Joulukuu 2022

Tervetuloa, uusittu oppikirja!

Kun sain Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian oppikirjan ensimmäistä kertaa käteeni, olin ihastunut: mikä namu se onkaan! Kirjan kannen rehevän runsas värimaailma innostaa – sekä lukemiseen että maalaamiseen. Mielessä ja kehossa viriää jo pelkän visuaalisen ärsykkeen tuottama voimakas tunne taiteen ja taiteellisen työskentelyn tärkeydestä ja voimasta. Kirjan kuvitus on tehty yhteistyössä Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n jäsenten kanssa, kuvat ovat heidän teoksistaan. Tämä selittää kokemani voimakkaan tuntemuksen, teoskuvat välittävät taiteen tekemisen ja teosten voimaa. Oppikirjan kantava ajatus onkin nostaa esiin näkökulmaa, että “joillekin ihmisille kuvallisen ilmaisun kautta tapahtuva, voimavaralähtöinen dialogi saattaa olla oivalluttavampi ja motivoivampi tapa käsitellä itseensä liittyviä asioita kuin pelkkä keskustelu”, tekijät kertovat esipuheessaan. Tuo näkökulma muuttui minulle aidoksi kokemukseksi jo pelkästään kirjan kantta katsoessani. Kirjoitan tässä blogitekstissä oman lukukokemukseni synnyttämiä ajatuksia, tunnelmia ja ahaa-elämyksiä. Toivon sen herättävän Sinussakin halua tarttua tähän kirjaan ja kokea sen sanoman itsessäsi.

Mikä ihmeen ratkaisukeskeinen taideterapia?

Oppikirja aloittaa osoittamalla sen, mihin kaikkeen ratkaisukeskeistä kuvataideterapiaa voidaan työvälineenä käyttää. Taideterapia tarkoittaa taiteellisen ilmaisun käyttöä osatekijänä vuorovaikutussuhteessa. Menetelmä soveltuu mielenterveys- ja päihdekuntoutukseen, kuntoutuspsykoterapiaan, työnohjaukseen ja moneen tilanteeseen kasvatus-, kuntoutus-, opetus-, sosiaali- ja terveysalalla. Näiden lisäksi ratkaisukeskeistä kuvataideterapiaa voidaan käyttää kommunikaation tukemiseksi silloin, kun sanallinen viestintä on haasteellista. Oman hyvinvoinnin lisäämiseen ja itsensä kehittämiseen menetelmä sopii myös mainiosti. Kuntoutukseen liitetään tänä päivänä vahvasti sekä voimaantumisen että valtaistumisen käsitteet: asiakaslähtöisyys korostaakin voimakkaasti asiakkaan autonomiaa ja aktiivista osallistumista kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen. Nämä ovat oleellisia rakennuspaloja ratkaisukeskeisessä kuvataideterapiassa.

Ratkaisukeskeisyyden synty aikanaan toi esiin ennakkoasenteita, ihmettelyä, uteliaisuutta sekä ratkaisukeskeisyyteen kohdistuvaa tiedonhalua. Ne kaikki saavat vastauksia oppikirjan sivuilla. Ratkaisukeskeisyyden historiallisesta viitekehyksestä löytyvien yhtymäkohtien perusteella ratkaisukeskeisyys saa vankan sijan behavioristisen ja psykoanalyyttisen teorian sylissä. Mukaan on matkan varrella sekoittunut myös kognitiivis-behavioristisen näkökulman piirteitä; ratkaisukeskeisyys on saanut vaikutteita näistä kaikista viitekehyksistä. Suurin vaikutus ratkaisukeskeisen psykoterapian historiassa on ollut kuitenkin humanistisella psykoterapialla ja psykologialla, joka nousi psykoanalyysin ja behaviorismin näkemyksille vastareaktiona. Milton H. Erikson, sekä Mental Research Institute (MRI) ja Lyhytterapiaklinikka (Brief Therapy Clinic) ovat erityisesti vaikuttaneet ratkaisukeskeisen psykoterapian taustalla.

Ratkaisukeskeisyys käytännöllisenä filosofiana

Pysähdyin pitkäksi aikaa teoksen yhdelle aukeamalle tehtyyn listaukseen ratkaisukeskeisyyden perusolettamuksista. Näitä ovat lyhyesti:

  • Kaikki on yhteydessä kaikkeen – yhdessä osassa tapahtuva muutos vaikuttaa muihin osiin.
  • Pieni muutos voi aiheuttaa suuriakin muutoksia.
  • Yksityiskohtien merkitys muutoksessa on suuri – toistuvista kuvioista voi etsiä pieniä muutettavia kohteita kysymällä: mitä, kuka, koska, missä ja miten?
  • Elämä on muutosta, käytä se hyväksesi.
  • Keskity onnistumisiin, se on hyödyllisempää kuin lopettaa ei-toivottu käyttäytyminen. Korvaa yksi toimintatapa toisella.
  • Tulkitse positiivisesti asiakkaan käyttäytymistä, kriittisyys ja moite aiheuttavat usein vain vastareaktion.
  • Huomaa hetket, jolloin ongelmaa ei esiinny. Voisiko näitä hetkiä laajentaa jotenkin?
  • Älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki.
  • Jos jokin ei toimi, kokeile jotain muuta.
    .

Taide, teos ja taiteellinen työskentely osana terapiaprosessia

Erityisen tärkeäksi luvuksi minulle muodostui myös ratkaisukeskeisen taidekäsityksen avaaminen oppikirjassa. Taide ja teos ovat kieltä, merkkejä, jotka viittaavat ihmisen tunteisiin, sisäiseen elämään, asenteisiin, suhtautumistapoihin sekä siihen, millaisena maailma hänelle näyttäytyy. Oma taidetyöskentelyni on ratkaisukeskeisyyden ja taideterapeutin ammatin opiskelun myötä muuttunut aika paljon. Kun luin tätä taidekäsityksen kuvausta oppikirjasta tuntui, kuin se selittäisi minulle sen mitä kohti oma työskentelyni on viime vuosina muuttunut. Ratkaisukeskeisyyden opettama taiteen kieli on yhtäkkiä avannut meille – minulle ja teoksilleni – yhteisen kommunikointitavan. Kokemus ja ymmärrys on jotain, jota vailla teosteni läsnä- ja mukanaoloa en olisi löytänyt. Tunteet, keho ja ajatukset kohtaavat visuaalisessa muodossa. Ratkaisukeskeinen taideterapia ei kuitenkaan jää tälle tasolle: se jatkaa matkaansa kohti tulevaa, haluttua muutosta ja kysyy “Mitä sinä voit tehdä, jotta pääset pienen askeleen kohti tavoitettasi?”

Kuva toimii yhtenä oleellisena tekijänä terapiassa. Terapeutin suhtautuminen asiakkaan tuottamaan kuvaan sekä asiakkaan ja terapeutin suhde ovat myös peilejä, jotka avaavat asiakkaalle mahdollisuuden nähdä itsensä uudella tavalla. Tämä kuvaus terapiasuhteen arvostavasta vuorovaikutuksesta oli minulle tässä ammatillisessa vaiheessa ajatuksia herättävä: se avasi terapeutin roolini sisältämää monitahoisuutta selkeästi ja kirkasti toimintani mahdollisuuksia. Nyt, kun taideterapeutin opintoni ovat valmiit ja olen päässyt edelleen soveltamaan oppimaani käytännössä, pystyn peilaamaan oppikirjan avulla työskentelyäni entistä pidemmälle. Dialogi mietityttää itseäni etenkin tilanteissa, joissa asiakkaan on hyvin haastavaa puhua. Oppikirja tarjoaa minulle tukea tähän tilanteeseen ja löydän sen sivuilta keinoja. Se ohjaa kiinnittämään huomiota sanattomaan viestintään (ilmeet, eleet, asennot, olemus, ulkoasu ja vaatetus, ajan ja tilan hallinta, äänet ja tempo), peilautumisilmiön hyödyntämiseen ja asiakkaan taipumukseen samaistua työhönsä. Näin ollen erityisesti tällaisessa tilanteessa edellä luetellut asiat voivat tukea yhteisen kommunikaatiokulttuurin syntymistä. Kun asetun asiakkaan asemaan ja pohdin asioita hänen näkökulmastaan ääneen ja sanoitan hänelle hänen onnistumisiaan sekä näkyvää motivaatiotaan, luon toivoa ja etsin uusia näkökulmia niin ajan kanssa hän voi rohkaistua myös enemmän sanalliseen ilmaisuun tekemiensä kuvien ja terapeutin tuen avulla. Varsinaiseen työskentelyyn löytyy oppikirjan lopusta useita sovellettavia menetelmiä ja tehtäviä, joita itse ensin kokeiltuaan voi ottaa käyttöön. Omakohtainen kokemus tuo menetelmät oikeiksi työkaluiksi käytäntöön eri tilanteissa ja eri asiakkaiden kanssa.

Kaiken kaikkiaan uusi Ratkaisukeskeisen kuvataideterapian oppikirja on yksinkertaisesti ihana! Se ei mene kirjahyllyyn vaan jää pöydälleni selattavaksi, kannustamaan, innostamaan  ja tukemaan minua löytämään suuntaani omalla ratkaisukeskeisen taideterapeutin polullani. Tulen palaamaan sen sivuille vielä useasti enkä vain ammatillisessa mielessä vaan muissakin tilanteissa, joissa kaipaan tukea ja opastusta siihen suuntaan, johon itse haluan tavoitella eteneväni.

Kirjan voi tilata täältä

*** Merja Pelikka | Kirjoittaja on kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja, ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, Nepsy-valmentaja sekä yhdistyksen hallituksen jäsen.