Syyskuu 2025
Meksikon rannoilta Perun viidakkoon, unelmia työstäen, rohkeutta lisäten ja kuvataiteilijana kasvaen
”Travel light, live light, spread the light, be the light” – Yogi Bhajan
Tässä kirjoituksessa käsittelen kokemuksia joogaopettajakoulutuksista Meksikossa ja Perussa sekä näiden rinnalla ammatillista kasvamista kuvataiteilijana. Opiskelin maaliskuussa 2024 etelä-Meksikon Puerto Escondidoksessa 100 tuntia joogaopettajuutta ja Perun Moyobambassa 200 tunnin jatkoa tutkinnolle huhtikuussa 2025. Samaan aikaan olen valmistunut kuvataiteilijaksi Taidekoulu Alfasta toukokuussa 2024 ja osallistunut taidenäyttelyihin, joihin olen saanut paljon inspiraatiota näistä opiskelumatkoista.
Kesken intensiivisimmän kuvataiteilijaopintojen prosessin lähden Meksikoon opiskelemaan. Mietin tätä aikani ja tulin siihen lopputulokseen, että tämä tukee minun opintoja ja puhaltaa uutta tulta luovuudelleni opintojen loppumetreillä. Näin jälkeenpäin voin todeta, että tämä oli hyvä päätös. Ylipäänsä asenne, että reissuun kannatta aina lähteä, kun mahdollista.
Sankalpa ja muista että tulet kuolemaan
Jokainen aamu alkoi rannalla meditoiden sekä päivän Sankalpaa pohjustaen. Sankalpa on sanskriitin sana, joka tarkoitta tarkoitusta, aikomusta tai vahvaa päätöstä. Tämä on tapa ohjata energiaansa ja keskittyä siihen, mitä todella haluaa elämältä. Sankalpa on päättäväisyyden harjoittelemista ja se voidaan nähdä eräänlaisena työkaluna merkityksellisen ja omannäköisen elämän rakentamiseen, jossa kuljetaan kohti unelmia.
Kaikki sai vuoropäivinä nostaa yhden kortin, jonka luki ryhmälle ääneen. Tämän jälkeen meditoimme, vahvistaen omaa intentiotamme alkavalle päivälle. Kun tuli minun vuoroni nostaa päivän kortti, vedin henkeäni, kun huomasin että siinä lukee ”Death”. Opettajani rohkaisi minua hymyillen ja totesi että ”it´s good”. Tekstin sisältö toi nimittäin esiin tässä hetkessä elämisen merkityksen.
Taiteessa on Vanitas-suuntaus, jossa muistutetaan katsojaa elämän lyhyydestä ja kaiken aineellisen katoavaisuudesta. Tämä osoitetaan erilaisilla symboleilla, jotka ovat muun muassa pääkallot, tiimalasit, sammuneet kynttilät, terälehtensä karistaneet kukat, maallisen vallan vertauskuvat kuten kruunut, soittimet, taide- ja koriste-esineet. Vanitas-teemaan liittyy myös latinankielinen lause, memento mori, eli muista, että tulet kuolemaan. Minua puhuttelee Vanitas-taiteessa sen vahva symboliikka ja dramaattinen tunnelma. Se pysäyttää, ravistelee ja kehottaa näkemään elämän kauneus tässä ja nyt. Meksikossa palvotaan kuolemaa. Día de Muertosia juhlitaan 1-2 marraskuuta ja se on yksi suurimmista juhlista. Perusideaan kuuluu muistella vainajia ja juhlistaa elämää. Día de Muertos on ilon juhlaa – aika, jolloin vainajien uskotaan palaavan hetkeksi takaisin elävien luo. Meksikossa uskotaan, että ihminen kuolee vasta, kun hänet unohdetaan.
Päiväohjelma oli suunniteltu niin, että aloitetaan meditatiivisen lempeästi, siirtyen kohti haastavampia harjoituksia ja iltaa kohden palaten rauhallisempiin, palauttaviin liikesarjoihin. Tässä normaalin päivän ohjelmarunko:
6.30-7.30 Hatha consciente; pranayama y meditación
9.30-11 Desayuno
11-14 Teoría y práctica; anatomía y fisiología
14-16.30 la comida
16.30-18.30 Practicá restaurativa e integrative
18.30 la cena
Aterioiden yhteyteen oli varattu aikaa opinnoille ja presentaatioiden valmistelulle. Aikatauluihin oli myös lisätty muuta ohjelmaa, riippuen päivästä. Ateriat tarjosivat mahdollisuuden mukavalle yhdessäololle sekä mielenkiintoisille keskusteluille. Suurin osa opiskelijoista tuli Amerikasta, Eurooppaa edustamassa meitä oli kolme. Amerikkalainen yhteiskunta sen eri ilmiöineen tuli monella tasolla tutummaksi.
Baño Sagrado, karmayoga & satsang
Eräänä lauantai-aamuna toteutimme meditaation jälkeen pyhän kylvyn (baño sagrado). Tämä on henkinen ja seremoniallinen rituaali, jonka tarkoituksena on tukea kehon ja mielen puhdistumista sekä uusiutumista. Tämä oli myös kiehtova yhteisöllinen kokemus, mitä kauneimmissa puitteissa. Tässä pyhänä vetenä toimi Tyyni Valtameri, jossa välillä saattoi nähdä valaan pyrstön häviävän mereen. Sama meri pauhasi meditatiivisesti yötä myöten ympärillämme.
Tämän jälkeen toteutimme käytännössä karmajoogaa, eli ”toiminnan joogaa”. Tämän periaatteisiin kuuluu, että tehdään hyviä tekoja, odottamatta mitään vastapalveluita. Tässä arkipäivän toiminta integroidaan henkiseksi harjoitukseksi. Yhteisöllisellä tavalla parannetaan maailmaa ja yksilötasolla edistetään henkistä kasvua. Tehtävämme oli kerätä pari tuntia roskia, joita oli kerääntynyt pitkin rantaa tai ajautunut sinne.
Illalla keräännyimme piiriin ”Satsang”-hetken merkeissä. Satsang viittaa henkiseen kokoontumiseen, joka yleensä sisältää mantrojen lausumista, meditaatiota, lauluja sekä keskustelemista. Tavoitteena vaihtaa ajatuksia sekä päästä keskittyneeseen olotilaan ja henkiseen yhteyteen itsemme ja muiden kanssa. Jokainen sai vuorollaan kertoa, miten on tähän asti kokenut olonsa koulutuksessa, mikä on tuntunut haastavalta ja mikä luontevalta. Keskustelimme myös visioista sekä tavoitteista, mitä itse kullakin tämän opin eteenpäinviemisen sekä jalostamisen suhteen on tulevaisuudessa.
Graduación ja tanssin hurmaa
Ensimmäinen kosketus ekstaattiseen tanssiin oli Meksikon valmistujaisissa. Monista elämäni valmistujaisista nämä olivat ehdottomasti eksoottisimmat. Ekstaattisessa tanssissa liikutaan vapaasti musiikin johdattelemana. Se on eräänlaista meditaatiota, jossa keskitytään olemaan läsnä kehossa ja tanssimaan intuitiivisesti. Ollaan yhteydessä itseen ja tunteiden virtaan. Ollaan samalla yhteisessä sekä omassa luovassa flowssa. Tämä mahdollistaa syväluotaavan, transsinomaisen kiehtovan kehollisen, sisäisen maailman avautumisen. Tanssin kautta voi ilmaista itseään hyvin moniulotteisesti heittäytyen.
Theta-aallot aktivoituvat liikkeen myötä. Nämä liittyvät unen lisäksi mielikuvitukseen, harkintaan ja intensiivisiin tunteisiin. Tämänkaltainen tila tukee luovuutta, intuitiota, muistia ja oppimista. Ekstaattista tanssia käytetään myös yhä enemmän terapeuttisissa ympäristöissä. Se auttaa vapauttamaan tunteita ja käsittelemään haasteita kehollisuuden kautta. Stressihormoni kortisoli alkaa laskea ja kehomielen taistele-pakene -tila rauhoittuu. Endorfiineja vapautuu, luoden hyvän olon tilan. Olen tanssinut koko elämäni ja oli mielenkiintoista havaita, kuinka vaistonvaraisesti keho lähti hakemaan aikaisemmin opittuja kuvioita. Tämän huomatessani, ohjasin kehon lempeäsi liikkumaan uudella, erilaisella tavalla. Välillä tuntui kuin olisi maalannut taulua kehon eri osilla.
Intensiivinen prosessointi kuvataiteilijaopintojen loppumetreillä
Suomessa alkoi tiivis loppusuora päättötyönäyttelyyn menevien teosten valmiiksi maalaamisessa. Kuvataiteilijana minulla on sellainen piirre, että tuntuu, kuin teokset eivät koskaan ole ihan valmiita. Päätän nukkua yön yli ja viimeistellä seuraavana aamuna. Ja maalaaminen vaan jatkuu. Tämä aiheutti pientä haastetta, koska teoksia oli niin paljon ja valmista ei tuntunut ahkerasta työskentelystä huolimatta tulla niin, että ehtisin saada ne valmiiksi lopputyönäyttelyyn. Otin kuitenkin kaiken irti tästä kokemuksesta. Unelmat, joita olin Meksikossa työstänyt välittyivät nyt unenomaista symboliikkaa välittäen abstrakteina öljyvärimaalauksina. Sarjani nimeksi tuli ”Lingering Drops of Magnolian Rain and Other Lullaland Escapades”. Nämä teokset johdattelivat maailmaan, jossa kaikki on mahdollista.
Koen unimaailman kiehtovana, jännittävänä, monikerroksellisena ja yllätyksellisenä. Maalatessa haen intuitiivisesti uusia kuvioita, kokeilen erilaisia väriyhdistelmiä, jatkaen aikaisemmin aloittamaani tarinaa sekä lisäten siihen uusia tasoja. Prosessin edetessä mietin mitä haluan korostaa ja mitä jättää taustalle. Haen tietynlaista rytmiä ja tasapainoa, samalla ylläpitäen dynaamisen jännitteen. Teosten nimet syntyivät hyvin unenomaisen prosessin tuloksena. Sain inspiraatiota muun muassa kuuntelemastani musiikista sekä niiden lyriikoista. Poimin vaikutteita sieltä täältä, lisäsin omaa ja lopuksi sekoitin pakan vielä kerran.
Voimaa kaiken keskellä sain muistellessa Meksikon kokemuksia; aurinkoa, merta, yhteisiä keskusteluita ja mielenkiintoisia uusia näkökulmia olemassaoloon. Huomasin että keskittymiskykyni oli parantunut todella paljon, fyysinen kunto kohentunut ja mielikuvitus aktivoitunut. Meksikossa nukuin todella syvää unta. Tuntui kuin olisin käynyt läpi koko elämäni tapahtumia sekä ihmisiä, joita olen tavannut matkan varrella. Kaikesta tästä sain uuttaa virtaa omaan taiteentekemisprosessiin.
Vastavalmistuneen kuvataiteilijan uuden vapauden lumous
Meillä oli ihanan juhlavat yhdistetyt taidenäyttelyn avajaiset sekä valmistujaiset samassa paketissa. Erittäin mielenkiintoinen, avartava ja kiehtova kolme vuotta oli takana. Sinä aikana on hyvin kristallisoitunut se, millä tavalla haluan kehittää omaa soundiani kuvataiteilijana sekä raivata uusia polkuja.
Tällä hetkellä se on abstrakti öljyvärimaalaus. Pidän siitä, että kerroksia voi tehdä hyvin moniulotteisesti sekä luoda erilaisia struktuureja pintaan. Öljyvärit ovat hypnoottisen lumoavia ja kestävät hyvin aikaa. Maalausta on aina mahdollisuus rikastuttaa, muuttaa, lisätä ja häivyttää. Pitkän tauon jälkeen voi palata teoksen äärelle ja hakea uutta näkökulmaa. Abstrakteista teoksista löytää joka päivä jotakin uuttaa.
