Maailma on kaunis, kaikesta huolimatta

Pysähtyminen, päivittäminen

Jokaisessa asiassa on aina löydettävissä hyvät ja huonot puolet. En muista, että minulla olisi oikeasti ikinä ennen ollut näin paljon aikaa itselleni. Teen töitä ihmisten kanssa ja ihmisiä varten hyvinvoinnin ja palvelun alalla. Kaikki tämä pohjautuu kuitenkin omakohtaisen kokemuksen kautta karttuneeseen tietoon ja taitoon. Jotta kertomani asiat voivat oikeasti auttaa toista ihmistä, on niiden oltava totta minussa. Olen käynyt läpi monenlaisia koulutuksia ja kursseja. Huomaan tämän yksinolon ja lisääntyneen käyttöajan olevan hyväksi mielikuvitukselle ja luovuudelle. Vaikka se ei aina helpolta tunnukaan, nyt on loistava tilaisuus työstää omia prosesseja. Joka tapauksessa ihmisen on hyvä elämänsä aikana aika ajoin pysähtyä itsensä äärelle ja kysyä, kuka minä tänään olen? Minne olen menossa? Onko suunta haluamani? Onko jokin korjausliike tarpeen? Mitä unelmia minulla on? Voisinko tehdä jotain askeleita sen toteuttamista kohden? Kokeile vastata näihin kysymyksiin, avoimesti, rehellisesti, omalla äänelläsi. Saatat yllättää itsesi.

Yhteys

Tunnustan, että olen niitä, joille tekniikan käyttö on ollut aika vastenmielistä. Tänä päivänä kuitenkin huomaan vain innostuvani kuullessani uusista mahdollisuuksista nähdä perhettä, ystäviä, tehdä töitä. Varsinkin videoyhteys on tullut merkittäväksi osaksi ihan jokapäiväistä ohjelmaa. Muuten olen hyvin fyysinen ihminen. Nyt, kun en voi jakaa hyvää oloa hieromalla, halata, mennä tapaamaan herkkisihmisiä, joista lähipiirini enimmäkseen koostuu, on sellainen kohta elämässä, että on katsottava kaikki uudestaan ja tehtävä perusteellinen päivitys.

Rutiinit ja aitous

Onneksi on käytettävissä monenlaisia työkaluja. Rutiinit on todettu moneen otteeseen olevan hyväksi, ihan kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Aamuinen vesilasi, joku fyysinen harjoitus, sellainen kuin kehollesi sopii, siinä hyvä aamunaloitus aamupalaa unohtamatta. Puolen tunnin happihyppely, terveelliset päivän ruoat, jonkin paikan siistiminen, ylipäätään puhdas ympäristö. Itselle toimii hyvin jooga-DVD, josta olen valinnut omalle kehotyypille sopivan harjoituksen aamulla tehtäväksi. On ilo huomata, miten käsivarren lihakset ovat voimistuneet ja aina niin jäykkä ja kipeä selkäni on notkistunut. Mielenkiintoinen huomio oli, kun yhtenä päivänä tuli jotenkin huijattu olo. Ääni videolla olikin mekaaninen, hymystään ja kauniista sanoista huolimatta. Hetken mietittyäni huomasin vain tarvitsevani aidon ihmisen äänen ja sovin joogi-siskoni kanssa virtuaalin jooga-ohjauksen. Havaittu tarpeeni täyttyi yli äyräiden kun sainkin näytölle ihanan siskoni taitavan ohjauksen lisäksi hänen kaksi minulle niin rakasta lasta mukaan tekemään, oi!

Olla itselleen tosi

Olen käynyt omassa elämässäni voimakasta muutosta jo muutaman vuoden ajan. Luonteenomaista itselleni on ajatella ensin aina muita ja mikä heille mahdollisesti olisi parasta. Nyt viimeistään huomaan, ettei tämä ehkä kuitenkaan ole ihan toimiva malli. Hyväksyin alakerrassa asuvan eksäni ajatuksen ettei halata. Kaksi viikkoa meni, eikä kukaan koskenut minua. Olen myös hieroja ja tavallisesti aina halaan kaikkia, keille se vain sopii. Tämän fyysisen kosketuksen puutteen aiheuttama kipu sai minut lopulta avautumaan ja kertomaan ihmisille, jotka koin lähimmiksi, oman henkisen perheeni jäseniksi, että minä tarvitsen heidän halauksensa, vaikken mitään muuta, niin sen. Ja saamani halaukset tuntuivat syvälle sydämen sopukoihin asti, myös vastapuolelle. Kaikki me tarvitsemme toisia ihmisiä, ihan jokainen meistä.

Elämän pisin matka

Fyysisesti pisin reissuni on matka Intiaan. Siellä kulttuuri ja yhteiskunnan rakenne on niin erilainen. Matka oli monella lailla avartava ja ihana, rankkakin. Rankinta varmaan oli nähdä se köyhyys. Rampa mies, joka eteni liikenteen vilskeessä nostaen käsillään itsensä maasta ja heijaten alaruumiinsa pitkälle eteenpäin reippaasti, vahvasti. Koskettavinta, kun puoliksi pakotettiin ottamaan ainoat hökkelistä löytyneet banaanit. Hurmaavinta ne ihmiset siellä, joiden hymy ei ulotu vain silmiin, vaan miten koko vartalo pehmeni siihen hymyyn. Korkeinta ja puhtainta lapsille kouluissa opetettava asia, että kaikki me olemme toinen toistemme veljiä ja sisaria. Silloinen matkakumppanini totesikin viisaasti: pisin matka, jonka tässä elämässä teemme, on omien korviemme välissä.

Luottamus

Aiemmin elämässäni tapahtuneen haastavan jakson jälkeen menetin perusluottamuksen tunteen. Se tuntui samalta kuin maaperä altani olisi murtunut, sortunut ja kadonnut. Epämääräistä usvassa leijuvaa, määränpäätä vailla olevaa tunnetta kesti jonkin aikaa. Sitä oli hyvin vaikea sietää. Joku päivä vain päätin, että nyt saa riittää. Että nyt vain päätän luottaa. Eihän se noin vain käynyt. Kesti ihan muutaman vuoden, kun tietoisesti rakensin sen uudelleen. Nyt jo tiedän, että epävarmuudesta huolimatta kaikki on hyvin. Vaikka minusta tuntuu miltä, niin kaikki on aina hyvin. Tunteita tulee ja menee, muttei niihin tarvitse hukuttautua. Antaa niiden tulla, kuuntelee ne, sitten päästä menemään kiittäen viesteistään. Kaikki menee ohi ajallaan. Niin huonot kuin hyvältäkin tuntuvat tunteet, vaiheet, asiat kuin ajatkin. Siis hengitä, hengitä vain. Me olemme tässä yhdessä.

Tässä ja nyt

Etsin pitkään omaa juttuani maailmassa. Ratkaisukeskeisestä kuvataideterapiasta löysin sen. Käsillä tekeminen niin yksin kuin yhdessä, sekä muiden ihmisten auttaminen, vuorovaikutus ihmisten kanssa. Kaikki tämä yhdistyy siinä. Se soveltuu niin moneen, en jaksa lakata ihmettelemästä sen lempeää tehokkuutta. Olen oikeastaan ujo, enkä pidä esillä olemisesta, mutta, tätä asiaa haluan tuoda kaikkien tietoisuuteen. Jospa löytäisit itsellesi, läheisellesi, tuntemattomalle kanssakulkijalle apua, sisältöä, iloa!

Harjoitus

Mistä asioista saat iloa? Yksinkertaisia pieniä arjen asioita, joita voit toteuttaa nyt? Tämä ihana pieni harjoitus auttoi minua paljon. Laadi näistä lista, esim. kymmenen asiaa. Valitse sitten kolme parasta ja merkitse ne kalenteriisi. Lupaukset ylipäätään on tärkeä pitää. Etenkin lupaukset itsellesi. Yhtenä kertana minä askartelin kortteja ja lähetin ne kaukana asuville rakkailleni. Toisena iltana tein itselleni kuningattaren yrttikylvyn kynttilöineen ja ihanine tuoksuvine öljyineen. Kolmas oli haastavin. Rakastan tanssia. Olin päättänyt tanssia ulkona, ilman musiikkia. Pienen taistelun jälkeen sain patistettua itseni järven jäälle. Ihmisiä oli siellä hiihtämässä. Päätin olla välittämättä, ummistin silmäni, kuuntelin vain hetken, mikä liike kehostani löytyisi ja päästin irti. Se on ehkä ihanimpia hetkiä itseni kanssa ikinä.

Muista pitää itsestäsi huolta. Sinä olet se ihminen, jonka kanssa tämän elämän matkan teet. Pidä itsellesi antamat lupaukset. Löydä asiat, jotka tekevät sinut iloiseksi. Muista nauttia matkastasi! Maailma on kaunis, kaikesta huolimatta.

*** Sonja Harala | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kuvataiteilija (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen