Blogi – Terapeutin kynästä

Tällä palstalla julkaisemme kuvataideterapeuttien kirjoituksia liittyen omaan ammattiin ja työnkuvaan. Jos sinulla on kiinnostava, terapeutin ammattiin liittyvä teksti, mikä mahdollisesti kiinnostaa isompaakin lukijakuntaa, ota yhteyttä: posti(a)ratkaisukeskeisettaideterapeutit.fi.

Uusi teksti julkaistaan aina kuukauden 1. päivä.

SYYSKUU 2020

Osaatko pujahtaa Paratiisiin, vaikka koko maailma on seis?

Mikään elämässä ei saisi olla liian vakavaa.  Ei edes näinä päivinä. Moni meistä kaihoilee milloin mihinkin ja eikä ihme, sillä maailma on tulvillaan upeita, ennen kokemattomia paikkoja. Matkustaminen ja sen mukana tuoma elämys antavat arkeen ripauksen kiitollisuutta ja myös arvostuksen tunnetta kotimaatamme kohtaan. Se on kuin pieni palkinto kaikesta, mistä ikinä nyt itseämme tahdommekaan palkita. Nyt ei sille palkinnolle pääse yksikään. Eikö? Ei kai kun koko maailma on seis! Eihän tämä nyt ihan näin mene. Meistä moni osaa sisäistää arkeensa pikamatkoja. Niin minäkin. En tarkoita mitään juoksuspurtteja, enkä maratoneja vaan ihan arkiaamun reippaita kävelylenkkejä koirapoikasen kera. Löydän joka aamu luonnosta erilaista kauneutta, vaikka vuodet kuluvat ja lenkit ovat aina samoja. Olen sen verran perso luonnon kauneudelle, että se kyllä panee tuon sydänalan kutisemaan. Minä hyrisen ja hymisen ja koirapoika puolestaan tekee kuperkeikkoja tuon tuostakin. Koirapoikaa kutisuttaa myös puskien ja maastojen tuoksut ja minua kaikenmoinen minkä silmä sattuu kohtaamaan.

Mutta palataanpa otsikon pariin. Tiedän ja varmasti sinäkin tunnet ihmisiä, jotka odottavat koko elämänsä pääsevänsä ns. Paratiisiin, joko rahatukun tai yllätyksen toivossa. Ja kun näin ei tapahdu, valuuko elämä hukkaan? Odottamista, odottamista vain. Onko mitään muuta keinoa pujahtaa pois tästä vallitsevan tilanteen ja median suitsuttamasta pelkohässäkästä? On! Sillä Paratiisi on sisällämme, jos niin haluat.

Hetkonen, mitäs puppua tämä on? No, pieni hetkinen, palataan ajassa pikkasen taaksepäin.  Raotan tätä pikkuisen, mutta sinun täytyy avata tuo ovi kokonaan, jos mielit oman paratiisisi löytää. Jo lapsena jokainen meistä osasi ”kulkea” tarinoiden sisällä ja se sai meidät haltioituneeseen tilaan. Muistatko? Milloin olimme Ruususen linnassa tai pahojen sisarpuolten hampaissa. Joku satu tai tarina saattoi jättää sinuun ikuisen kaihon tai jopa pelonsekaisen tunteen. Silloin todellakin osasit “tuosta noin vaan pujahtaa” mielikuvamaailmaan, kun toinen oli ”värittänyt” sinulle tarinan. Uskon, että muistat. Lapsena maailma on leikkien parissa aina niin kaunista miksi sen itse loimme. Olimme mestariluojia. Elokuvien ja kirjojen kautta pystyimme myös pääsemään toisenlaisiin maailmoihin.

Jokaisella meistä on myös omanlaisia tarinoita ja unelmia. Niiden avulla voimme luoda juuri tähän hetkeen oman Paratiisimme. Siis huokeimman matkan jokainen pystyy tekemään ihan tältä istumalta ja värittää sen juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Siellä sydämen ”povitaskussa” on se monen Paratiisi odottanut, sinunkin, kenties jo monia vuosia? On vain eläytymiskyvystä ja muististamme kiinni, kuka antaa sille elämän ja unelmoimalla siivittää itsensä hetkellisesti kauas tämän maailman hulinasta. Hetkinen lepoa keholle, mielelle, se pitää sydämenkin hyminätunnelmissa pitkän aikaa.

Yksi minun unelmistani on oma blogi, niiden monien unelmieni joukossa. Kaikilla unelmillani on kuitenkin yksi yhteinen piirre: auttaminen sanallisesti, kuvallisesti tai muuten tukien.  On aina yhtä mykistävää olla läsnä kun jokin kannustus, esimerkki tai muu tukeminen herättää ihmisessä niitä piilossa olleita erinomaisuuksia. Joskus tuo ahaa-elämys syttyy voimakorttieni avulla joita käytän työssäni, ratkaisukeskeisesti ja terapiatarkoituksessa. Ne ovat muutamassa muussakin terapiapaikassa käytössä ja ovat saaneet kiitosta. Niillä on uskomaton voima ja johdatus juuri oikeanlaisiin, sillä hetkellä työstettäviin asioihin. Siksipä niitä voi itse käyttää vaikkapa viikoittain ja antaa tiedostamattomalle mielelle herätyksen, sillä se kyllä vastaa kun oikea asia kolahtaa juuri kortin avulla…toimii hyvin! Ja ei, nämä eivät ole ennustuskortteja, mutta kummasti ne sujahtavat sopivaan saumaan.

Paratiisi on tänään ja tässä. Missä sinun Paratiisisi sijaitsee ja miten sinne kuljet?

*** Pirjo Kaskisola | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja luovan ilmaisutaidon ohjaaja


ELOKUU 2020

Mestariteoksia

Yksilöinä meistä jokainen kykenee luomaan mestariteoksia. Luovien menetelmien avulla pystymme kertomaan asioita, joille emme sanoja koe löytävämme. Pystymme avaamaan mielemme ja käsittelemään asioita, jotka luulimme jo unohtaneemme. Sisältämme kumpuava luovuus voi avata ovia asioille ja ihmisille, joita emme ennen välttämättä ymmärtäneet. Luovan prosessin terapeuttiset vaikutukset ovat niin valtavia, että jo ne itsessään voivat saada meidät sanattomiksi. Toisaalta myös luovan prosessin avulla voimme saada avattua niin valtavia tunnelukkoja, että ensimmäistä kertaa elämässämme löydämme sanoja asioille ja tunteille, joita tunnemme. Mikä näitä kahta yhdistää, on muutos.

Taideterapian potentiaali muutoksen edesauttajana ja sen tukimuotona on valtava. Sanoinkuvaamaton ja toisaalta myös lukemattomia ajatuksia mieleen tuova muutos. Ilman muutosta ei olisi jatkuvuutta, ei henkistä kasvua. Muutokset – varsinkin koettuna hetkenä raskailta tuntuvat, ovat niitä joiden potentiaali positiivisena ja henkisesti kasvattavana elämänkokemuksena on merkittävin. Koettelemuksista kasvamisen ja niistä oppimisen tukemisessa, luovuuden herättäminen on erittäin tehokas menetelmä.

Mestariteoksia luovaan elämään tarvittava luovuus löytyvät meistä jokaisesta. Luovia ei ole meistä vain jokunen – vaan jokainen. Jokaisella meistä on se, mitä luovuuteen tarvitaan. Luovien menetelmien käyttö yksilön kuntouttamisessa on ainutlaatuinen ja erittäin vaikuttava menetelmä. Taideterapian tehokkuutta ei sovi vähätellä. Taideterapia on parhaimmillaan avain suureen muutokseen.

Mitä ovat taiteelliset mestariteokset? Ne ovat hetkiä. Ne eivät ole vain taideteoksia, ne ovat kokonaisuuksia ja niiden yksityiskohtia. Mestariteoksia eivät suinkaan tee vain tunnetut ja ylistetyt taiteilijat. Mestariteos on lopputulos vapautuessasi mielesi kahleista. Se on rohkeutta ja mielen vapautta luoda. Taideterapia toimii myös uusien mestariteosten mahdollistajana.