Valmistuneena kuvataiteilijana haluan kerätä erilaisia kokemuksia, kehittyä ja oppia uutta. Minua kiinnostaa myös kansainvälinen verkostoituminen sekä taidenäyttelyt ulkomailla. Ryhmätaidenäyttelyt tarjoavat hienon mahdollisuuden toteuttaa kuvataiteilijuutta hyvinkin moninaisen työpaletin keskellä. Lisäksi on mukava olla osa ryhmää, jossa voi vaihtaa ajatuksia taiteesta sekä jakaa ammatillisia vinkkejä. Kuvataideterapeuttina minulle on myös tärkeää sekä motivoivaa liittää erilaisia omia tavoitteita, toiveita, unelmia sekä muita työstämisen kohteita omaan taiteeseen. Tämä tarjoaa itselle mahdollisuuden ulkoistaa sekä prosessoida. Lisäksi taiteen avulla voi myös inspiroida muita pohtimaan omaa elämäänsä.
Rohkeuden lisääminen
Pääsin syksyllä 2024 mukaan Tunteista taidetta – Abstract Art Exhibitioniin, jossa olin yksi neljästä taiteilijasta. Taidenäyttelyn kuraattorina toimi Olga Federlöf. Olga oli alunperin taideterapiaoppilaani. Huomasimme keskustellessamme, että meillä on paljon yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Vuonna 2020 Olga osallistui minun järjestämään yhteistaidenäyttelyyn ”What Is This Thing Called Jazz?” Taidenäyttely yhdisti integratiivisella tavalla poikkitaiteellisia elementtejä Jazziin. Seuraavana vuonna 2021 osallistuimme Nordic Art Therapy Conference taideterapiakonferenssiin, joka pidettiin Ruotsissa, aiheella ” Brighten Your Visions And Dreams Through Solution-Focused Integrative Art Based Therapy”. Tämä oli hieno, jännittävä ja kasvattava kokemus.
Tunteista taidetta taidenäyttely oli prosessi, joka tarjosi meille nuorille taiteilijoille muun muassa mahdollisuuden päästä radioon sekä instalive-tapahtumiin, jossa kerroimme omasta taiteilijuudestamme sekä tulevaan taidenäyttelyyn menevistä teoksista. Tunteista Taidetta oli minulle myös siinä mielessä erityinen kokemus, että pääsin uudella tavalla palaamaan terapeuttisen maalaamisen teemoihin.
Tämä oli ensimmäinen taidenäyttely, johon osallistuin kuvataiteilijaksi valmistuttuani. Tiesin, että olin lähdössä huhtikuussa 2025 Perun viidakkoon jatkamaan joogaopettajakoulutusta, joten valitsin teemaksi rohkeuden kasvattamisen. Sitä tarvitsee viidakossa, jossa kaikenlaisia eläimiä voi tulla vastaan. Maalasin kolmen teoksen sarjan, joka sai nimen ”Misty Shades of Angelglow”. Sävelsin tähän myös kolmiosaisen kappaleen, jossa soitan sadesoitinta, saksofonia ja shamaanirumpua”. Tämän viestinä on vahvistaa rohkaistumista ja liikkeelle lähtöä. Esitin kappaleen taidenäyttelyn avajaisissa, samalla innostaen vierailijoita miettimään omalta kohdalta, miten voisi lisätä rohkeutta elämässään.
Sivupoluille
Perustimme kuvataiteilijaopintomme aikana taiteilijakollektiivin ”Mosaiik! Ajatuksena että voimme yhdessä ryhmänä hakea eri taidenäyttelyihin. Pääsimmekin pian kahteen paikkaan; Galleria Dromigiin Katajanokalle sekä Joensuun Ahjoon.
Ensimmäinen niistä oli Joensuun Ahjossa tammikuussa 2025. Tähän tein sarjan nimeltä ”Entre Líneas, sin limites”. Tässä jatkoin rohkeus-teeman jalostamista, nyt tutkien ja eksyen sivupoluille, siinä samalla pientä salaisuuttaa ja rivien välistä lukemista hakien. Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa porukalla entisiä kuvataideopiskelijakavereita ja nykyisiä kollegoja. Meillä on kaikilla oma, erilainen ja hyvin pitkälti tunnistettava tyyli. Kuitenkin meidän teoksemme soljahtivat hienolla tavalla yhteen, mosaiikin palasten tavalla, ehyen kiehtovaksi kokonaisuudeksi.
On myös jännittävä nähdä, kuinka jokainen meistä on lähtenyt kehittämään omaa tyyliään sekä hakemaan uusia ulottuvuuksia. Taidenäyttelyihin osallistuminen, suunnittelu sekä järjestelyt mitä niihin kuuluu, on tärkeä osa kuvataiteilijan ammattiosaamisen kasvattamista. Joka kerta oppii itsestä, muista sekä ammatista uusia asioita.
Kohti Perun viidakkoa
Kaksi viikkoa viidakossa oli erityistä aikaa, luonnon lähellä, keskellä vehreyttä ja kukoistusta. Ilma oli erittäin miellyttävä ja happirikkaudessaan hyvä hengittää. Iho voi hyvin ja hiuksiin tuli uutta pehmeyttä ja loistetta. ”Maailman keuhkot” on yleisesti käytetty nimitys Amazonin sademetsille, joka on suuri ja monimuotoinen ekosysteemi, jossa on valtava määrä eläin- ja kasvilajeja. Tämän ympäröimänä oli hyvä toteuttaa vaativa ja hyvin monimuotoinen joogaopettajakoulutus.
Meillä oli pitkiä ja intensiivisiä opiskelupäiviä. Tämän lisäksi teimme retkiä lähiympäristön eri kohteisiin. Tämä tarjosi virkistävää uutta näkökulmaa ja avarsi kuvaa paikasta, jonne oli matkustanut hyvin pitkän matkan. Meitä oli kurssilla tiivis kuuden hengen porukka; minun lisäksi yksi nainen Saksasta ja toinen Sveitsistä sekä kaksi miestä Amerikasta sekä yksi Hollannista. Meillä oli todella mukavan rento yhteishenki. Aterioilla sekä niiden ulkopuolella riitti loputtomiin filosofoitavaa.
Esimerkki koulupäivästä
6-8 Vinyasa, meditation & pranayama
9-12.25 Lecture
12.30-13.30 Lunch
14-15 Teaching Lab
15-17 Asana Clinic
17.15-18.55 Meditation and Yin
19-20 Dinner
Luennoilla meillä oli joogafilosofiaa, anatomiaa, fysiologiaa, opetustekniikkaa sekä ayurvedaa. Tämän lisäksi meillä oli muuta ohjelmaa kuten Shaktitanssia, Trataka kynttilämeditaatiota sekä Temazcal saunaseremonia. Suunnittelimme myös omia opetustunteja, joita toteutimme opiskelukavereille, retriittiläisille sekä opettajille. Retkiä koulun koulutuskeskuksen ulkopuolelle oli jokiretki Amazonin sademetsässä, Waqanki orkideoiden ja kolibrien suojelualueelle, Aguas calientes y fríos vesiputouksille. Myös retkien aikana pidimme joogatunteja. Pisin päivä alkoi klo 6 ja loppui 22. Tämän jälkeen jäimme vielä tanssimaan salsaa keskenään joksikin tunniksi.
Jokainen aamu oli ”silent morning” klo 9 asti. Eli puhuminen oli sallittua vasta ensimmäisen luennon alettua. Aamiaisen sai mennä vapaasti syömään ulos paikkaan joka puhutteli itseä. Kukin omalla tavallaan, toiset luonnosta nauttien ja toiset lukien tai kirjoittaen. Tämä oli keskittynyt tapa luoda pohja päivälle. Kuten Meksikossa, myös Perussa vaativimmat fyysiset harjoitukset tehtiin aamuvarhain. Meidän opettajistamme kaksi tuli Amerikasta ja yksi Australiasta. He täydensivät omilla opetustyyleillään toisiaan hyvin hienolla tavalla. Tämä oli myös meille motivoiva esimerkki siitä, että jokaisen kannattaa miettiä, millä tavalla juuri itse haluaa hyödyntää omia vahvuuksiaan sekä kiinnostuksen kohteitaan.
Yoga para niños – opetimme joogaa myös espanjaksi
Karmajoogan toteuttaminen jatkui myös Perussa. Olimme edellisenä päivänä parityöskentelynä valmistelleet oman osuuden joogaopetusta, jota meidän oli määrä pitää paikallisille lapsille. Eli opetus tuli suunnitella niin että se on helposti lähestyttävä, leikkisä, hauska ja espanjaksi.
