Joulukuu 2025

Terveisiä Kokonaisia kohtaamisia -kongressista kesäkuulta

Näin vuoden lopussa on hyvä aika kääntää vielä katse menneeseen vuoteen ja nostaa sieltä esille upeita hetkiä taideterapian saralla. Minulla oli hieno mahdollisuus olla mukana Turussa 12-14.6.2025 järjestetyssä Kokonaisia kohtaamisia – Keho psykoterapioissa ja taideterapioissa -kongressissa edustamassa yhdistystämme ständillä, kertomassa menetelmästä ja verkostoitumassa taideterapeuttien ja psykoterapeuttien kanssa. Samalla pääsin kuuntelemaan kiinnostavia luentoja ja työpajoja, joista ammentaa yhdistyksellemme ja omaan ajatteluun sekä työhön.

”Kun aloitin uraani psykologina ja psykoterapeuttina, kehollinen lähestymistapa oli vielä vierasta monille. Nykyään kehollisuus huomioidaan tavalla tai toisella kaikissa terapiamuodoissa. Kehollisuus ei ole enää vain yhden tai muutaman lähestymistavan juttu, vaan jotain, mitä me kaikki toimijat jaamme. Mielessäni alkoi kypsyä ajatus yhteistyöstä teeman ympäriltä. Aloin visioida kongressia, jonka suunnittelu ja järjestely kokoaisi psykoterapiayhdistysten toimijat yhteistyööhön”, kertoo kongressin lähtöideasta psykologi, kouluttajapsykoterapeutti, työnohjaaja ja tietokirjailija Minna Martin (yllä).

Kongressi saikin suuren joukon eri toimijoita mukaan tähän tärkeän ja kiinnostavan aiheen ääreen. Kongressin järjestäjinä toimii 28 psykoterapia- ja taideterapia-alan yhdistystä ja yhteisöä yhdessä Turun kesäyliopiston kanssa. Tilaisuus oli ainutlaatuinen ja historiallinen – koskaan aiemmin psykoterapia- ja taideterapiayhteisöt eivät ole tehneet näin laajasti yhteistyötä yhteisen asian äärellä. Kaikkia yhdisti kiinnostus kehollisuuteen ja siihen kuinka keho ja mieli ovat yhteydessä.

Kongressin ohjelmassa oli niin luentoja, sessioita, kun työpajojakin, sekä pieniä ”aistiaisia”, lyhyitä kehollisia harjoituksia eri kohdissa päivää. Lisäksi esillä oli useita näyttelilleasettajia ja taidenäyttely. Meidän näyttelypöydällä oli esitteitä yhdistyksestämme sekä pääsin avaamaan yhdistyksemme toimintaa ja ylipäätään ratkaisukeskeistä kuvataideterapian menetelmää useille kiinnostuneille kuulijoille. Näytteilleasettajilta löytyi myös alan kirjallisuutta, kortteja, mainoksia tulevista kursseista ja koulutuksista jne. Näytteilleasettajien pöydät olivat opiston aulassa, jonka kautta kaikki kulkivat eri tiloihin, joten saimme olla hyvin esillä kaikille.

Kongressin pääpuhujina esiintyivät professori Hasse Karlsson, apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri, psykologi Timo Latomaa, traumapsykoterapeutti Marko Punkanen, professori Mimmu Rankanen ja musiikin tohtori, dir. cant. Hilkka-Liisa Vuori.

Ne luennot, jotka ehdin kuunnella, olivat täynnä asiaa, kuten Hasse Karlssonin luento toi kiinnostavaa uutta tieteellistä tutkimustietoa mielen ja kehon yhteydestä ja kuinka keho muistaa vielä sukupolvienkin päähän traumaattisia kokemuksia. Hasse Karlsson on lääketieteen tohtori ja filosofian maisteri sekä psykiatrian erikoislääkäri. Hän on Turun yliopiston Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian emeritusprofessori ja VARHA:n psykiatrian ylilääkäri. Hän on myös psykoterapeutti ja hänellä on kolme eri psykoterapiakoulutusta. Hän on FinnBrain -syntymäkohorttitutkimuksen toinen perustaja. Lisäksi hän toimii Kansallisen neurokeskuksen johtokunnan puheenjohtajana. Hänen keskeinen tutkimuskohteena on psyyken ja ruumiin vuorovaikutus eri sairauksissa ja terveyden ylläpitämisessä.

Luennot olivat myös hauskoja ja osallistavia, kuten Hilkka-Liisa Vuoren, Hilun luento laulun ja äänen soimisesta kehon eri osissa. Olisin voinut vain jäädä luentosaliin istumaan pidemmäksikin aikaa ja kuuntelemaan sekä aistimaan upeaa tunnelmaa ja tallentamaan mieleeni kiinnostavia uusia asioita.

Hilkka-Liisa Vuori toimii tuntiopettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin ja urkujen soiton osastolla. Hän on tutkijatohtori Kansalliskirjastossa tutkimuskohteena vanhat liturgiset käsikirjoitukset. Hän opettaa meditatiivista laulua Kallion seurakunnassa ja freelancerina. Vuori on laulaja duossa Vox Silentii. Se, mikä on erityisen kiinnostavaa terapiatyön kannalta, Vuori on kehittänyt gregoriaanisen laulun pohjalta kuuntelemisen pedagogiikkaa, jossa instrumenttina eli soittimena on oma keho. Hän on yksinkertaistanut vanhan musiikin modaliikan harjoituksiksi, jotka auttavat kehon resonaation tunnistamisessa ja soinnin käytössä lepoon sekä rentoutumiseen. Hän on kehittänyt äänen ja kehon yhteydestä rentoutumismenetelmän, Synnytyslaulun, jossa nainen omaa ääntään käyttäen auttaa itseään rentoutumisessa ja aukeamisessa – antautumisessa. Vuori on myös työskennellyt Lauluvoimaa ja Lauluhoivaa -hankkeissa, joissa on viety muistiyksiköihin läsnäolevaa, “käsi-kädessä” -laulamista, kohtaamisen taidetta. Hankkeissa on tuotettu Hoivalaulu-opetusmateriaalia myös opetuskäyttöön.

Näistä eri taustoista ja kokemuksista muodostui Vuoren pitämän session hoitava ääni: lepo äänessä ja kehossa, mielessä ja sielussa. Etsimme kehon resonaatiota ja opimme tuntemaan laulamalla helliä vokaaliääniä ja soivia konsonantteja. Kaiken ytimessä on lempeä kuuntelu, itseä ja toisia kohtaan.

Kongressissa oli suuri määrä erilaisia pieniä työpajoja, joista sai varata mieleisensä. Ehdin osallistua Tiina Pajun ja Terhi Tammen vetämään Kehollisuus tunnekeskeisessä psykoterapiassa -sessioon. Tässä sessiossa käytiin läpi mm tunteiden kehollisia tuntemuksia ja tehtiin muutamia hyviä harjoituksia tunteiden tunnistamiseen liittyen.

Luentojen väleissä ja päivän aloituksissa oli ”aistiaisia”. ”Aistiaisten” idea oli tuoda osallistujille mahdollisuus löytää yhteys omaan kehoon ja aisteihin pienten ohjattujen harjoitushetkien avulla. ”Aistiaiset” olivat kokemusmaistiaisia, pieniä elämyksiä ja ihmettelyn hetkiä. ”Tältä tuntuu, tätä se herättää ja saa aikaan.” Aistimalla ja kokemalla voimme luoda elävän kosketuksen itsemme, kehoomme, tuntemuksiimme, tunteisiimme, muistoihimme ja mielikuviimme. Osa aistiaisista on yhteisiä, esimerkiksi avajaisten ja rinnakkaissessioiden aluissa. Osaan saattoi tulla oman kiinnostuksen mukaisesti, esimerkiksi aamulla ennen sessioita tai lounastauon aikana.

Päivän päätteeksi pääsin vielä osallistumaan Anna Wilhelmuksen Sensomotorinen lähestymistapa kuvataideterapiaan -työpajaan. Työpajassa piirsimme silmät suljettuina isolle paperille laajoja liikkeistä liiduilla. Tämä oli hyvä tapa päättää täyteläinen ja intensiivinen päivä. Ilta olisi jatkunut vielä virallisilla avajaisilla ja kongressi jatkunut vielä kaksi kiinnostavaa päivää. Seuraavan kerran kongressi järjestetään kesäkuussa vuonna 2027. Suosittelen osallistumaan!

*** Hanna Rissanen | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kuvataiteen lehtori, kouluttaja ja kuvataiteilija. Kuvat Jere Satamo.