Taideterapeuteilla on luovien menetelmien myötä loputtomasti työkaluja ja taideterapeuttisten harjoitusten määrää onkin mahdotonta laskea. Vain luovuus on rajana, eikä luovuudella suinkaan rajoja ole. Taideterapeutin avulla ja tuella on mahdollista löytää esimerkiksi kadoksissa ollut itseluottamus, itsekuri, itsenäisyys – jopa itsensä. Mahdollisuuksia ja tilanteita on lukemattomia.

Taideterapian avulla syntyvät mestariteokset ovat peilejä suoraan tekijänsä sieluun. Emme kuitenkaan voi tulkita niitä vain katselemalla ja olettamalla teoksessa olevista väreistä tai muodoista ihmisen syvimpiä ajatuksia. Mitä me kuitenkin voimme tehdä? Voimme olla aidosti kiinnostuneita ja kysyä. Me voimme kuunnella. Mestariteoksia on monenlaisia ja jokaisella niistä on oma tarinansa. Annetaan näiden teosten luojien itse kertoa niistä meille.

Kaikista mestariteoksista kiitollisena, alan opiskelija Olga.

*** Olga Laaksonen | Kirjoittaja on taiteilija ja ratkaisukeskeisen taideterapian menetelmäohjaaja sekä kuvataideterapeuttiopiskelija


HEINÄKUU 2020

Jos oisin T(ois-in) ajattelija. 

Kun päästin irti siitä, mitä olen, minusta tuli se, mikä voisin olla – Laotse

Sorrumme usein ajattelemaan, että luovuus on jotain suurta ja se vaatii tietyn tilan, tunnelman, taidon sekä kalliit tarvikkeet. Taiteelliseen boheemielämään ei kuulu arkiset askareet eikä tavalliset turhauttavat asiat. Onneksi se ei ole näin.

Meillä kaikilla on uskomuksia, mitkä eivät pidä paikkaansa. Joskus nämä uskomukset liittyvät suurempiin kokonaisuuksiin, kuten kaikki taiteilijat, taksikuskit, presidentit, huippumallit ja siivoojat ovat … Joskus taas ne liittyvät yksilöllisemmin toiseen ihmiseen tai itseen. Enhän minä osaa leipoa, maalata, pestä ikkunoita tai ajaa autoa. Voimme myös luulla liikoja. Kuka vain nyt osaa tuommoisen tehdä tai äkkiäkös sitä nyt vastaavan mestariteoksen rustaa. Ei heinän teko ole helppoa. Ei elämäkään aina ole. Silti vaikeinta saattaa olla muuttaa sisäisiä mielikuvia ja tarinoita, mitkä huomaamatta vaikuttavat elämäämme enemmän kuin uskommekaan.

Mistä tiedän tämän? Olen odottanut vaikka kuinka oikeaa hetkeä, milloin minkäkin asian suhteen. Olen yrittänyt suorittaa toiveitani ja kokenut samaisesta syystä kahta vahvempaa pettymystä itseäni kohtaan. Siitä on aika-ajoin muodostunut kierteitä. Kuulostaako tutulta?

Tarvitsemme tyhjää tilaa enemmän kuin uskommekaan. Alitajunta prosessoi jatkuvasti asioita, mitä emme välttämättä edes tiedosta päivätietoisuuden tasolla. Luemme signaaleja ympäristöstä, äänen sävyistä, valon määrästä ja lähes tulkoon kaikesta. Kun heräämme, aistimme hyvin nopeasti, onko lähellä muita ihmisiä, mikä vuorokauden aika on, onko meillä nälkä tai jano, kylmä tai lämmin. Pidämme sitä niin normaalina ettemme edes huomaa mitään tapahtuvan. Sisäinen koneistomme raksuttaa silti.

Emme myöskään aina huomaa kuinka puhumme itsellemme. Ainakin itse jään yllättävän usein kiinni itseni moittimisesta. En kehtaisi puhua kenellekään toiselle niin. En yleensä edes tiedosta ajattelevani niin. Sisäinen ääni on piilevämpi. Se kuiskaa salakavalasti.

Tässä lajissa pessimistikin pettyy. Siinä ei auta vaikka kuinka komentaisi itseään ryhdistäytymään. Tarvitsemme jotain, mitä tehdä toisin. Jotain, mikä rikkoo tavaksi muodostuneen kaavan ja pistää meidät kyseenalaistamaan uskomuksiamme. Luovuutta on kaikkialla. Maailma on siltä osin aina valmis.

Oivallukset eivät vaadi välttämättä tekemistä. Ne tarvitsevat tilaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Joskus voi olla tärkeää keskittyä johonkin epäolennaiseen, jotta saamme mielemme vaiennettua. Aikuisten värityskirjoista on tullut suosittuja. Ristikoita tehdessä muu maailma saattaa unohtua kokonaan. Vaihtoehtoja riittää vaikka kuinka.

Mitä jos emme yrittäisikään niin paljoa onnistua, suoriutua tai saavuttaa jotain. Sitä kautta olen saavuttanut suurimmat onnellisuuden ja vapautumisen tilat. Onnistumisia tulee ja menee. Niiden ei tulisi määrittää liikaa elämämme laatua. Juuri nyt voin tuntea, kuinka hengitys virtaa ja hartiat ovat rennot. Elämä on aina keskeneräistä. Vai onko se aina valmista?

Eihän perhonen
edes tiedä siivistään,
sehän lentää vain:
kukista ja tuulesta
juopunut keväänlehti.
– Arto Lappi, ”Ei perhonen siivistään tiedä”

*** Johanna Vilén | Kirjoittaja on taideterapeutti, kuvataiteilija ja taideohjaaja


KESÄKUU 2020

Mikä tekee taiteesta hyvää tai huonoa? 

Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n virtuaalitaidenäyttelyi avautui kesäkuun ensimmäinen päivä yleisölle. Näyttelyyn pääsee sisälle maksuttomasti Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n sivuston kautta. Tutkaillessani näyttelyn antia ryhdyin jälleen pohtimaan sitä, mikä tekee taiteesta hyvää tai huonoa?

Taiteen arvottaminen hyvänä tai huonona on täysin subjektiivinen kokemus. Minulle hyvän taiteen luokittelu ei tässä mielessä ole vaikeaa, sillä koen hyvän taiteen sellaisena, joka tuo juuri minulle henkilökohtaisesti jonkin vahvan tunnetilan. Taideteosta tai näyttelyä katseltuani poistun teoksen edestä jonkin tunteen kanssa ja tämän tunteen kautta arvotan teoksen tai kokonaisen näyttelyn. Mikä sinulle on tärkeää taideteoksessa tai näyttelyssä? Onko se teoksiin kätkeytyvät tunteet vai kerronta, värit vai muotokieli? 

Makuasioista voi toki keskustella taiteenkin saralla, sillä monet hinnaltaan arvokkaat, historiallisesti merkittävät teokset eivät ole minua aina sytyttäneet. On jopa kuuluisia teoksia, kuten da Vincin Mona Lisa (1503-1517?), josta en pidä juuri lainkaan. Ennemmin katselen Mona Lisasta maalattuja humoristisia tulkintoja, kuten Duchampin L.H.O.O.Q. vuodelta 1919.  Toisaalta itse Duchampin readymade-teokset ovat omasta mielestäni esteettisesti merkityksettömiä ja lukeutuvat lähinnä huonoon taiteeseen, mutta näidenkin teosten idea ja sidonnaisuus teoriaan muuttaa teosten luonnetta ja arvoa. Tässä on siis kyse siitä erosta, millä mittarein itse arvotan taideteosta ja miten taidehistoriallisesti teoksia arvotetaan.

Olen kuullut jonkun joskus sanovan, että taide on huonoa silloin, kun sitä esitetään Museum of Bad Art:ssa (Internet sivusto, mutta myös galleria, joka sijaitsee Bostonissa). Kun taas taidetta esitetään jossakin muussa museossa tai galleriassa, on se hyvää; ja kun taide ei ole missään esillä se saattaa olla jopa nerokasta! On siis mahdollista, että taide on katsojan silmissä: taidetta voi olla ympärillämme koko ajan tai olla olematta. Taide ei rajoitu kerrontaan, väreihin eikä muotokieleen, vaan se elää ja muovautuu mielikuvituksessamme sekä tunteissamme. Jokainen teos kaipaa omanlaista katsojaansa.

Taiteen laadukkuutta voi siis määritellä katsoja itse. Museoissa ja gallerioissa näytettävästä taiteesta ei tarvitse olla yhtä mieltä. Museoissa ja gallerioissa työskentelevät taidekuraattorit kulloinkin valitsevat näytteille asetettavat teokset ja valintaprosessi voi olla varsin monimutkainen ja työläs hahmottaa. Taidenäyttelyissä on kuitenkin pitkälti kyse kulloisenkin näytteilleasettajan taidemausta, arvoista, mielenkiinnon kohteista ja päätäntävallasta, sekä kulloisenkin ajanjakson taidesuuntauksista ja ilmiöistä, jotka vaikuttavat teoksen arvottamiseen hyväksi taiteeksi.

Ratkaisukeskeiset taideterapeutit ry:n virtuaalinäyttely on mielestäni upea projekti, jossa yhdistyy luovuus, innovatiivisuus, erilaiset maut ja näkökulmat. Virtuaalinäyttelykin saa varmasti meiltä jokaiselta katsojalta erilaisia arvosanoja omien tulkintojen ja katsomisen tapojen myötä. Se voi olla joko hyvä tai huono tai molempia tai ei kumpaakaan! Mitä mieltä sinä olet näyttelystä?

*** Kirsi Hyötylä | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, seksuaalineuvoja (NACS), seksuaaliterapiakoulutuksessa, sairaanhoitaja (YAMK), Master of Social and Health Care Management and Development ja yhdistyksen hallituksen jäsen


TOUKOKUU 2020

Maailma on kaunis, kaikesta huolimatta

Pysähtyminen, päivittäminen

Jokaisessa asiassa on aina löydettävissä hyvät ja huonot puolet. En muista, että minulla olisi oikeasti ikinä ennen ollut näin paljon aikaa itselleni. Teen töitä ihmisten kanssa ja ihmisiä varten hyvinvoinnin ja palvelun alalla. Kaikki tämä pohjautuu kuitenkin omakohtaisen kokemuksen kautta karttuneeseen tietoon ja taitoon. Jotta kertomani asiat voivat oikeasti auttaa toista ihmistä, on niiden oltava totta minussa. Olen käynyt läpi monenlaisia koulutuksia ja kursseja. Huomaan tämän yksinolon ja lisääntyneen käyttöajan olevan hyväksi mielikuvitukselle ja luovuudelle. Vaikka se ei aina helpolta tunnukaan, nyt on loistava tilaisuus työstää omia prosesseja. Joka tapauksessa ihmisen on hyvä elämänsä aikana aika ajoin pysähtyä itsensä äärelle ja kysyä, kuka minä tänään olen? Minne olen menossa? Onko suunta haluamani? Onko jokin korjausliike tarpeen? Mitä unelmia minulla on? Voisinko tehdä jotain askeleita sen toteuttamista kohden? Kokeile vastata näihin kysymyksiin, avoimesti, rehellisesti, omalla äänelläsi. Saatat yllättää itsesi.

Yhteys

Tunnustan, että olen niitä, joille tekniikan käyttö on ollut aika vastenmielistä. Tänä päivänä kuitenkin huomaan vain innostuvani kuullessani uusista mahdollisuuksista nähdä perhettä, ystäviä, tehdä töitä. Varsinkin videoyhteys on tullut merkittäväksi osaksi ihan jokapäiväistä ohjelmaa. Muuten olen hyvin fyysinen ihminen. Nyt, kun en voi jakaa hyvää oloa hieromalla, halata, mennä tapaamaan herkkisihmisiä, joista lähipiirini enimmäkseen koostuu, on sellainen kohta elämässä, että on katsottava kaikki uudestaan ja tehtävä perusteellinen päivitys.

Rutiinit ja aitous

Onneksi on käytettävissä monenlaisia työkaluja. Rutiinit on todettu moneen otteeseen olevan hyväksi, ihan kaikenlaisissa elämäntilanteissa. Aamuinen vesilasi, joku fyysinen harjoitus, sellainen kuin kehollesi sopii, siinä hyvä aamunaloitus aamupalaa unohtamatta. Puolen tunnin happihyppely, terveelliset päivän ruoat, jonkin paikan siistiminen, ylipäätään puhdas ympäristö. Itselle toimii hyvin jooga-DVD, josta olen valinnut omalle kehotyypille sopivan harjoituksen aamulla tehtäväksi. On ilo huomata, miten käsivarren lihakset ovat voimistuneet ja aina niin jäykkä ja kipeä selkäni on notkistunut. Mielenkiintoinen huomio oli, kun yhtenä päivänä tuli jotenkin huijattu olo. Ääni videolla olikin mekaaninen, hymystään ja kauniista sanoista huolimatta. Hetken mietittyäni huomasin vain tarvitsevani aidon ihmisen äänen ja sovin joogi-siskoni kanssa virtuaalin jooga-ohjauksen. Havaittu tarpeeni täyttyi yli äyräiden kun sainkin näytölle ihanan siskoni taitavan ohjauksen lisäksi hänen kaksi minulle niin rakasta lasta mukaan tekemään, oi!

Olla itselleen tosi

Olen käynyt omassa elämässäni voimakasta muutosta jo muutaman vuoden ajan. Luonteenomaista itselleni on ajatella ensin aina muita ja mikä heille mahdollisesti olisi parasta. Nyt viimeistään huomaan, ettei tämä ehkä kuitenkaan ole ihan toimiva malli. Hyväksyin alakerrassa asuvan eksäni ajatuksen ettei halata. Kaksi viikkoa meni, eikä kukaan koskenut minua. Olen myös hieroja ja tavallisesti aina halaan kaikkia, keille se vain sopii. Tämän fyysisen kosketuksen puutteen aiheuttama kipu sai minut lopulta avautumaan ja kertomaan ihmisille, jotka koin lähimmiksi, oman henkisen perheeni jäseniksi, että minä tarvitsen heidän halauksensa, vaikken mitään muuta, niin sen. Ja saamani halaukset tuntuivat syvälle sydämen sopukoihin asti, myös vastapuolelle. Kaikki me tarvitsemme toisia ihmisiä, ihan jokainen meistä.

Elämän pisin matka

Fyysisesti pisin reissuni on matka Intiaan. Siellä kulttuuri ja yhteiskunnan rakenne on niin erilainen. Matka oli monella lailla avartava ja ihana, rankkakin. Rankinta varmaan oli nähdä se köyhyys. Rampa mies, joka eteni liikenteen vilskeessä nostaen käsillään itsensä maasta ja heijaten alaruumiinsa pitkälle eteenpäin reippaasti, vahvasti. Koskettavinta, kun puoliksi pakotettiin ottamaan ainoat hökkelistä löytyneet banaanit. Hurmaavinta ne ihmiset siellä, joiden hymy ei ulotu vain silmiin, vaan miten koko vartalo pehmeni siihen hymyyn. Korkeinta ja puhtainta lapsille kouluissa opetettava asia, että kaikki me olemme toinen toistemme veljiä ja sisaria. Silloinen matkakumppanini totesikin viisaasti: pisin matka, jonka tässä elämässä teemme, on omien korviemme välissä.

Luottamus

Aiemmin elämässäni tapahtuneen haastavan jakson jälkeen menetin perusluottamuksen tunteen. Se tuntui samalta kuin maaperä altani olisi murtunut, sortunut ja kadonnut. Epämääräistä usvassa leijuvaa, määränpäätä vailla olevaa tunnetta kesti jonkin aikaa. Sitä oli hyvin vaikea sietää. Joku päivä vain päätin, että nyt saa riittää. Että nyt vain päätän luottaa. Eihän se noin vain käynyt. Kesti ihan muutaman vuoden, kun tietoisesti rakensin sen uudelleen. Nyt jo tiedän, että epävarmuudesta huolimatta kaikki on hyvin. Vaikka minusta tuntuu miltä, niin kaikki on aina hyvin. Tunteita tulee ja menee, muttei niihin tarvitse hukuttautua. Antaa niiden tulla, kuuntelee ne, sitten päästä menemään kiittäen viesteistään. Kaikki menee ohi ajallaan. Niin huonot kuin hyvältäkin tuntuvat tunteet, vaiheet, asiat kuin ajatkin. Siis hengitä, hengitä vain. Me olemme tässä yhdessä.

Tässä ja nyt

Etsin pitkään omaa juttuani maailmassa. Ratkaisukeskeisestä kuvataideterapiasta löysin sen. Käsillä tekeminen niin yksin kuin yhdessä, sekä muiden ihmisten auttaminen, vuorovaikutus ihmisten kanssa. Kaikki tämä yhdistyy siinä. Se soveltuu niin moneen, en jaksa lakata ihmettelemästä sen lempeää tehokkuutta. Olen oikeastaan ujo, enkä pidä esillä olemisesta, mutta, tätä asiaa haluan tuoda kaikkien tietoisuuteen. Jospa löytäisit itsellesi, läheisellesi, tuntemattomalle kanssakulkijalle apua, sisältöä, iloa!

Harjoitus

Mistä asioista saat iloa? Yksinkertaisia pieniä arjen asioita, joita voit toteuttaa nyt? Tämä ihana pieni harjoitus auttoi minua paljon. Laadi näistä lista, esim. kymmenen asiaa. Valitse sitten kolme parasta ja merkitse ne kalenteriisi. Lupaukset ylipäätään on tärkeä pitää. Etenkin lupaukset itsellesi. Yhtenä kertana minä askartelin kortteja ja lähetin ne kaukana asuville rakkailleni. Toisena iltana tein itselleni kuningattaren yrttikylvyn kynttilöineen ja ihanine tuoksuvine öljyineen. Kolmas oli haastavin. Rakastan tanssia. Olin päättänyt tanssia ulkona, ilman musiikkia. Pienen taistelun jälkeen sain patistettua itseni järven jäälle. Ihmisiä oli siellä hiihtämässä. Päätin olla välittämättä, ummistin silmäni, kuuntelin vain hetken, mikä liike kehostani löytyisi ja päästin irti. Se on ehkä ihanimpia hetkiä itseni kanssa ikinä.

Muista pitää itsestäsi huolta. Sinä olet se ihminen, jonka kanssa tämän elämän matkan teet. Pidä itsellesi antamat lupaukset. Löydä asiat, jotka tekevät sinut iloiseksi. Muista nauttia matkastasi! Maailma on kaunis, kaikesta huolimatta.

*** Sonja Harala | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, kuvataiteilija (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen


HUHTIKUU 2020

Terapeutti erilaisten heijastuspintojen välisissä tiloissa

Haluan nostaa esiin itselleni tärkeän asian: lasten ja nuorten henkisen hyvinvoinnin. Elämme yhteiskunnassa, jossa suuressa määrin suositaan yksilön oman onnellisuuden tavoittelua. Tämä ei ole rakentava alusta nuoren mielen henkiselle kasvulle. Mielialahäiriöt kasvavat nopeasti 14 ikävuoden jälkeen ja aiheuttavat ahdistusta ja masennusta. Mielestäni tämä asia tulisi huomioida koulumaailmassa ja toimia ennaltaehkäisevästi.

Muun muassa koulumaailmasta putoamisen ennakoinnilla ja toimilla pienennettäisiin riskiä syrjäytymiselle ja mielenterveyshäiriöille. Mielenterveyttä voi oppia ja vahvistaa, se on elämäntaitoa, taitoa tunnistaa, sanoittaa ja ilmaista. Tällaista esimerkillistä toimintaa on toteutettu Hattulan kunnan alakouluikäisten keramiikkapajoissa.

Jo kuudetta kertaa kuvanveistäjä, keraamikko ja kulttuurialan opettaja Piela Auvinen on toiminut ohjaajana kuudesluokkalaisten pajatoiminnassa, jossa he ovat pohtineet ja työstäneet taiteen avulla nuorille tärkeitä asioita. On pohdittu mitä hyvää on maailmassa, toteutettu oma voimaeläin savesta, käsitelty eläinten suojelua ja siihen liittyviä tuntemuksia ja arvoja. On myös pohdittu omaan elämään sisältyviä hyviä asioita ja työstetty oman kiukun käsittelyä.

Piela Auviselle itselleen savi on taiteellisen kommunikaation ilmentämisväline ja pajoissaan hän tuo sen nuorille käyttöön mahdollistamaan heidän oman sisäisen maailmansa näkyväksi tekemistä. Tutussa ja turvallisessa ympäristössä näkyväksi tulevat yhteiset pohdinnat vahvistavat itsetuntoa ja ihmissuhdetaitoja. Kuunnellen ja kertoen. Tullessa kuulluksi ja hyväksytyksi, hyväksyen itsensä. Jokaisen omat voimavarat nousevat esiin vahvistuen. Elämän arvojen ja arvokkaaksi kokemien tavoitteiden pohdinnoissa on mielenterveyttä vahvistava vaikutus.

Kuvat: Luonnon- ja eläintensuojelu / Oma voimahahmo

Savi johdattelee omaan sisäiseen maailmaan. Konkreettisen muodon syntymisen matkalla saadut oivallukset ja ymmärrykset, sekä tunteiden näkyviksi tuonti itselleen ja muille on ratkaisukeskeisyyttä parhaimmillaan. Auvisen mielestä ei ole mielekästä tehdä savitöitä vain lopputuloksen tai pelkän tekemisen takia, kaikella toiminnalla tulee olla syvempikin merkitys ja itse ajatteluprosessi on se tärkeä osa pajoissa. Auvinen kertookin että pajojen keskeisiksi tekijöiksi ovat muodostuneet keskustelutaidot, pohtiminen sekä itsetuntemuksen kehittyminen. Keskustelujen hän kertoo usein laajentuneen erittäin syvällisiksi.

Pajojen päätteeksi nuoret ovat antaneet kirjallisen palautteen kokemuksestaan. Tämä osoittaa kunnioitusta ja arvostusta nuorta ja hänen tuntemuksiaan kohtaan ja on jo sinällään itsetuntoa vahvistavaa. Piela Auvisen oma avoimen utelias, kanssaihmiset hyväksyvä asenne taipuu rakentavaksi työvälineeksi nuorten ohjauksessa. Tällaisesta toiminnasta kertovia tarinoita ja Piela Auvisen kaltaisia ihmisiä kaivattaisiin lisää meidän nuortemme maailmaan. Tämä on vain yksi heijastuma laajasta alueesta jonka sisällä asuu syy-seuraus yhtälö. Omassa terapeutin työssäni kuulen ja näen toistuvasti kerrostuneiden ongelmakenttien perustusten syvänteisiin.

Piela Auvinen on ansioitunut taiteen ja kulttuurialan vaikuttaja. Häneen voit tutustua lähemmin osoitteessa www.piela.fi

*** Tiina Satukangas | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja kuvataiteilija


MAALISKUU 2020

Mikä ihmeen taideterapeutti?

Mietin, mistä näkökulmasta kirjoittaisin tämän oman blogivuoroni. Siitäkö mikä on taideterapian yhteiskunnallinen tilanne? Yrittäjyydestä taideterapeuttina? Taideterapian vaikuttavuutta todistellen vai menetelmän monista luovista käyttötavoista? Päädyin kuitenkin siihen, että kirjoitan blogin henkilökohtaisesta lähtökohdasta, siitä miksi uskon niin vahvasti taideterapian vaikuttavuuteen ja kuinka itse näen taideterapian menetelmänä.

Olen koulutukselta lähihoitaja, sosionomi ja ratkaisukeskeinen taideterapeutti. Työtä olen elämäni aikana tehnyt päiväkodissa, lastenkodissa, perhekodissa, nuorisoasiainkeskuksessa, nuorisotalolla, kotipalvelussa, kaupassa, maalikaupassa, kioskilla, huoltoasemalla, videovuokraamossa, vuodeosastolla, vaikeavammaisten asuntolassa, nuorten pajatoiminnassa, yksilö- ja ryhmävalmentajana nuorten hankkeessa, kuntouttavan työtoiminnan yksilövalmentajana, sosiaalisessa kuntoutuksessa yksilö ja ryhmävalmentajana ja nyt yrittäjänä. Humaani vasemmistolainen arvomaailmani koostuu kaikista näistä ihmiskohtaamisista, vähättelemättä henkilökohtaisen elämän kokemuksia.

Erilaisissa työyhteisöissä on aina erilaiset menetelmät ja tavoitteet. Ihmisten kanssa työskenneltäessä kaikissa paikoissa kuitenkin hyvin keskeisiä käsitteitä on ”asiakaslähtöisyys”, ”osallistaminen”, ”hyvinvointi” jne. Sitähän me sote-alalla haluamme; tehdä ihmisille hyvää.

Huolimatta tästä tahdostamme tehdä hyvää, meitä säätelee tekemisessämme monet byrokraattiset säännöt ja faktat: tuloksellisuus, aikarajat, tieteellinen näyttö, budjetit jne. Tässä ristitulessa sote-alan työntekijät joutuvat joskus venymään oman arvomaailmansa kanssa.

Se miksi itse olen päätynyt sote-alalle, on vilpitön kiinnostus ihmisyyttä kohtaan. En kyllästy koskaan siihen jännitykseen, mitä kohtaamaltani ihmiseltä voin oppia. Kun tapaamani uusi lapsi, nuori tai ihan minkä statuksen omaava ihminen tahansa alkaa minulle avata omaa elämäänsä, kokemaansa ja todellisuuttaan, on se joka kerta yhtä mykistävää ja kiinnostavaa.

Näiden pintojen heijastumien välissä on mahtavaa kulkea kuin Liisa ihmemaassa ja ihmetellä asioita ääneen. Ihmettelystä syntyy dialogeja, jotka avaavat näkökulmia. Minun ei tarvitse tietää, eikä olla asiantuntija, vaan saan olla ihmettelijä ja utelias. Riittää, että olen kiinnostunut aidosti, kun varsinainen asiantuntija eli asiakkaani kertoo omasta todellisuudestaan. Jotta oivalluksia syntyy, niiden täytyy olla itse tuotettuja. Juuri näistä uteliaista ja arvostavista dialogeista mahdollistuu oivallukset. Mikä minä olen sanomaan miten asiat ovat, kun en tiedä kokonaiskuvaa? Voin vain ihmetellä ja kysyä ja se riittää.

Ihmisen aivojen täytyy tehdä työtä, jotta kokemukset muuntuvat päässä sanoiksi. Toisille se on helpompaa, toisille vaikeampaa. Visuaalinen ihminen näkee päässään kuvia ja sanojen muodostamiseen on pidempi reitti kuin verbaalisilla ihmisillä, joilla taas kuvan tuottaminen saattaa olla vaikeampaa. Olemme erilaisia. Kuvataideterapia ei siis ole kaikkia varten. Ne visuaaliset ihmiset, jotka näkevät tarinat kuvina mielessään, saattaa ne myös kokea voimakkaammin nahoissaan. He ikään kuin katsovat elokuvana kaiken sen, mitä kuulevat. Asian kääntäminen toisinpäin onkin sitten heille vaikeampaa. Kun pitäisi sanoittaa tuntemaansa, näkemäänsä ja kokemaansa maailmaa, kuvasta saadaan väline, jota voidaan ihmetellä yhdessä. Tähän liitettynä kohtaaminen, näkökulmat ja aktiivinen kuuntelu tekevät työskentelystä taideterapeuttista.

Kun tämä kaikki toteutetaan suunnitellusti, ratkaisukeskeisessä viitekehyksessä, tavoitteita määrittäen, yksilöllisesti erilaisia tehtäviä ja materiaaleja valikoiden, saadaan aikaan mahtava kohtaamisen kenttä, jossa ihmisellä on mahdollisuus tutkia itseään, kokemuksiaan, löytää asioita, joiden avulla on selvinnyt, vahvistaa selviytymiskeinoja, oivaltaa osaamistaan, nähdä omaa ihmeellisyyttään ja mikä parasta, kaikki tallentuu kuviin, joihin voi palata yhä uudestaan. Se on taideterapiaa.

Taideterapiassa ei tarvitse keskittyä kartoittamaan toimintakyvyn rajoitteita eikä keskittyä vahvistamaan jotakin heikkoa osa-aluetta. Asiakkaan ei tarvitse osata valmiiksi mitään eikä kukaan arvostele sitä mitä hän on tai tekee. Saa olla juuri se mitä on ja löytää siitä sen kaiken kauneuden joka meistä ihan jokaisesta löytyy.

*** Elisa Pentikäinen | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, sosionomi (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen


HELMIKUU 2020

Tutkimuksia taiteen voimaannuttavista vaikutuksista

The purpose of art is washing the dust of daily life off our souls” – Pablo Picasso –

Ratkaisukeskeisenä kuvataideterapeuttina on tärkeä seurata yhteiskunnan kehitystä, erilaisia trendejä sekä ajankohtaisia tutkimuksia. Näiden kautta voi tehdä uusia oivalluksia suhteessa oman työhön. Tutkimukset luovat myös pohjan reflektioille siitä, miten taideterapeuttina voisi omalta osaltaan olla mukana vaikuttamassa eri tasoilla yhteiskunnassa. Lähtökohtana taideterapiassa on, että jokainen henkilö on ainutlaatuinen yksilö. Samalla me kaikki elämme vahvasti integroituneena yhteiskuntaan ja kaikilla sosiaalisilla tasoilla on vaikutusta tapaamme hahmottaa ympärillä olevaa todellisuutta.

Ajattelin tässä kirjoituksessa yleisellä tasolla tarkastella ja referoida tuoreita tutkimuksia liittyen taiteen parantavaan voimaan. Kehittyäkseen ammatillisesti, on tärkeä seurata millaisiin tutkimustuloksiin sekä johtopäätöksiin on tieteellisellä tasolla päästy. Kaikesta löytyy aina jotain, jota voi käyttää omassa työssään joko sellaisena tai inspiraation pohjana uusille ajatuksille tai menetelmille.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi 11.11.2019 raportin taiteiden merkityksestä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Raportti on tähän mennessä laajin taiteiden, terveyden ja hyvinvoinnin vaikutuksia kokoava tutkimustulosten yhteenveto maailmassa. Raportti osoittaa yli 900 tutkimusartikkelin otoksellaan, kuinka taide voi vaikuttaa sekä ihmisten psyykkiseen että fyysiseen terveyteen kokonaisvaltaisesti. Tutkimustulokset ovat koottu yli 3000:sta eri puolilla maailmaa tehdyistä tutkimuksesta, jotka on raportoitu yksittäisinä tutkimuksina, erilaisina kirjallisuuskatsauksina, meta-analyyseina sekä metasynteeseinä.

Raportin tekijät käyttivät niin sanotulla ”scoping review”, eli kartoittavalla menetelmällä taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista tutkimuksia, joissa hyödynnettiin erilaisia tutkimusmetodeja. Raportti jakaa tutkimustulokset kahteen ryhmään: ennaltaehkäisevään terveystyöhön ja terveyden edistämiseen sekä sairauksien hoitoon ja hallintaan. Se osoittaa, että yhteydet taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin välillä ovat monimuotoisia.

Taiteet toimivat monikanavaisesti ja niissä yhdistyy useita terveyttä edistäviä osatekijöitä. Näihin lukeutuvat sitoutuminen esteettiseen toimintaan, mielikuvituksen käyttö, aistien aktivointi, tunteiden herättäminen, kognitiivinen stimulaatio, sosiaalinen vuorovaikutus, liikkuminen, sitoutuminen terveyttä koskeviin teemoihin ja vuorovaikutus terveydenhuollon ympäristöjen kanssa.

Terveysvasteella tarkoitetaan mitä tahansa ärsykkeiden aiheuttamaa positiivista muutosta terveydessä. Taiteisiin osallistumisen terveysvasteet voivat olla psykologisia, fysiologisia, sosiaalisia sekä käyttäytymiseen liittyviä. Itsetunnon koheneminen, kognitiivisten voimavarojen aktivoituminen sekä tunteiden säätely ovat esimerkkejä psykologisesta terveysvasteesta. Fysiologisia terveysvasteita ovat esimerkiksi matalampi stressihormonivaste (kortisolin tasapainottuminen), sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintakyvyn vahvistuminen sekä parantunut immuunitoiminta. Sosiaalisia terveysvasteita voivat olla yksinäisyyden ja eristyneisyyden väheneminen tai sosiaalisen tuen vahvistuminen. Käyttäytymiseen liittyviin terveysvasteisiin kuuluvat lisääntynyt liikunta, terveellisemmät elintavat sekä taitojen kehittyminen.

Taiteen avulla voidaan ennaltaehkäistä sairauksia parantamalla hyvinvointia ja mielenterveyttä, sekä auttaa hoidossa ja sairauksien hallinnassa. Taiteella voidaan tukea traumaattisten kokemusten, riippuvuuksien ja akuuttien tilojen hoitoa sekä auttaa neurologisten haasteiden kanssa eläviä. Taideterapian avulla on jopa onnistuttu vähentämään rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. Taide voi aktivoida aivojen muistikeskusta vaikuttaen pitkäkestoiseen muistiin lievemmissä muistisairauksissa. Taiteiden välityksellä voidaan tukea saattohoidossa olevia, tehdä surutyötä, sekä lisätä sairaalahoidossa olevien viihtyvyyttä ja rentoutumista.

Masennuslääkkeiden kulutus on yli kuusinkertaistunut 15 vuoden kuluessa Suomessa. Ongelman ratkaisuun on tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin lääkkeet. Taidelähtöisillä menetelmillä voidaan päästä käsiksi syihin ja tunteisiin. Taide luo yhteyttä ihmisen omaan mieleen, tunteisiin ja muistoihin. Sen tiedetään vähentävän post-traumaattista stressiä. Taidekokemukset tuovat mieleen asioita, auttavat yhdistelemään, kokemaan ja tuntemaan ihmisenä olemisen maailmaa. Taiteiden vaikutusmekanismissa on jotain samankaltaista kuin placebon tutkimuksiin liittyvissä mielen sisäisissä vaikutuksissa. Taide tukee yhteyttä tunnemuistoihin ja sitä kautta kokemus elämän hallinnasta yleensä kohenee. Lisäksi taide tuo elämään muuta sisältöä, kuin oman terveyden tarkkailun.

Taidetoiminta hyödyntää usein olemassa olevia resursseja innovatiivisesti ja voi samalla vastata terveydenhuollossa monimutkaisiin haasteisiin, joihin ei vielä ole olemassa terveyenhuoltoratkaisuja. WHO:n julkaisemassa raportissa taiteelle annetaan itseisarvo, joka tuottaa sekä tekijälle että kokijalle esteettisiä ja emotionaalisia elämyksiä, mielikuvia ja uutta luovia oivalluksia.

Tutkimus myös osoittaa, että taide voi kehittää lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kliinisiä taitoja, kuten visuaalista diagnosointikykyä ja kommunikointia. Taide ja taideteokset hoitoympäristössä vaikuttavat useimpiin potilaisiin ja henkilökuntaan myönteisesti.  Taiteen sosiaaliset vaikutukset näkyvät vuorovaikutuksen sekä tasa-arvon lisääntymisenä. Taiteesta ja yhteisestä taidetoiminnasta hyötyvät kaiken ikäiset sekä kotona että hoitoyksikössä asuvat.

Taidetta yli sata tuntia vuodessa kuluttavilla on osoitettu selvästi olevan parempi psyykkinen hyvinvointi, kuin niillä, joilla taideosallistumista ei ollut yhtään tai sitä oli alle sata tunti vuodessa. Annos-vastevaikutus on myös osoitettavissa: mitä enemmän osallistumista erilaisiin kulttuuriaktiviteetteihin, sitä parempia terveysindikaattoreilla mitatut tulokset olivat.

Taideyliopiston Arts Equal hankkeessa on tutkittu, miten taide ja kulttuuri julkisina palveluina voisivat lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. Kyseessä on siis Taideyliopiston koordinoima monitieteellinen tutkimushanke, joka on yksi suurimmista taiteiden ja taidepedagogiikan tutkimushankkeista Suomen historiassa. The Arts as Public Service: Strategic Steps towards Equality on kestoltaan 6 vuotta (toukokuu 2015-huhtikuu 2021).

Arts Equal-tutkimushankkeessa taiteen perinteistä asemaa Suomessa tutkitaan uudelleen siten, että taide ymmärretään kaikille tasapuolisesti kuuluvana peruspalveluna, joka edistää laaja-alaisesti hyvinvointia. Hanke tuottaa uutta tietoa siitä, miten taiteen nykyisiä palveluja tulisi kehittää tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmasta luovan ja osallistavan kansalaisuuden vahvistamiseksi. Toisaalta hankkeessa analysoidaan esimerkiksi kouluissa, taiteen perusopetuksessa sekä sosiaali- ja terveyssektoreilla toteutettujen osallistavien taiteen ja taidekasvatuksen interventioiden hyvinvointivaikutuksia.

Hankkeessa sovelletaan systeemistä ajattelua taiteen yhteiskunnallisten vaikutusten hahmottamiseksi sekä esitetään suosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi ja taiteen uusien palvelujen vakiinnuttamiseksi. Projekti toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ministeriöiden, aluehallinnon, kuntien ja järjestöjen kanssa.

Taiteen ja sairaanhoidon yhteys ei ole uutta, vaan siinä palataan lääketieteen alkujuurille. Kun käytössä ei ollut lääkkeitä tai muita tehokkaita hoitovälineitä ajateltiin, että kauneus ja taide parantavat viemällä ajatukset pois omasta kivusta ja pahasta olosta. Siksi myös sairaalat pyrittiin sijoittamaan kauniiseen ympäristöön, jossa oli riittävästi raitista ilmaa ja sekä ulkoilumahdollisuuksia.

”Taide ei toimi, kuten täsmälääke, että otetaan pilleri taidetta, niin se toimii. Sen tulee lähteä vapaaehtoisuuden pohjalta”, toteaa Arts Equal hankkeen johtaja Kai Lehikoinen. Tarvitaan lisää tutkimuksia siitä, mitkä ovat niitä konkreettisia mekanismeja, joilla taide vahvistaa terveyttä ja hyvinvointia.

Lehikoinen pitää WHO:n raporttia yhtenä osoituksena siitä, että on tapahtunut iso muutos ajattelussa siitä, mitä terveys on. Nyt lähestytään uudestaan WHO:n määritelmää vuodelta 1948, jonka mukaan ihminen on terve, jos hänellä on kykyä ja voimia toimia itsenäisesti. Terveys nähdään dynaamisena prosessina, jossa korostuu terveyden edistäminen ja osallisuus sekä yksilön että yhteiskunnan hyväksi. Lähtökohtana on holistinen ihmiskäsitys, jossa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kohtaavat suhteessa eri elämäntilanteisiin ja elintapoihin.

Kulttuurin saatavuus sote-palveluissa on ollut opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihanke tällä hallituskaudella. Ministeritasolla on linjattu toimia, joilla pyritään edistämään taiteen ja kulttuurin saatavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki on ollut mukana suositusta laatineessa asiantuntijaryhmässä. Sairaala- ja laitosympäristön viihtyisyydellä on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille.  Kauniisti rakentamisen ei tarvitse olla kalliimpaa kuin rumasti rakentaminen. Sairaalan värit ja se, miten luonnonvalo tulee rakennukseen sisään, voivat lisätä ihmisen hyvinvointia tai kasvattaa kuormitusta. Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, miten rakennus sijoittuu luontoon. Paimion sairaalan suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto sanoi aikoinaan, että sairaala on rakennuksena parantamiskone.

Taide- ja kulttuuriosallistumista on tutkittu useiden viiteryhmien piirissä, mutta eläkesiirtymässä olevan väestön mahdollisuudet taiteen harrastamiseen ovat tähän saakka jääneet vähemmälle huomiolle.

