuvuus aikamme ilmiönä 2013. Williams, R. Art – Miles Davis´s last addiction 2010. The Guardian 9.12.10. www.aklinikka.fi www.britannica.com. www.chetbaker.net. www.Humak.fi. www.leikkileikkinä.com. www.recovery.fi. www.päihdelinkki.fi

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16