Aloitimme lauantai-aamupäivän sillä, että kävimme keräämässä roskia Moyobamban kaupungilta sekä joenvarrelta, jossa oli edellisenä iltana ollut juhlat. Tämän jälkeen jatkoimme meidän joogaopetuksen mainostamista kaduilla. Meillä oli mukaansatempaavaa musiikkia ja sen lomassa huusimme ”yoga para niños”. Saimme kokoon kivan ryhmän eri-ikäisiä lapsia. Oli aivan ihanaa pitää joogatuntia näille hurmaaville lapsille.
Temazcal – seremonia jonka myötä syntyy uudelleen
Meillä oli kunnia saada ensimmäisenä ryhmänä toteuttaa meksikolainen saunaseremonia. Kuvausryhmä oli paikalla ja muutenkin oli mukavan kihelmöivää jännitystä ilmassa. Temazcal on traditio, jota ollaan harjoitettu tuhansia vuosia Mesoamerikkalaisissa kulttuureissa. Temazcal eli meksikolainen sauna tai hikimaja on muinaisten meksikolaisten sairaanhoidossa käyttämä kylpemistapa. Nahuatlin kielellä Temazcal tarkoittaa kuumuuden taloa. Tila on kupolimainen ja pimeä ja siitä käytetään myös kohtumetaforaa. Rituaalissa korostetaan yhteyttä luontoon ja neljään elementtiin: maahan, veteen, tuleen ja ilmaan (neljä jumaluutta). Temazcal-seremoniaa johtaa yleensä temazcalero tai shamaani, tässä tilaisuudessa yksi meidän joogaopettajista, joka oli hyvin perehtynyt aiheeseen.
Seremonian johtaja puhaltaa copalin savua jokaisen päälle, heidän vuorollaan siirtyessä saunaan. Myös hikimajan keskellä on nuotio, jossa hehkuvia kiviä kuumennetaan. Tämän päälle kaadetaan yrttiseosta, joka sisältää lääkinnällisiä ainesosia.
Minä olin aikaisemmin päivällä hehkuttanut, että sauna on suomalainen keksintö, sanakin on suomalainen. Sanoin että lapsuudessa saunottiin 100 asteessa. Mutta sitten kun me toteutettiin neljäosainen saunaseremonia, minä olin se, joka kestin sitä ehkä kaikista heikoimmin. Joka vaiheen välissä minun piti mennä ulos vilvoittelemaan ja juomaan vettä.
Saunaseremoniassa, joka symbolisoi uudelleensyntymistä, puhdistutaan sekä fyysisesti, henkisesti että emotionaalisesti. Terveysvaikutuksiin kuuluu lihaksien rentoutuminen, stressin väheneminen, myrkyistä puhdistuminen. Tämä on myös hyvä hengityselimille. Saunaseremonia on sisäinen matka, jossa on mahdollisuus päästä uudella tavalla yhteyteen itsensä kanssa. Seremonian johtaja soitti rumpuja ja meillä oli saunassa useampia muitakin soittimia, lauloimme sekä taputimme rytmiä. Kaikella tällä oli hyvin transsinomainen ja kokemusta syventävä vaikutus.
Kynttilämeditaatiosta silmien puhdistukseen hunajalla
Kynttilämeditaatio Trataka on harjoitus, jossa fokusoidaan kynttilän liekkiin. Väreilevän liekin seuraaminen rauhoittaa mieltä ja kehoa. Ollaan pimeässä ja rauhallisessa tilassa. Kynttilä on silmän korkeudella, noin käden pituuden etäisyydellä. Istutaan mukavassa asennossa selkä suorana. Aloitetaan ensin lyhyemmillä katselusessioilla, joita joka kerralta pidennetään 10 minuuttiin asti. Liekkiä katsoessa oli tarkoitus tutkia sen muotoa, värejä sekä liikkeitä. Hengitys tapahtuu rauhallisesti nenän kautta sisään ja suun kautta ulos, mukauttaen sitä liekin liikkeisiin. Ajatukset saavat tulla ja mennä vapaasti. Kun sulkee silmänsä, liekki ilmestyy verkkokalvolle. Silloin on mahdollisuus tutkia mielikuvaa liekistä, keskittyen sen yksityiskohtiin sekä omiin tuntemuksiin.