Tutkimuksen mukaan taiteen ja kulttuurin palveluita käyttää säännöllisesti tai usein hieman yli puolet (51 %) vastaajista. Vain 12 % kertoi, ettei käytä lainkaan kyseisiä palveluita. Merkittävin tekijä taidetoimijuudessa on aiempi harrastuneisuus. Sen sijaan huomattavia eroja sukupuolten, ansiotason tai työmarkkinastatuksen perusteella tutkimus ei osoittanut. ”Taide ei voi olla lääke, jos henkilö ei koe sitä itselle merkitykselliseksi. Jos taiteella halutaan vaikuttaa ikääntyvien hyvinvointiin, tulisi varmistaa läpi elämän jatkuva taidetoimijuus eli monipuolinen, osallistuva ja merkityksiä luova suhde taiteeseen. Tärkeää on siis aktiivisuus jo työelämän aikana”, kertoo tutkijatohtori Tuulikki Laes Taideyliopistosta.

Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden harrastuneisuutta ja hyvinvointia selvitettiin kyselytutkimuksella, jonka tulokset julkistettiin iAreena-seminaarissa Helsingissä 7.2.2020. Kyselytutkimuksen yhdessä Ilmarisen kanssa laatinut Arts Equal-tutkimusryhmä halusi selvittää, mikä on tuoreiden eläkeläisten hyvinvoinnin tila, taiteen ja kulttuurin merkitys eläkesiirtymässä sekä mitkä asiat tuottavat eriarvoisuutta taiteen, kulttuurin ja palveluiden saavutettavuudessa.

WHO:n raportti osoittaa, että taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin – tai laajemmin kulttuurihyvinvointityöhön liittyy paljon vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Taiteeseen kohdistuu siis paljon odotuksia. Taidealaan liittyy myös haasteita, jotka näyttäytyvät esimerkiksi tutkimustulosten tulkinnan ja suositusten toimeenpanon haasteina. Esimerkiksi taidetutkimuksissa on annettu taiteelle itseisarvo toimijana terveyden ja hyvinvoinnin kentällä. Taiteen positiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan ne syntyvät yksittäisten ihmisten, yhteisöjen, organisaatioiden ja instituutioiden halusta ja tarpeesta toteutuvana tarkoituksellisena toimintana. Taiteen toteutumiseksi arjessa ihmisille tulee järjestää mahdollisuuksia kokea ja tehdä taidetta. Käytännössä tarvitsemme lisää tietoa taidetta työssään käyttävän henkilökunnan, taideterapeuttien ja taiteilijoiden työstä sekä työskentelymenetelmistä. Samalla saamme tärkeitä työkaluja moniammatillisen yhteistyön ymmärtämiseen sekä yhteiskehittämiseen.

Taideterapioiden vaikuttavuudesta on julkaistu useita suomalaisten ja ulkomaalaisten yliopistojen tutkimuksia. Kokemukset ja tutkimukset sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä osoittavat, että taideterapiat ovat tarpeellinen osa sosiaali- ja terveysalan palvelujen valikoimaa ja niiden kysyntä kasvaa koko ajan.

Laillistamaton ammatti on ollut taideterapiatahojen yhteisenä huolena jo pitkään. Suomessa on noin 300 koulutettua kuvataideterapeuttia, 600 musiikkiterapeuttia ja 80 tanssi- ja liiketerapeuttiä. Noin 60% taideterapeuteista toimivat yksityisinä palveluntuottajina ja 40% sosiaali- ja terveysalojen sekä opetus- ja kasvatusalojen muiden ammattinimikkeiden sisällä. Suomessa on tehty taideterapioista noin 20 väitöskirjaa, 150 pro gradu-tutkielmaa ja yli 100 ammattikorkeakoulun opinnäytettä.

Taideterapian ammattinimike on virallistettu viidessä eri Euroopan maassa: Itävallassa, Isossa-Britanniassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Monessa Euroopan maassa on parhaillaan menossa samankaltaisia hankkeita yhdistää eri taideterapian muodot yhden ammattinimikkeen alle ja suojata taideterapeutin ammattinimike osana terveydenhuollon ammattinimmikkeistöä.

Ratkaisukeskeiset kuvataideterapeutit toimivat hyvin moninaisilla työkentillä ja mahdollisuudet vaikuttaa ovat rikkaat. Teemme arvokasta, mielekästä ja kiehtovaa työtä, josta voimme olla ylpeitä. Tuemme ja rohkaisemme asiakkaitamme omannäköiseen elämään sekä ohjaamme luovin keinoin unelmia kohti. Yhteiskunnallisella tasolla voimme, miettiä mitkä voisivat olla juuri ne meidän oma vahvuutemme, joiden kautta osallistumme taidelähtöisen toiminnan sekä tiedon jakamiseen. Verkostoituminen ja yhdessä tekeminen ovat tässä kokonaisuudessa keskeisessä roolissa. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, jonka ulottuvuudet avautuvat, kun lähdemme avoimin mielin tutkimusretkelle tarkkailemaan niitä eri näkökulmista.

** Lähteet: Health Evidence network synthesis report 67. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. World Health Organzation. 11.11.2019. Näkökulmia WHO:n taidetta ja terveyttä käsitteleviin raportteihin. Taideyliopisto 28.11.2019. www.uniarts.fi. Potilaan lääkärilehti. Taide todella vaikuttaa terveyteen. 4.2.2020. Potilaan lääkärilehti. Taiteessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia. 18.1.2018. Lääkärilehti. Lisää taidetta ja kulttuuria sairaaloihin. 15.3.2019. Tutkimus: Taiteen harrastaminen työikäisenä tuo hyvinvointia eläkevuosiin. Beta.uniarts.fi. 7.2.2020.Taideterapeutista halutaan laillistettu ammatti. SAMK 11.11.2019. Taiteet, tasa-arvo ja hyvinvointi-hanke 2015-2021. www.artsequal.fi

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen


Tammikuu 2020

Kuvan erityislaatuisuudesta

Maalattiin sitä ennenkin

Taide on yhtä vanha kuin ihminen. Taiteen parantava vaikutus on tiedetty ihmisen historian alkuajoilta saakka. Kuvia on tehty monipuolisesti jo paljon ennen kuin nykyinen kuvataide- ja taiteilijakäsite ovat edes syntyneet. Taiteen tekeminen on ihmisellä ollut aina myötäsyntyinen tapa ja inhimillinen taipumus siinä missä puheen ja työkalujen valmistaminen ja ihminen onkin tehnyt kuvia historiansa alusta lähtien. Kuvat ovat liittyneet usein uskontoihin ja niillä on katsottu olleen parantavia voimia. Näin kuvista periaatteessa edelleenkin ajatellaan: kuva on moniulotteinen taso ja kertoo aina sekä tekijälle että katsojalle paljon.

Amerikkalaista psykologia ja psykoterapeuttia Margaret Naumburg kutsutaan taideterapian äidiksi. Hän perusti vuonna 1914 lapsille tarkoitetun koulun ”Walden School”, jossa korostettiin luovan kokemuksen, taiteen ja mielikuvituksen keskeistä merkitystä lasten terveelle kasvulle. Hänen lähestymistapansa korosti, että piilotajunta löytää ilmaisukeinon paremmin kuvien kuin sanojen avulla. Toinen merkittävä henkilö oli englantilainen kuvataiteilija Adrian Hill, joka otti ensimmäisenä käyttöön termin ”taideterapia” vuonna 1942 kuvaamaan niitä taiteen parantavia ja voimauttavia vaikutuksia, joita oli omakohtaisesti itse havainnut kuntoutuessaan itse sairastamastaan tuberkuloosista.

Kuvataideterapia löysi paikkansa

Noista päivistä on tieto ja havainnot kuvan terapeuttisista vaikutuksista kasvaneet huomattavasti ja runsas kuvaan ja sen käyttöön liittyvä tutkimus- ja kokemusaineisto hoitotyössä on johtanut siihen, että kuvataideterapia on saanut oman paikkansa terapeuttisessa kontekstissa. Kuvataideterapeuttinen teoria on kehittynyt psykoanalyysin, taiteen ja psykologian teorioiden yhdistelmänä koska sillä ole varsinaisesti omaa perusteoriaa.

Tiedetään, että taiteen harrastaminen, tuottaminen tai sen katsominen on itsessään terapeuttista ja sitä voidaan hyvinkin käyttää eräänlaisena itsehoidon välineenä. Sen lisäksi taideterapian käytöstä hoidollisessa muodossa on kuitenkin olemassa myös tieteellistä tutkimusnäyttöä. Taideterapian vaikuttavuutta on tutkittu sekä neurotieteen että laboratoriolääketieteen menetelmin. Tutkimalla aivoja ja niiden toimintoja neurotieteellisesti on saatu taideterapian tehoa selventäviä tuloksia esimerkiksi kuvien vaikutuksesta tunteisiin, ajatuksiin ja ihmisen hyvinvointiin. Tulokset ovat hyvin myönteisiä.

Kuvataideterapian erityislaatuisuutta kuvataan usein kuvan, terapeutin ja asiakkaan muodostaman kolmion avulla. Tämä kuvataideterapian kolmiosuhde on erityislaatuinen suhteessa psykoteraterapioihin sillä kunkin osatekijän ominaisuudet tuo siihen omat erityiset piirteensä ja vaikutusmahdollisuutensa. Kolmiosuhde tarkoittaa sitä, että taideterapiassa otetaan huomioon kunkin kolmion osatekijän välille muodostuva vuorovaikutustila ja niitä pidetään keskenään tasavertaisina. Näin ollen kuva tuo yhden uuden tason verrattuna psykoterapioihin.

Ajatuksista kuviksi

Kuvataideterapiassa syntynyt kuva mahdollistaa sellaisten asioiden kuvaamisen ja käsittelemisen, joille ei ole sanoja, selkeää muotoa tai sanat ovat vasta syntymässä asiakkaan mielessä. Kuvaa ei myöskään tarvitse aina edes selittää sanoin, se vaikuttaa ihmiseen kuvan omalla kielellä. Tämä on yksi taideterapian suurimmista vahvuuksista: luova työskentely tuo terapiaan mahdollisuuden sanattomien kokemusten ilmaisuun, käsittelyyn ja jakamiseen omalla erityislaatuisella tavalla. Kun psykoterapioissa keskitytään terapeutin ja asiakkaan väliseen kanssakäymiseen ja siinä vaikuttaviin prosesseihin, niin taideterapiassa pyritään huomioimaan kaikkien kolmen tekijän vuorovaikutus tasaveroisina vaikuttavina elementteinä.

Ihmisen psyykestä tiedetään, että kognitiivisen tietoisuuden ulkopuolelle jäävät elämään usein mm. traumaattiset kokemukset, jolloin ne voivat olla ihmisellä vain visuaalisina muistikuvina tai kehollisina aistimuksina. Näin ollen niille ei ole välttämättä sanoja vaan ne ovat olemassa vain sanattomana tietona. Ne voikin toisinaan olla helpompi ilmaista kuvan välityksellä. Mm. siihen kuva on oiva väline.

Psykoanalyytikko Winnicott otti käyttöön termin ”transitionaalitila”, joka tarkoittaa sellaista tilaa missä kuvitelmat ja todellisuus kohtaavat. Se on ulkoisen ja sisäisen maailman välissä oleva erityinen tila, jossa ihmisen luovuus ja leikillisyys kohtaavat. Tässä luovassa tilassa on mahdollista tehdä kokeiluja, jolloin syy- ja seuraussuhteita voidaan vapaasti ja ennakkoluulottomasti kyseenalaistaa. Näin voidaan saada aikaiseksi uusia näkökulmia, uudenlaisia ratkaisuyrityksiä ja keinoja ilman että se vaikuttaa vahingollisesti terapian ulkopuoliseen maailmaan. Tällaisen tilan käyttö kuvallisesti mahdollistaa ymmärryksen itseään kohtaan jolloin myötätunto omia ajatuksia ja kokemuksia kohtaan lisääntyy.

Taiteellisuus ja taideterapia

Usein kuulee sanottavan, että taideterapiaan ei voi tulla, koska ei osaa maalata tai piirtää. Moni tuntuu ajattelevan, että tulisi olla taiteellisesti lahjakas, jotta taideterapiasta voisi olla hyötyä. Yllättävän monella on se käsitys, että taideterapia vaatii taiteellisia lahjoja ja jotain erityisiä kykyjä, jotta voisi maalata kuvia jolloin pääsisi kiinni omiin ajatuksiin tai tunteisiinsa. Ikään kuin muutoksen mahdollisuus tai omien tuntemusten kuvaksi tekeminen olisi kiinni siitä, kuinka lahjakas visuaalisesti on. Näinhän ei tietenkään ole.

Ihmisen ajatukset ja tunteet eivät välitä taiteellisuudesta, ne vain tulevat ja menevät. Ne eivät vähääkään anna painoarvoa sille mikä niiden ilmiasu on, niillä on aivan muu tehtävä. Kuvataideterapian eräs ydintehtävistä on saada vuorovaikutussuhde kuvan, kuvantekijän ja terapeutin välille. Kaikilla ihmisillä (joitain ääritapauksia lukuun ottamatta) on aina sisäsyntyinen taito saada sisäinen maailma ulkoiseen todellisuuteen visuaalisesti näkyväksi. Ihan jokaisella.

Kuva on kunkku

Kuva toimii sillanrakentajana sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Kuvaa ei tarvitse selittää sanoilla koska se puhuu omaa kieltään. Kuvan kieli voi usein olla suorempaa kuin selittävät sanat. Kuva siis tuo mahdollisuuden ja kanavan sanattomien kokemusten ja tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn. Se on kuvan suurin lahja ja etu. Kuva kykenee kyllä välittämään monenlaisia viestejä ja tunnetiloja asiakkaan mielenmaisemasta mutta sen tulkinta tulee jättää asiakkaan vastuulle. Usein asiakkaat odottavat tai pelkäävät terapeutin näkevän kuvassa jotakin mitä he eivät itse siellä näe. Ja näinhän ei tietenkään ole.

Taideterapiassa työstetään usein omia henkilökohtaisia ristiriitoja tai merkityksiä, jotka aiheuttavat ihmiselle negatiivisia oireita, esteitä tai muita elämää hankaloittavia asioita. Kuvien kautta on mahdollista käsitellä vaikeita ja ristiriitaisiakin tunteita. Taidetyöskentelyn, eli omaehtoisen, kuvallisen tekemisen, tiedetään vahvistavan asiakkaan aktiivista ja tasavertaista suhdetta terapeuttiin – hieman eri tavalla kuin psykoterapioissa.

Näin ollen puheen piiriin voidaan saada myös sellaisia mielen sisältöjä, joita muilla keinoin olisi vaikea tai mahdoton tavoittaa. Kuvan kyky ylittää yksilöllinen tietoisuus ja liittää yksilöt toisiinsa tekee siitä voimallisen vaikuttajan terapiassa.

Yhdessä katsotaan

Terapeutin tehtävä on toimia kanssakulkijana yhteisellä tutkimusmatkalla kuvien maailmaan. Terapeutti voi toimia refletoijana, tunnistajana, hän voi kuulla ja nähdä mitä asiakas tekee. Hän voi antaa sanoja ja tuoda mielikuvia esiin. Hän voi kysyä tai kyseenalaistaa, hän voi tutkia ja kannustaa. Hän ei kuitenkaan voi kertoa mistä on kyse tai mikä on värien tai kuvien merkitys, sen tekee asiakas itse. Terapeutti antaa sanat tai ilmaisun mutta ei merkityksiä. Ei koskaan.

Kuvataideterapeutti ei anna vastauksia asiakkaan kysymyksiin tai ongelmiin vaikka niin asiakas voisi tai ehkä haluaisikin ajatella. Kuvakaan ei sinällään anna vastauksia mutta se toimii sanattomana kanavana ja ilmaisukeinona sellaisille asioille, tunteille ja ajatuksille, joille ei ole sanoja. Kuva kertoo aina jotakin, sillä on paljon sanottavaa. Aina.

*** Lähteet: Rankanen & Hentinen & Mantere: Taideterapian perusteet 2007. Haapasalo Elisa: Kuva kantaa 2012.

*** Satu Vilponen | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja yhdistyksen puheenjohtaja