Kategoria kirjoituksia kuvataideterapiasta

Syyskuu 2021

Eroon rituaaleista ja kohti toimivampia toimintamalleja ratkaisukeskeisen luovasti


“The aim of art is to represent
not the outward appearance of things,
but their inward significance.”
Aristoteles (384-322 BC)


Ocd (obsessive-compulsive disorder), eli pakko-oireinen häiriö on sitkeä haaste sekä siitä kärsivälle sekä sitä hoitavalle taholle. Sitä on historian saatossa pidetty hyvin vaikeasti hoidettavana, jopa hoitoresistenttinä sairautena. Hoitoon hakeutuminen kestää keskimäärin seitsemän vuotta. Esiintyvyys on 2-3 % koko maailmassa ja myös oireet ovat hyvin samanlaisia. Tämä kertoo siitä, että kyseessä on ”oikea sairaus”. Ocd on suhteellisen näkymätön, samalla se kuitenkin ”täyttää” koko elämän hankaloittaen arkisia toimintoja sekä päätöksentekoa. Tämä kaikki viivästyttää hoitoon hakeutumista.

Pakko-oireinen häiriö kuuluu ahdistushäiriöihin ja tähän samaan ryhmään kuuluvat myös paniikkihäriö sekä erilaiset fobiat. Ocd:lle ovat ominaisia pakko-ajatukset (obsessiot) ja pakkotoiminnot (kompulsiot), jotka ovat yleensä tilanteeseen suhteutettuna liiallisia. Lievinä ja satunnaisesti ilmenevinä erilaiset pakko-oireet ovat suhteellisen yleisiä.

Esittelen tässä kirjoituksessa maailmalla paljon kiinnostusta herättäneen ja Norjassa kehitetyn ”Fire dagers behandling”-hoidon, joka sisältää hyvin paljon ratkaisukeskeisiä elementtejä. Lopuksi nostan esille taidelähtöisen toiminnan voimaannuttavia ja eheyttäviä elementtejä. Olen vuosina 2020 ja 2021 ollut eri puolilla Norjaa (Åndalsnes, Oslo, Etne, Stavanger ja Trondheim) tekemässä sairaanhoitajan työkeikkoja. Tuolloin olen tutustunut tähän kiehtovaan maahan ja sen erilaisiin ilmiöihin sekä sairaanhoidon, psykoterapian että taideterapian osalta.

Mitä on OCD?

Pakkoajatukset ovat kaavamaisesti mieleen palaavia, poikkeuksetta ahdistavia ja epämiellyttäviä ajatuksia, yllykkeitä tai mielikuvia. Ne liittyvät usein likaisuuden, saastumisen tai tartunnan pelkoon (kontaminaatiopelko), itselle tai toiselle aiheutuvaan vahinkoon. Henkilö ymmärtää että nämä ovat järjettömiä, mutta hän ei saa ajatuksia mielestään tai pysty katkaisemaan pakkotoimintojaan.

Tavallisimpia pakkotoimintoja ovat asioiden tarkistaminen, varmistelu, toistuva peseminen, toimintojen toistaminen, tavaroiden järjesteleminen (pakonomainen symmetrian tarve) sekä kyseleminen ja toistuvien rauhoittavien vakuutusten hakeminen. Pakkotoimintojen päämääränä ei ole mielihyvän tuottaminen vaan pakkoajatusten tuottaman ahdistuksen lievittäminen tai jonkun pelottavan tapahtuman estäminen. Psykoottisista oireista poiketen, pakko-oireista kärsivä tunnistaa useimmiten ajatukset ja toiminnot oman mielen tuotoksiksi, vaikka ei niitä pystyisikään vastustamaan.

Lievät ja ajoittain ilmenevät pakkoajatukset ja toiminnot ovat hyvin yleisiä. Voimakkaampina niitä ilmenee pakko-oireisen häiriön lisäksi monien muiden sairauksien yhteydessä. Diagnoosin hoitoon kuuluu psykoterapia sekä lääkkeet. Ydinajatuksena on pyrkiä kohtaamaan epämääräinen ahdistus sen sijaan että välttelee sitä erilaisten rituaalien avulla. Terapiassa pyritään kohti oireidenhallintaa sekä löytämään keinoja katkaista pakkoajatukset ja korvata pakkotoiminnot rakentavimmilla tavoilla. Altistushoito on tässä keskeinen hoitomuoto. Siinä toimintaa rajoitetaan ja vähennetään asteittain. Ensisijaiseen lääkehoitoon kuuluvat SSRI-lääkkeet sekä trisykliset masennuslääkkeet. Transkraniaalinen magneettistimulaatio (TMS) on non-invasiivnen neurofysiologinen tekniikka, jonka avulla stimuloidaan aivojen hermosoluja ja voidaan uudelleen ohjata hermoverkkoja, jotka kytkeytyvät pakkoajatuksiin sekä -toimintoihin.

Tavallaan luonnollinen ja hyvään pyrkivä reaktio

Reaktiossa on pohjimmiltaan kyse siitä, että kun ihminen kokee jonkin asian tai mielikuvan erityisen hankalaksi ja ahdistusta tuottavaksi, hän voi huomata jonkin toiminnan helpottavan oloaan. Kun tätä jatkuu pidempään, siitä voi huomaamatta syntyä riippuvuutta synnyttävä rituaali. Käsienpesu on esimerkiksi evolutiivisesti järkevää; näin on voinut suojautua sairauksia vastaan. Pakko-oireisen käyttäytymisen kehittyessä henkilö alkaa suojautumaan käsienpesulla nimetöntä sisäistä uhkaa vastaan. Käyttäytymisen voi siis ymmärtää ihmisen psykologisena suojautumiskeinona.

Näiden haasteiden kanssa kamppailevan on tärkeä vapautua tähän oireyhtymään liittyneestä häpeän tunteesta, koska häpeä lisää oireita voimistavaa stressiä. Ahdistus ja stressi vuorostaan lisäävät pakkoajatuksia ja -toimintoja. Liikunnan ja rentoutuksen on havaittu lieventävän oireita. Lisäksi on olemassa erilaisia keinoja sekä harjoituksia, joiden avulla voi ohjata ajatukset miellyttävimpiin asioihin. Myönteiset autohypnoottiset suggestiot (kuten ”Nuo ovat vain ajatuksia – ne menevät ohi”) antavat yleensä lievitystä rituaalisiin toimintoihin. 

Norjassa tehdään ihmeitä neljässä päivässä

Norjassa, Haukelandin yliopistossa Bergenissä, on kehitetty maailmanlaajuista kiinnostusta herättänyt näyttöön perustuvan (evidensbasert) ”Bergen Four Day Treatment” (B4DT). Tämä neljä päivää kestävä ”fire dagers behandling” on intensiivinen hoito ocd:tä (tvangslidelser) vastaan ja hoidon ovat kehittäneet psykologian professori Gerd Kvale sekä psykologian professori Bjarne Hansen. Vuonna 2012 ensimmäinen ryhmä kävi läpi tämän ohjelman. Kyse on siis hyvin uudesta hoitomuodosta. Tällä hetkellä yli 2000 henkilöä on käynyt läpi ohjelman; eri-ikäisiä (lapset, nuoret, aikuiset), eri kulttuureista ja tulokset ovat olleet yhteneväisen erinomaiset. Drop out:ien määrä on pienempi kuin 2 %, joten näillä kursseilla pysytään hyvin, vaikka ne eivät niinkään ole tunnettuja viihtyisyydestään. Komorbiditeetti (kahden tai useamman sairauden samanaikainen sairastaminen) ei ole poissulkemiskriteeri, mutta asiakkaita jotka ovat suisidaalisia, on bipolaarinen sairaus maanisessa vaiheessa, päihdeongelma, on psykoottinen, liian matala BMI tai ei ole halukas luopumaan ahdistuslääkkeistään ei voida ottaa tähän hoito-ohjelmaan.

Norjan psykologinen tiedeyhdistys palkitsi vuonna 2015 Kvalen sekä Hansenin vuoden innovaatiosta. Myös Time-lehti valitsi heidät 50 ihmisen joukkoon, jotka muuttivat terveydenhuoltoa vuonna 2018. Hoito on osa kunnallista mielenterveyshoitoa Norjassa.

Tällä hoidolla on ollut upeita tuloksia. Jopa 90 % ovat oireet lieventyneet ja neljä vuotta hoidon jälkeenkään 70 % ei kärsinyt enää ocd:stä, pystyen elämään normaalia elämää. Kun asiakkaita on pyydetty kuvailemaan kokemuksia kurssista, on todettu asioita kuten ”kovaa työtä”, ”vaativa” sekä ”vuoristorata”. Tuloksiin liittyviä kommentteja ovat olleet ”maaginen”, ”muutti elämän” sekä ”elämäni tärkeimmät päiväni”.

Hoidon luonteesta sekä rakenteesta

Neljän päivän hoidon aikana 3-6 potilasta sitoutuvat voimakkaaseen altistushoitoon. Ryhmässä on yhtä monta terapeuttia kuin asiakastakin. Ryhmähoitojen lisäksi on yksilöllistä työskentelyä terapeutin kanssa. Hoitoa edeltää suunnitteluvaihe, jossa jokaiselle asiakkaalle räätälöidään omien tarpeiden mukainen ohjelma. Tätä hoitoa suunniteltaessa on kerätty ja yhdistelty kaikki relavantti tieto liittyen ocd:hen, jota sairaudesta tiedetään jo ennestään, ja jota on aikaisemmin hyödynnetty 45 minuutin sessioissa jaettuna usealle kuukaudelle. Hoidossa altistutaan systemaattisesti ahdistusta aiheuttaviin asioihin ja käsitellään niitä. Hoidon erityspiirteisiin kuuluu myös terapeutti-assistoitua altistamista kotiympäristössä.

Hoito koostuu kolmesta osasta sekä seurantajaksosta

Ensimmäinen päivä: Pohjustus / valmistautuminen (forberedelser)

Asiakas saa yksityiskohtaista tietoa liittyen siihen, mitä hoito tulee sisältämään, perustelut miksi asioita tehdään sekä mitä tämä vaatii asiakkaalta. Psykoedukaatioon varataan kolme tuntia. Ensiarvoisen tärkeää on, että asiakas on valmis ja motivoitunut muutokseen. Näille päiville on tärkeä järjestää aika sekä fokus; tähän ajanjaksoon ei mahdu ”mitään muuta elämää”. Asiakas täyttää kyselylomakkeen, jonka mukaan terapia adaptoidaan. Osana valmisteluja, asiakas saa itse arvioida millaiset altistustehtävät hän uskoisi olevan erityisen tehokkaita hänen kohdallaan sekä mikä erityisesti voisi auttaa luomaan suurimman muutoksen.

Päivät 2-3: Muutosvaihe (forandring)

Tämän ”työvaiheen” tavoitteena on saada kiinni, tunnistaa ja rikkoa ei-haluttuja käyttäytymismalleja. Nämä kaksi päivää voidaan tavallaan nähdä ”yhtenä pidennettynä sessiona”, jonka aikana käydään vain nukkumassa.

Työskennellään intensiivisesti 8-10 tuntia päivässä. Päivän viimeinen kontakti on klo 21 illalla. Tehdään altistustehtäviä ja harjoitellaan ahdistuksen kohtaamista uusilla tavoilla. Tarkoituksena on rikkoa kärsimystä tuottavia toimintatapoja uudelleen ja uudelleen. Pyritään saamaan kiinni juuri niistä hetkistä, jolloin asiakkaalle tulee pakottava tarve turvautua rituaaleihinsa.

Hoidossa hyödynnetään ERP-menetelmää (Exposure and Ritual prevention), jossa asiakas johdatellaan tilanteisiin, jotka aiheuttavat ahdistusta. Asiakas saa kokemuksen siitä, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka hän tekee sitä, mitä eniten pelkää. Ahdistus on itse asiassa merkki hoidon tehoamisesta, sillä se merkitsee sitä, että asiakas altistaa itseään eikä peittele ahdistustaan. Lisäksi käytetään LET-tekniikkaa (Lean into the anxiety). Tässä pyydetään asiakasta fokusoimaan huomio käännekohtaan, jossa ahdistusta herättävistä oireiden, tunteiden ja ajatuksien välttelemisestä siirrytään aktiivisesti kohti tilanteita, jotka aiheuttavat näitä.

Hoito on yksilöllistä ja se toteutetaan ryhmämuotoisesti. Näin ryhmän jäsenet saavat uusia oivalluksia kollektiivisella tasolla. Ryhmäkeskusteluissa fokus on tapahtuneessa edistyksessä. Tämän yhdistelmän, jossa integroidaan henkilökohtainen sekä ryhmätaso, on havaittu erityisen tehokkaaksi. Parin päivän aikana asiakas kohtaa pahimpia ahdistuksen sekä pelon kohteitaan. Tämä on asiakkaalle hyvin haastavaa sekä voimia vievää. Oma henkilökohtainen terapeutti tukee, kannustaa ja rohkaisee joka vaiheessa. Terapiaa mukautetaan koko ajan siihen suuntaan, joka synnyttää parhaat edellytykset suurimmalle muutokselle. Myös perheenjäseniä tai muita läheisiä integroidaan tähän kolmannen päivän iltapäivällä. Jaetaan tietoa ja kerrotaan mikä hoidossa on relevanttia sekä mikä auttaa tai ei auta. Ollaan siis joka vaiheessa hyvin käytännönläheisiä ja yhteisöllisiä.

Neljännen päivän yhteenveto (oppsummering)

Tässä viimeisessä vaiheessa kerrataan tapahtumia ja asiakas syventää ymmärrystä liittyen siihen, ”mitä nyt jo osaa”. Käydään läpi asiakkaan yksilöllisiä oivalluksia ja edistysaskelia. Lisäksi suunnitellaan altistusharjoituksia seuraaviksi kolmeksi viikoksi.   

Kolmen viikon seurantajakso

Tänä aikana muutos integroidaan osaksi arkielämää. Seurataan suunnitelmaa, johon kuuluu rekisteröinti ja raportointi. On erityisen tärkeä systemaattisesti suorittaa annettuja tehtäviä ja harjoituksia sekä toimia uusien periaatteiden mukaisesti. Kymmenentenä päivänä terapeutti soittaa asiakkaalle ja kysyy miten on mennyt sekä antaa neuvoja ja kannustusta muutoksen ylläpitämiseen. Kolmen viikon jakson päätyttyä asiakkaalla on seurantakäynti terapeuttinsa kanssa klinikalla.

Hoitoa sovelletaan myös ahdistushäiriöön sekä erilaisiin fobioihin. Henkilöt jotka ovat vuosikymmeniä kamppailleet oireittensa kanssa, löytävät altistusterapiassa keinoja kohdata oireita sekä palauttaa toimintakykynsä.

Tällä formaatilla kehitettyjä kursseja järjestetään eri puolella Norjaa n. 30 koulutetun tiimin voimin. B4TD-kursseja löytyy myös ympäri maailmaa. Norjassa hoito toimii osana kunnallista terveydenhuoltojärjestelmää. Amerikassa esimerkisi hoidosta saa maksaa suuriakin summia itse, niin että ei välttämättä terveysvakuutuskaan sitä korvaa.

HUS oli tuomassa hoitoa Suomeen keväällä 2020, mutta se on nyt viivästynyt koronan takia. Asiaan ollaan siis palaamassa, kunhan tilanne maailmalla alkaa palautumaan.

Taiteen parantavia elementtejä

Verrattuna Bergenin ”Neljän päivän hoitoon”, taideterapeuttinen lähestymistapa on huomattavasti pehmeämpää, herkempää ja hidastempoisempaa.

Taide auttaa kääntämään abstraktin ja melkein metafyysisen joksikin käsin kosketeltavaksi sekä saamaan asioihin rakennetta. Taiteen avulla on myös luontevaa ilmaista tunteita sekä ajatuksia, pysyen itselleen rehellisenä. Tämä luo vahvan perustan haasteiden kohtaamiselle. Prosessi jossa konvertoi ajatuksia mielikuviksi, antaa muotoa ja rakennetta asioille, joka ovat olleet epäselviä ja vaikeaselkoisia mielessä. Taide laajentaa sanojen merkityksiä sekä kieltä ylipäänsä. Taide myös ylittää rajoja matkalla autenttisen itsensä kohtaamiseen. Kun kärsii ocd:stä, käsittämättömät ajatukset vaivaavat ja niiden verbalisoiminen voi samalla toimia triggerinä. Taiteen avulla voi konvertoida intrusiivisia ajatuksia johonkin hahmoon ja tämän kautta saada asioille etäisyyttä.

On kieltämättä ahdistavaa myöntää että pelkää haluavansa vahingoittaa jotakin itselleen tärkeää ihmistä. Monesti ajatukset ovat niin hankalia, että niitä on mahdoton verbalisoida. Nämä virheelliset, omalle minälle vieraat ja pelottavat pakkoajatukset on kuitenkin tärkeä pystyä kommunikoimaan jollekin ja jotenkin. Taidetyöskentely tarjoaa erilaisia muotoja, materiaaleja sekä ilmaisukanavia ahdistavien ajatusten ulkoistamiselle.

Tärkeää on, että asiakas saa edetä omaan tahtiinsa sekä käyttää materiaaleja, jotka eivät altista häntä liian nopeasti. Esimerkiksi märkiä materiaaleja kuten akvarelleja ja savea, voi olla hyvä välttää hoidon alussa, koska ne voivat laukaista ahdistavia ajatuksia. Sama koskee värien käyttöä; eri ihmisillä eri värit voivat olla voimakkaan triggeröiviä. Asiakkaat joilla on pakkoajatuksia voivat myös pehmeällä tavalla totutella altistumista pelottaville ajatuksille maalaamalla niitä abstraktisti. Kun terapia etenee, asiakkaat alkavat maalaamaan täsmällisempiä mielikuvia. Tutkimalla teoksiaan prosessin edetessä, voi saada hyvin arvokasta tietoa omasta vahvistumisestaan.

Myös sarjakuvan piirtämisen avulla on mahdollista asteittain lisätä toleranssia pelottavalle narratiiville sessioiden edetessä. Tässä käytetään taidetta prosessointivälineenä, niin että aivot stimuloituvat ilmaisemaan, muotoilemaan ja integroimaan. Prosessin aikana aivot alkavat tottua ajatuksiin ja näin reaktiivisuus vähenee. Ajan myötä alkaa havaita itsessään eheytymisen merkkejä.

Avainkomponentit ocd:n aiheuttamiin oireisiin ovat aktiviteetit, jotka lisäävät keskittymiskykyä ja rauhallisuutta. Osa asiakkaista kokee luontevaksi puhua oireista tai ahdistuksesta. Tapauksissa jossa oireet ovat depressiivistä luonnetta, tämä on yleensä haastavaa. Luovan toiminnan kautta henkilö voi suoraan ilmaista, mitä tahansa tunteita, joille ei siinä hetkessä löydy sanoja. Mielikuvituksen avulla on myös mahdollista lieventää psykologista stressiä. Tämän voi nähdä eräänlaisena meditaationa ja sillä lisäksi on samanlaisia myönteisiä vaikutuksia kuin meditaatiota harjoittamalla. Asiakasta kannustetaan heittäytymään luovaan toimintaan. Jos asiakas kokee tehneensä jotain väärin, häntä rohkaistaan sietämään tilannetta sekä jatkamaan taiteellista toimintaa. Tämän kaltainen asennoituminen tekemiseen auttaa asiakasta pääsemään eteenpäin myös arkisissa tilanteissa.

Mindfulness-harjoitukset lievittävät ahdistusta juuri työskentelyn toistuvuuden sekä fokusoinnin johdosta sekä johdattelee rentoutuneeseen olotilaan. Kollaasien tekemisen avulla voi koota muistoja eri osista sekä luoda mielikuva, joka muistuttaa onnellisesta tai turvallisesta paikasta. Asiakasta voi myös pyytää piirtämään pakkoajatuksen kohde, tämän toimien altistuksena.  Flow ja katarssis, jotka syntyvät taideprosessin aikana, omaavat meditatiivisia piirteitä. Kun fokus on luomisessa, huolet jäävät taka-alalle. Ahdistavat ajatukset, mielikuvat ja stressi kanavoituvat pois. Myös taidemateriaalien hallitsemisella voi olla suotuisa vaikutus selviytymismekanismeille. Taiteen terapeuttiseen käyttöön liittyy lisäksi luonnollisena osana ilon ja onnistumisen kokemukset.

Taide rauhoittaa ihmisen hermojärjestelmää. Kun fokusoimme luovaan tekemiseen, tarkkavaisuus siirtyy ahdistusta herättävästä vellomisesta aktiiviseen ja mielikuvitusrikkaaseen toimintaan. Kun huomio on siirtynyt, hermojärjestelmä säätää itsensä sellaiselle taajuudelle, että sillä on tehokkaampi yhteys aivoihin, ajatuksiin, tunteisiin, empatiaan ja myötätuntoon. Taiteen avulla visuaalinen ilmaisu voi tarjota etäisyyttä tilanteeseen. Tämä myös mahdollistaa asian tarkkailun eri näkökulmista. Luova ilmaisu yhdistää meidät sisäisen elinvoimamme kanssa. Nämä hyvin elvyttävät ja virkistävät tunteet lisäävät toimintakykyä sekä antavat voimaa kohdata haastavia tilanteita.

Intuitiivista ymmärrystä valaiseva sekä ahdistusta neutralisoiva kuvataideharjoitus

Tämä harjoitus yhdistää tietoista tarkkaavaisuutta kehoosi samalla kuin maalaat intuitiivisesti.

Ota minkä tahansa kokoinen paperi sekä öljypastellit. Sulje silmäsi. Tarkkaile kehoasi, tunnustele miltä ahdistus tuntuu kehossasi. Huomioi missä päin kehoa tunnet ahdistusta sekä mistä tiedät että se on ahdistusta.

Avaa seuraavaksi silmäsi ja valitse öljypastelli. Sulje silmäsi uudelleen ja piirrä jatkuvaa kiemuraa nostamatta värikynää paperista. Suorita liike samalla tavalla kuin ahdistus ilmaisisi itseään paperilla. Lopeta, kun liike tai ilmaisu tuntuu valmiilta.

Jos mielelläsi on taipumus liikkua kohti tuomitsemista tai kontrollia, käytä ei-dominattia kättäsi. Tutki nyt kiemuraa jonka teit. Tutki paperia eri suunnilta, kunnes havaitset esiin nousevan mielikuvan. Siinä ei ehkä ole niin paljon järkeä, mutta yritä olla miettimättä sitä liikaa. Kohtaa tunteet jotka tämä ahdistuksen objekti synnyttää. Käy mielikuvatasolla läpi tapahtumaketjua liittyen siihen, mitä todellisuudessa voisi tapahtua. Voiko tämä oikeasti olla vaarallista?

Ota käyttöön uusia värejä ja ala kehittämään tätä mielikuvaa. Mihin suuntaan haluat tätä kehittää? Millaisia värejä tämä kaipaa? Laita taustalle soimaan instrumentaalimusiikkia, jonka koet miellyttäväksi ja rauhoittavaksi. Millaisia uusia syvyyksiä, tasoja ja ulottuvuuksia tähän teokseen syntyy?

Lopuksi kirjoita vapaasti viisi minuuttia. Voit kuvailla prosessia, jossa piirsit ahdistusta tai siihen liittyvä mielikuvaa. Kirjoita elävästi ja mahdollisimman yksityiskohtaisesti ahdistuksen kohteesta, mielellään moniaistillisesta näkökulmasta. Voit kysyä mielikuvalta seuraavanlaisia kysymyksiä; ”mitä sinä haluat minun tietävän?” ”Miksi olet täällä?” Ahdistus monesti toimii ”suojelijanamme”, joten vastaukset voivat olla tyyliin ”pidän sinut turvassa”, ”pidän huolen että sinä et loukkaannu” tai ”suojelen sinua vaikeilta tunteilta”.

Lue pelostasi kirjoittamasi kuvaus 1-3 kertaa päivässä ääneen vähintään kolme päivän ajan, totuttaaksesi itsesi tähän pelkoajatukseen. Tehtävä herättää todennäköisesti aluksi ikäviä tunteita, mutta kertauksen ja ääneen lukemisen kautta pelkoon liittyvä tunne alkaa pikkuhiljaa neutralisoitua.

Joskus voi tuntua siltä, että ahdistus on meidän äärimmäinen vihollinen, joka tuntuu hyvin epämukavalta ja ehkä jopa pelottavalta. Lisäksi se voi estää meitä tekemästä asioita, joita todella haluamme. Taideterapia voi auttaa meitä tulemaan uteliaammaksi meidän ahdistusta kohtaan ja auttaa paremmin ymmärtämään sen motiiveja. Kohtaamisen ja hyväksynnän kautta löytyy joustavuus ja levollisuus. Tärkeä on myös hahmottaa itselle mihin suuntaan haluaa kulkea. Rohkeus ei ole sitä, että ei pelkää, vaan että tekee, vaikka pelkää.

Hoitoa myös pandemia-aikana

Pandemia-ajasta huolimatta, ocd:n hoitoja on voitu menestyksellä toteuttaa etänä, riippumatta missä päin asiakas asuu. Kelan psykoterapian palveluntuottajien lisäksi Helsingin Yliopistollinen sairaala (HUS) tuottaa nettiterapioita, jotka ovat Suomessa asuville ilmaisia. Myös ocd:lle on kehitetty oma ohjelma. Tähän tarvitaan lääkärin lähete, jonka jälkeen hoitoon päästään viikossa ja se kestää muutaman kuukauden. Tukena toimii nettiterapeutti, joka on diagnoosiin erikoistunut psykologi tai sairaanhoitaja. Nettiterapia perustuu itsenäiseen työskentelyyn, jonka avulla ihminen voi lisätä aktiivisuutta, hallinnantunnetta elämässä sekä oppia uusia toimintamalleja.

*** Lähteet: Brody. J.2021. Living with O.C.D. in a pandemic. New York Times 16.8.2021. Foa, E.B – Wilson, R. 2016. Kerrasta poikki – Vapaaksi pakko-oireista ja rituaaleista. Helsinki: Lyhytterapiainstituutti. www.forskning.no www.helse-bergen.no www.madeofmillions.com  www.mielenterveystalo.fi www.myocdfighter.com www.ocdedmonton.ca  www.psychcentral.com www.psykologforeningen.no psykiatrinordvast.se www.scientificamerican.com  www.terveyskirjasto.fi.

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen


1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19