Kynttilämeditaation terveysvaikutuksiin kuuluu keskittymiskyvyn paraneminen, itsetietoisuuden lisääntyminen, stressin lievitys, unenlaadun paraneminen sekä rentoutuneen mielen saavuttaminen. Tämä oli mielenkiintoinen kokemus, jossa kynttilän liekki miellyttävän jännittävällä tavalla ankkuroi hetkeen.
Seuraavana aamuna tehtiin silmille ayurvedinen hoito. Hunajaa käytetään joissakin kulttuureissa, kuten Intiassa, silmien puhdistautumiseen. Hunajalla on tutkitusti antibakteerisia, tulehdusta estäviä sekä muita terveyttä edistäviä vaikutuksia. Tässä on hyvin tärkeä käyttää tarkoitusta varten valmistettua hunajaa.
Tämä oli todella eksoottinen kokemus. Luotin siihen, että tämä on hyväksi silmille, niin kuin oli perusteltu. Silmät yrittivät ensin väkisin mennä kiinni, kun hunaja läheni niitä. Opettaja kertoi että, kun hunajan jälkeen sulkee silmät, kuuluu asiaan että ne kirvelevät. Lisäksi katse voi tuntua sumealta, kun avaa silmät. Otin tämän kaiken tiedon vastaan, jonka jälkeen fokusoin siihen, että hoito saadaan toteutettua. Pienen kirvelyn ja utuisen näkemisen jälkeen, huomasin kun katse kirkastui selkeämmäksi kuin se oli aikaisemmin ollut.
Mitä olet valmis jättämään taaksesi?
Viimeisenä ”bonfire”- iltana keräännyimme leirinuotion ympärille. Jokainen sai kirjoittaa lapulle kolme asiaa, josta on valmis luopumaan elämässään. Tämän jälkeen nousimme vuorollamme ylös, luimme nämä asiat ääneen ja heitimme paperilapun nuotioon. Tunnelma, tulen lämpö ja muiden intensiivinen läsnäolo vahvistivat tunnetta siitä, että se mitä ääneen sanoo, siihen sitoutuu. Ääneen sanomisen taikaa, tästä puhutaan myös ratkaisukeskeisessä filosofiassa. Tämä oli käsinkosketeltavan vaikuttava kokemus. Seuraavaksi jokainen sai jakaa jotakin, jonka koki tärkeäksi, koko ryhmälle. Minulle tanssi on läheinen asia elämässä. Päätin että opetan heille tanssin itsesäveltämääni melodiaan ”Love, intention”. Tämän jälkeen halusin vielä jakaa muiston nuoruudestani, kun vuonna 1996 työskennellessäni Amerikassa musiikki ja draamaohjaajana kesäleirillä, ykkösjuttu oli tanssia ”Macarena”-tanssia. Mietin kyllä, että onko tämä sopiva, pitäisikö olla jotain vakavampaa tai henkevämpää. Mutta kannatti seurata intuitiota. Olin viimeinen vuorossa ja tämä oli aivan täydellinen loppu, tanssittiin ja naurettiin. Palaute oli aivan ihanaa. Tämä on tosiaan kappale, joka on kestänyt aikaa ja tanssi, jonka kaikki, maasta riippumatta, osaavat.
Paluu sivupoluille
Etelä-Amerikasta palattuani tein sarjan Casadas de Maravilla, jossa käsittelin kokemuksiani Perun matkan varrelta. Tämä oli sarja joka syntyi nopeasti ja hyvin vaistonvaraisesti. Meillä oli taiteilijakollektiivi Mosaiik!in kanssa tulossa heinäkuussa 2025 taidenäyttely Katajanokan Galleria Dromigiin. Tila on tunnelmallinen ja esteettisesti puhutteleva. Meillä on onnistuneet ja lämminhenkiset taidenäyttelyn avajaiset.
Uusia ulottuvuuksia kuvataiteilijana sekä kiehtovan kutsuvia eksoottisia rantoja
Joogaopettajaopinnot ovat monella tapaa tosiaan inspiroinut minua kuvataiteilijan polulla. Joogakulttuuriin kuuluva itsekuri sekä energian kohdentaminen ja keskittyminen ovat asioita, joista on hyötyä, kun on maalausprojekteja, jotka on saatava maaliin tietyssä ajassa. Päättäväisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä tarvitaan unelmia kohti kulkiessa. Vahva läsnäolo ja asenne, että asiat, jotka ovat tärkeitä, kannattaa tehdä nyt eikä odottaa hamaan tulevaisuuteen. Eri kulttuureihin sekä ihmisiin tutustuminen on rikastuttanut omia näkökulmia. Mahdollisuus keskustella ajan kanssa on syventänyt ymmärrystä eri ilmiöihin sekä antanut uusia ideoita. Luonnon läheisyys on tuntunut valtavan inspiroivalta ja on näin ollen luontevalla tavalla myös siirtynyt taiteeseeni. Fyysiset harjoitukset, kasvisruoka, tanssi, laulu, hyvä uni ja ulkona liikkuminen on kohentanut kuntoa, josta on myös paljon iloa kuvataiteilijana, joka monella tapaa on myös fyysistä. Kun opiskelemme anatomiaa ja fysiologiaa, oppii tuntemaan kehon mekanismeja sekä mahdollisuuksia. Näistä samankaltaisista kuvista on hyötyä myös kun piirtää elävää mallia.
Seuraavaksi tulen osallistumaan lokakuussa 2025 kansainväliseen taidenäyttelyyn EVA internationalin kautta. Mahdollisuus erilaisiin kansainvälisiin taidenäyttelyihin oli asia, joka minua kiinnosti paljon jo kuvataiteilijan opinnoissani. Lähetän kaksi teosta Pariisin Carrousel du Louvren modernin taiteen taidemessuille. Tällä kertaa lähetän ainoastaan teokset, mutta tulevaisuudessa on tarkoitus matkustaa myös paikan päälle, eri taidenäyttelyihin.
Minulta on myös tämän syksyn aikana tulossa virtuaalitaidenäyttely, johon olen kerännyt kokoelman erilaisia abstrakteja öljyvärimaalauksia, jotka muistuttavat menneestä sekä heittävät inspiraation kultahippusia tulevaisuuteen. Ensin oli tarkoitus tehdä virtuaalitaidenäyttely kuvataiteilijan päättötyönäyttelyn teoksista. Mutta nyt kun aikaa on ehtinyt kulua 1,5 vuotta valmistumisestani, olen jatkanut usean teoksen maalaamista, niin että osa teoksista on saanut uusia nimiä. Joten nyt keksin myös tälle koko sarjalle uuden nimen. Jokaisen teoksen yhteyteen on myös tulossa itsesäveltämäni musiikkikappale. Kyse ei ole täyspitkistä kappaleista, vaan enemmänkin fragmentteja erilaisista tunnelmista. Musisoinnissa ajattelin käyttää parikymmentä eri soitinta. Tykkään haastaa itseäni sekä löytää luovuudelle uusia ilmenemismuotoja integratiivisessa hengessä.
Olen tammikuussa 2026 lähdössä Balille suorittamaan 300 tunnin joogaopettajakokonaisuuden. Tämän myötä minulla on se virallinen määrä opintoja joka kuuluu olla kun alkaa opettamaan. Myös tätä ammattia tulen toteuttamaan kansainvälisesti. Olen pitänyt huolen että valitsen vain globaalin Yoga Associationin hyväksymiä koulutuksia. Todistuksissa on RYT-merkintä (Registered Yoga Teacher), joka osoittaa että yhteneväiset standardit täyttyvät. Integroin näitä tietoja sekä taitoja myös olemassa olevaan taidepsykoterapia- sekä opetustyöhön. Olen myös yhdistänyt terapeuttisia elementtejä joogaopetukseen. Tämä on asia, josta on tullut paljon myönteistä palautetta ja jota tulen kehittämään tulevaisuudessa.
Kuvataideterapeuttinen prosessointi kuvataiteen teemoissa on minulle hyvin läheinen asia. Tässä yhdistyy kiehtovalla tavalla se, että työstää itselleen tärkeitä asioita ja samalla teoksissa on paljon merkitystä. Lisäksi minulle on luontevaa yhdistää poikkitaiteellisia elementtejä kuvataiteeseen. Tämä on jännittävä matka, joka jatkuu koko loppuelämän. Tulevaisuuden suhteen on innostuneen, kuplivan, odottavainen olo.
*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen