Blogi – Terapeutin kynästä

Tällä palstalla julkaisemme kuvataideterapeuttien kirjoituksia liittyen omaan ammattiin ja työnkuvaan. Jos sinulla on kiinnostava, terapeutin ammattiin liittyvä teksti, mikä mahdollisesti kiinnostaa isompaakin lukijakuntaa, ota yhteyttä: posti(a)ratkaisukeskeisettaideterapeutit.fi.

Uusi teksti julkaistaan aina kuukauden 1. päivä.

Helmikuu 2020

The purpose of art is washing the dust of daily life off our souls”
– Pablo Picasso –

Tutkimuksia taiteen voimaannuttavista vaikutuksista

Ratkaisukeskeisenä kuvataideterapeuttina on tärkeä seurata yhteiskunnan kehitystä, erilaisia trendejä sekä ajankohtaisia tutkimuksia. Näiden kautta voi tehdä uusia oivalluksia suhteessa oman työhön. Tutkimukset luovat myös pohjan reflektioille siitä, miten taideterapeuttina voisi omalta osaltaan olla mukana vaikuttamassa eri tasoilla yhteiskunnassa. Lähtökohtana taideterapiassa on, että jokainen henkilö on ainutlaatuinen yksilö. Samalla me kaikki elämme vahvasti integroituneena yhteiskuntaan ja kaikilla sosiaalisilla tasoilla on vaikutusta tapaamme hahmottaa ympärillä olevaa todellisuutta.

Ajattelin tässä kirjoituksessa yleisellä tasolla tarkastella ja referoida tuoreita tutkimuksia liittyen taiteen parantavaan voimaan. Kehittyäkseen ammatillisesti, on tärkeä seurata millaisiin tutkimustuloksiin sekä johtopäätöksiin on tieteellisellä tasolla päästy. Kaikesta löytyy aina jotain, jota voi käyttää omassa työssään joko sellaisena tai inspiraation pohjana uusille ajatuksille tai menetelmille.

Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi 11.11.2019 raportin taiteiden merkityksestä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Raportti on tähän mennessä laajin taiteiden, terveyden ja hyvinvoinnin vaikutuksia kokoava tutkimustulosten yhteenveto maailmassa. Raportti osoittaa yli 900 tutkimusartikkelin otoksellaan, kuinka taide voi vaikuttaa sekä ihmisten psyykkiseen että fyysiseen terveyteen kokonaisvaltaisesti. Tutkimustulokset ovat koottu yli 3000:sta eri puolilla maailmaa tehdyistä tutkimuksesta, jotka on raportoitu yksittäisinä tutkimuksina, erilaisina kirjallisuuskatsauksina, meta-analyyseina sekä metasynteeseinä.

Raportin tekijät käyttivät niin sanotulla ”scoping review”, eli kartoittavalla menetelmällä taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksista tutkimuksia, joissa hyödynnettiin erilaisia tutkimusmetodeja. Raportti jakaa tutkimustulokset kahteen ryhmään: ennaltaehkäisevään terveystyöhön ja terveyden edistämiseen sekä sairauksien hoitoon ja hallintaan. Se osoittaa, että yhteydet taiteen, terveyden ja hyvinvoinnin välillä ovat monimuotoisia.

Taiteet toimivat monikanavaisesti ja niissä yhdistyy useita terveyttä edistäviä osatekijöitä. Näihin lukeutuvat sitoutuminen esteettiseen toimintaan, mielikuvituksen käyttö, aistien aktivointi, tunteiden herättäminen, kognitiivinen stimulaatio, sosiaalinen vuorovaikutus, liikkuminen, sitoutuminen terveyttä koskeviin teemoihin ja vuorovaikutus terveydenhuollon ympäristöjen kanssa.

Terveysvasteella tarkoitetaan mitä tahansa ärsykkeiden aiheuttamaa positiivista muutosta terveydessä. Taiteisiin osallistumisen terveysvasteet voivat olla psykologisia, fysiologisia, sosiaalisia sekä käyttäytymiseen liittyviä. Itsetunnon koheneminen, kognitiivisten voimavarojen aktivoituminen sekä tunteiden säätely ovat esimerkkejä psykologisesta terveysvasteesta. Fysiologisia terveysvasteita ovat esimerkiksi matalampi stressihormonivaste (kortisolin tasapainottuminen), sydän- ja verenkiertojärjestelmän toimintakyvyn vahvistuminen sekä parantunut immuunitoiminta. Sosiaalisia terveysvasteita voivat olla yksinäisyyden ja eristyneisyyden väheneminen tai sosiaalisen tuen vahvistuminen. Käyttäytymiseen liittyviin terveysvasteisiin kuuluvat lisääntynyt liikunta, terveellisemmät elintavat sekä taitojen kehittyminen.

Taiteen avulla voidaan ennaltaehkäistä sairauksia parantamalla hyvinvointia ja mielenterveyttä, sekä auttaa hoidossa ja sairauksien hallinnassa. Taiteella voidaan tukea traumaattisten kokemusten, riippuvuuksien ja akuuttien tilojen hoitoa sekä auttaa neurologisten haasteiden kanssa eläviä. Taideterapian avulla on jopa onnistuttu vähentämään rauhoittavien lääkkeiden käyttöä. Taide voi aktivoida aivojen muistikeskusta vaikuttaen pitkäkestoiseen muistiin lievemmissä muistisairauksissa. Taiteiden välityksellä voidaan tukea saattohoidossa olevia, tehdä surutyötä, sekä lisätä sairaalahoidossa olevien viihtyvyyttä ja rentoutumista.

Masennuslääkkeiden kulutus on yli kuusinkertaistunut 15 vuoden kuluessa Suomessa. Ongelman ratkaisuun on tarjolla muitakin vaihtoehtoja kuin lääkkeet. Taidelähtöisillä menetelmillä voidaan päästä käsiksi syihin ja tunteisiin. Taide luo yhteyttä ihmisen omaan mieleen, tunteisiin ja muistoihin. Sen tiedetään vähentävän post-traumaattista stressiä. Taidekokemukset tuovat mieleen asioita, auttavat yhdistelemään, kokemaan ja tuntemaan ihmisenä olemisen maailmaa. Taiteiden vaikutusmekanismissa on jotain samankaltaista kuin placebon tutkimuksiin liittyvissä mielen sisäisissä vaikutuksissa. Taide tukee yhteyttä tunnemuistoihin ja sitä kautta kokemus elämän hallinnasta yleensä kohenee. Lisäksi taide tuo elämään muuta sisältöä, kuin oman terveyden tarkkailun.

Taidetoiminta hyödyntää usein olemassa olevia resursseja innovatiivisesti ja voi samalla vastata terveydenhuollossa monimutkaisiin haasteisiin, joihin ei vielä ole olemassa terveyenhuoltoratkaisuja. WHO:n julkaisemassa raportissa taiteelle annetaan itseisarvo, joka tuottaa sekä tekijälle että kokijalle esteettisiä ja emotionaalisia elämyksiä, mielikuvia ja uutta luovia oivalluksia.

Tutkimus myös osoittaa, että taide voi kehittää lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kliinisiä taitoja, kuten visuaalista diagnosointikykyä ja kommunikointia. Taide ja taideteokset hoitoympäristössä vaikuttavat useimpiin potilaisiin ja henkilökuntaan myönteisesti.  Taiteen sosiaaliset vaikutukset näkyvät vuorovaikutuksen sekä tasa-arvon lisääntymisenä. Taiteesta ja yhteisestä taidetoiminnasta hyötyvät kaiken ikäiset sekä kotona että hoitoyksikössä asuvat.

Taidetta yli sata tuntia vuodessa kuluttavilla on osoitettu selvästi olevan parempi psyykkinen hyvinvointi, kuin niillä, joilla taideosallistumista ei ollut yhtään tai sitä oli alle sata tunti vuodessa. Annos-vastevaikutus on myös osoitettavissa: mitä enemmän osallistumista erilaisiin kulttuuriaktiviteetteihin, sitä parempia terveysindikaattoreilla mitatut tulokset olivat.

Taideyliopiston Arts Equal hankkeessa on tutkittu, miten taide ja kulttuuri julkisina palveluina voisivat lisätä yhteiskunnallista tasa-arvoa ja hyvinvointia 2020-luvun Suomessa. Kyseessä on siis Taideyliopiston koordinoima monitieteellinen tutkimushanke, joka on yksi suurimmista taiteiden ja taidepedagogiikan tutkimushankkeista Suomen historiassa. The Arts as Public Service: Strategic Steps towards Equality on kestoltaan 6 vuotta (toukokuu 2015-huhtikuu 2021).

Arts Equal-tutkimushankkeessa taiteen perinteistä asemaa Suomessa tutkitaan uudelleen siten, että taide ymmärretään kaikille tasapuolisesti kuuluvana peruspalveluna, joka edistää laaja-alaisesti hyvinvointia. Hanke tuottaa uutta tietoa siitä, miten taiteen nykyisiä palveluja tulisi kehittää tasa-arvon ja hyvinvoinnin näkökulmasta luovan ja osallistavan kansalaisuuden vahvistamiseksi. Toisaalta hankkeessa analysoidaan esimerkiksi kouluissa, taiteen perusopetuksessa sekä sosiaali- ja terveyssektoreilla toteutettujen osallistavien taiteen ja taidekasvatuksen interventioiden hyvinvointivaikutuksia.

Hankkeessa sovelletaan systeemistä ajattelua taiteen yhteiskunnallisten vaikutusten hahmottamiseksi sekä esitetään suosituksia poliittisen päätöksenteon tueksi ja taiteen uusien palvelujen vakiinnuttamiseksi. Projekti toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ministeriöiden, aluehallinnon, kuntien ja järjestöjen kanssa.

Taiteen ja sairaanhoidon yhteys ei ole uutta, vaan siinä palataan lääketieteen alkujuurille. Kun käytössä ei ollut lääkkeitä tai muita tehokkaita hoitovälineitä ajateltiin, että kauneus ja taide parantavat viemällä ajatukset pois omasta kivusta ja pahasta olosta. Siksi myös sairaalat pyrittiin sijoittamaan kauniiseen ympäristöön, jossa oli riittävästi raitista ilmaa ja sekä ulkoilumahdollisuuksia.

”Taide ei toimi, kuten täsmälääke, että otetaan pilleri taidetta, niin se toimii. Sen tulee lähteä vapaaehtoisuuden pohjalta”, toteaa Arts Equal hankkeen johtaja Kai Lehikoinen. Tarvitaan lisää tutkimuksia siitä, mitkä ovat niitä konkreettisia mekanismeja, joilla taide vahvistaa terveyttä ja hyvinvointia.

Lehikoinen pitää WHO:n raporttia yhtenä osoituksena siitä, että on tapahtunut iso muutos ajattelussa siitä, mitä terveys on. Nyt lähestytään uudestaan WHO:n määritelmää vuodelta 1948, jonka mukaan ihminen on terve, jos hänellä on kykyä ja voimia toimia itsenäisesti. Terveys nähdään dynaamisena prosessina, jossa korostuu terveyden edistäminen ja osallisuus sekä yksilön että yhteiskunnan hyväksi. Lähtökohtana on holistinen ihmiskäsitys, jossa fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kohtaavat suhteessa eri elämäntilanteisiin ja elintapoihin.

Kulttuurin saatavuus sote-palveluissa on ollut opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihanke tällä hallituskaudella. Ministeritasolla on linjattu toimia, joilla pyritään edistämään taiteen ja kulttuurin saatavuutta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki on ollut mukana suositusta laatineessa asiantuntijaryhmässä. Sairaala- ja laitosympäristön viihtyisyydellä on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille.  Kauniisti rakentamisen ei tarvitse olla kalliimpaa kuin rumasti rakentaminen. Sairaalan värit ja se, miten luonnonvalo tulee rakennukseen sisään, voivat lisätä ihmisen hyvinvointia tai kasvattaa kuormitusta. Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon, miten rakennus sijoittuu luontoon. Paimion sairaalan suunnitellut arkkitehti Alvar Aalto sanoi aikoinaan, että sairaala on rakennuksena parantamiskone.

Taide- ja kulttuuriosallistumista on tutkittu useiden viiteryhmien piirissä, mutta eläkesiirtymässä olevan väestön mahdollisuudet taiteen harrastamiseen ovat tähän saakka jääneet vähemmälle huomiolle.

Tutkimuksen mukaan taiteen ja kulttuurin palveluita käyttää säännöllisesti tai usein hieman yli puolet (51 %) vastaajista. Vain 12 % kertoi, ettei käytä lainkaan kyseisiä palveluita. Merkittävin tekijä taidetoimijuudessa on aiempi harrastuneisuus. Sen sijaan huomattavia eroja sukupuolten, ansiotason tai työmarkkinastatuksen perusteella tutkimus ei osoittanut. ”Taide ei voi olla lääke, jos henkilö ei koe sitä itselle merkitykselliseksi. Jos taiteella halutaan vaikuttaa ikääntyvien hyvinvointiin, tulisi varmistaa läpi elämän jatkuva taidetoimijuus eli monipuolinen, osallistuva ja merkityksiä luova suhde taiteeseen. Tärkeää on siis aktiivisuus jo työelämän aikana”, kertoo tutkijatohtori Tuulikki Laes Taideyliopistosta.

Vanhuuseläkkeelle siirtyneiden harrastuneisuutta ja hyvinvointia selvitettiin kyselytutkimuksella, jonka tulokset julkistettiin iAreena-seminaarissa Helsingissä 7.2.2020. Kyselytutkimuksen yhdessä Ilmarisen kanssa laatinut Arts Equal-tutkimusryhmä halusi selvittää, mikä on tuoreiden eläkeläisten hyvinvoinnin tila, taiteen ja kulttuurin merkitys eläkesiirtymässä sekä mitkä asiat tuottavat eriarvoisuutta taiteen, kulttuurin ja palveluiden saavutettavuudessa.

WHO:n raportti osoittaa, että taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin – tai laajemmin kulttuurihyvinvointityöhön liittyy paljon vahvuuksia ja mahdollisuuksia. Taiteeseen kohdistuu siis paljon odotuksia. Taidealaan liittyy myös haasteita, jotka näyttäytyvät esimerkiksi tutkimustulosten tulkinnan ja suositusten toimeenpanon haasteina. Esimerkiksi taidetutkimuksissa on annettu taiteelle itseisarvo toimijana terveyden ja hyvinvoinnin kentällä. Taiteen positiiviset vaikutukset eivät kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan ne syntyvät yksittäisten ihmisten, yhteisöjen, organisaatioiden ja instituutioiden halusta ja tarpeesta toteutuvana tarkoituksellisena toimintana. Taiteen toteutumiseksi arjessa ihmisille tulee järjestää mahdollisuuksia kokea ja tehdä taidetta. Käytännössä tarvitsemme lisää tietoa taidetta työssään käyttävän henkilökunnan, taideterapeuttien ja taiteilijoiden työstä sekä työskentelymenetelmistä. Samalla saamme tärkeitä työkaluja moniammatillisen yhteistyön ymmärtämiseen sekä yhteiskehittämiseen.

Taideterapioiden vaikuttavuudesta on julkaistu useita suomalaisten ja ulkomaalaisten yliopistojen tutkimuksia. Kokemukset ja tutkimukset sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä osoittavat, että taideterapiat ovat tarpeellinen osa sosiaali- ja terveysalan palvelujen valikoimaa ja niiden kysyntä kasvaa koko ajan.

Laillistamaton ammatti on ollut taideterapiatahojen yhteisenä huolena jo pitkään. Suomessa on noin 300 koulutettua kuvataideterapeuttia, 600 musiikkiterapeuttia ja 80 tanssi- ja liiketerapeuttiä. Noin 60% taideterapeuteista toimivat yksityisinä palveluntuottajina ja 40% sosiaali- ja terveysalojen sekä opetus- ja kasvatusalojen muiden ammattinimikkeiden sisällä. Suomessa on tehty taideterapioista noin 20 väitöskirjaa, 150 pro gradu-tutkielmaa ja yli 100 ammattikorkeakoulun opinnäytettä.

Taideterapian ammattinimike on virallistettu viidessä eri Euroopan maassa: Itävallassa, Isossa-Britanniassa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Monessa Euroopan maassa on parhaillaan menossa samankaltaisia hankkeita yhdistää eri taideterapian muodot yhden ammattinimikkeen alle ja suojata taideterapeutin ammattinimike osana terveydenhuollon ammattinimmikkeistöä.

Ratkaisukeskeiset kuvataideterapeutit toimivat hyvin moninaisilla työkentillä ja mahdollisuudet vaikuttaa ovat rikkaat. Teemme arvokasta, mielekästä ja kiehtovaa työtä, josta voimme olla ylpeitä. Tuemme ja rohkaisemme asiakkaitamme omannäköiseen elämään sekä ohjaamme luovin keinoin unelmia kohti. Yhteiskunnallisella tasolla voimme, miettiä mitkä voisivat olla juuri ne meidän oma vahvuutemme, joiden kautta osallistumme taidelähtöisen toiminnan sekä tiedon jakamiseen. Verkostoituminen ja yhdessä tekeminen ovat tässä kokonaisuudessa keskeisessä roolissa. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia, jonka ulottuvuudet avautuvat, kun lähdemme avoimin mielin tutkimusretkelle tarkkailemaan niitä eri näkökulmista.

** Lähteet: Health Evidence network synthesis report 67. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. World Health Organzation. 11.11.2019. Näkökulmia WHO:n taidetta ja terveyttä käsitteleviin raportteihin. Taideyliopisto 28.11.2019. www.uniarts.fi. Potilaan lääkärilehti. Taide todella vaikuttaa terveyteen. 4.2.2020. Potilaan lääkärilehti. Taiteessa on paljon käyttämätöntä potentiaalia. 18.1.2018. Lääkärilehti. Lisää taidetta ja kulttuuria sairaaloihin. 15.3.2019. Tutkimus: Taiteen harrastaminen työikäisenä tuo hyvinvointia eläkevuosiin. Beta.uniarts.fi. 7.2.2020.Taideterapeutista halutaan laillistettu ammatti. SAMK 11.11.2019. Taiteet, tasa-arvo ja hyvinvointi-hanke 2015-2021. www.artsequal.fi

*** Nina Sundberg | Kirjoittaja on Ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti, ratkaisukeskeinen psykoterapeutti (VET), psykiatrinen sairaanhoitaja (AMK) ja yhdistyksen hallituksen jäsen


Tammikuu 2020

Kuvan erityislaatuisuudesta

Maalattiin sitä ennenkin

Taide on yhtä vanha kuin ihminen. Taiteen parantava vaikutus on tiedetty ihmisen historian alkuajoilta saakka. Kuvia on tehty monipuolisesti jo paljon ennen kuin nykyinen kuvataide- ja taiteilijakäsite ovat edes syntyneet. Taiteen tekeminen on ihmisellä ollut aina myötäsyntyinen tapa ja inhimillinen taipumus siinä missä puheen ja työkalujen valmistaminen ja ihminen onkin tehnyt kuvia historiansa alusta lähtien. Kuvat ovat liittyneet usein uskontoihin ja niillä on katsottu olleen parantavia voimia. Näin kuvista periaatteessa edelleenkin ajatellaan: kuva on moniulotteinen taso ja kertoo aina sekä tekijälle että katsojalle paljon.

Amerikkalaista psykologia ja psykoterapeuttia Margaret Naumburg kutsutaan taideterapian äidiksi. Hän perusti vuonna 1914 lapsille tarkoitetun koulun ”Walden School”, jossa korostettiin luovan kokemuksen, taiteen ja mielikuvituksen keskeistä merkitystä lasten terveelle kasvulle. Hänen lähestymistapansa korosti, että piilotajunta löytää ilmaisukeinon paremmin kuvien kuin sanojen avulla. Toinen merkittävä henkilö oli englantilainen kuvataiteilija Adrian Hill, joka otti ensimmäisenä käyttöön termin ”taideterapia” vuonna 1942 kuvaamaan niitä taiteen parantavia ja voimauttavia vaikutuksia, joita oli omakohtaisesti itse havainnut kuntoutuessaan itse sairastamastaan tuberkuloosista.

Kuvataideterapia löysi paikkansa

Noista päivistä on tieto ja havainnot kuvan terapeuttisista vaikutuksista kasvaneet huomattavasti ja runsas kuvaan ja sen käyttöön liittyvä tutkimus- ja kokemusaineisto hoitotyössä on johtanut siihen, että kuvataideterapia on saanut oman paikkansa terapeuttisessa kontekstissa. Kuvataideterapeuttinen teoria on kehittynyt psykoanalyysin, taiteen ja psykologian teorioiden yhdistelmänä koska sillä ole varsinaisesti omaa perusteoriaa.

Tiedetään, että taiteen harrastaminen, tuottaminen tai sen katsominen on itsessään terapeuttista ja sitä voidaan hyvinkin käyttää eräänlaisena itsehoidon välineenä. Sen lisäksi taideterapian käytöstä hoidollisessa muodossa on kuitenkin olemassa myös tieteellistä tutkimusnäyttöä. Taideterapian vaikuttavuutta on tutkittu sekä neurotieteen että laboratoriolääketieteen menetelmin. Tutkimalla aivoja ja niiden toimintoja neurotieteellisesti on saatu taideterapian tehoa selventäviä tuloksia esimerkiksi kuvien vaikutuksesta tunteisiin, ajatuksiin ja ihmisen hyvinvointiin. Tulokset ovat hyvin myönteisiä.

Kuvataideterapian erityislaatuisuutta kuvataan usein kuvan, terapeutin ja asiakkaan muodostaman kolmion avulla. Tämä kuvataideterapian kolmiosuhde on erityislaatuinen suhteessa psykoteraterapioihin sillä kunkin osatekijän ominaisuudet tuo siihen omat erityiset piirteensä ja vaikutusmahdollisuutensa. Kolmiosuhde tarkoittaa sitä, että taideterapiassa otetaan huomioon kunkin kolmion osatekijän välille muodostuva vuorovaikutustila ja niitä pidetään keskenään tasavertaisina. Näin ollen kuva tuo yhden uuden tason verrattuna psykoterapioihin.

Ajatuksista kuviksi

Kuvataideterapiassa syntynyt kuva mahdollistaa sellaisten asioiden kuvaamisen ja käsittelemisen, joille ei ole sanoja, selkeää muotoa tai sanat ovat vasta syntymässä asiakkaan mielessä. Kuvaa ei myöskään tarvitse aina edes selittää sanoin, se vaikuttaa ihmiseen kuvan omalla kielellä. Tämä on yksi taideterapian suurimmista vahvuuksista: luova työskentely tuo terapiaan mahdollisuuden sanattomien kokemusten ilmaisuun, käsittelyyn ja jakamiseen omalla erityislaatuisella tavalla. Kun psykoterapioissa keskitytään terapeutin ja asiakkaan väliseen kanssakäymiseen ja siinä vaikuttaviin prosesseihin, niin taideterapiassa pyritään huomioimaan kaikkien kolmen tekijän vuorovaikutus tasaveroisina vaikuttavina elementteinä.

Ihmisen psyykestä tiedetään, että kognitiivisen tietoisuuden ulkopuolelle jäävät elämään usein mm. traumaattiset kokemukset, jolloin ne voivat olla ihmisellä vain visuaalisina muistikuvina tai kehollisina aistimuksina. Näin ollen niille ei ole välttämättä sanoja vaan ne ovat olemassa vain sanattomana tietona. Ne voikin toisinaan olla helpompi ilmaista kuvan välityksellä. Mm. siihen kuva on oiva väline.

Psykoanalyytikko Winnicott otti käyttöön termin ”transitionaalitila”, joka tarkoittaa sellaista tilaa missä kuvitelmat ja todellisuus kohtaavat. Se on ulkoisen ja sisäisen maailman välissä oleva erityinen tila, jossa ihmisen luovuus ja leikillisyys kohtaavat. Tässä luovassa tilassa on mahdollista tehdä kokeiluja, jolloin syy- ja seuraussuhteita voidaan vapaasti ja ennakkoluulottomasti kyseenalaistaa. Näin voidaan saada aikaiseksi uusia näkökulmia, uudenlaisia ratkaisuyrityksiä ja keinoja ilman että se vaikuttaa vahingollisesti terapian ulkopuoliseen maailmaan. Tällaisen tilan käyttö kuvallisesti mahdollistaa ymmärryksen itseään kohtaan jolloin myötätunto omia ajatuksia ja kokemuksia kohtaan lisääntyy.

Taiteellisuus ja taideterapia

Usein kuulee sanottavan, että taideterapiaan ei voi tulla, koska ei osaa maalata tai piirtää. Moni tuntuu ajattelevan, että tulisi olla taiteellisesti lahjakas, jotta taideterapiasta voisi olla hyötyä. Yllättävän monella on se käsitys, että taideterapia vaatii taiteellisia lahjoja ja jotain erityisiä kykyjä, jotta voisi maalata kuvia jolloin pääsisi kiinni omiin ajatuksiin tai tunteisiinsa. Ikään kuin muutoksen mahdollisuus tai omien tuntemusten kuvaksi tekeminen olisi kiinni siitä, kuinka lahjakas visuaalisesti on. Näinhän ei tietenkään ole.

Ihmisen ajatukset ja tunteet eivät välitä taiteellisuudesta, ne vain tulevat ja menevät. Ne eivät vähääkään anna painoarvoa sille mikä niiden ilmiasu on, niillä on aivan muu tehtävä. Kuvataideterapian eräs ydintehtävistä on saada vuorovaikutussuhde kuvan, kuvantekijän ja terapeutin välille. Kaikilla ihmisillä (joitain ääritapauksia lukuun ottamatta) on aina sisäsyntyinen taito saada sisäinen maailma ulkoiseen todellisuuteen visuaalisesti näkyväksi. Ihan jokaisella.

Kuva on kunkku

Kuva toimii sillanrakentajana sisäisen ja ulkoisen maailman välillä. Kuvaa ei tarvitse selittää sanoilla koska se puhuu omaa kieltään. Kuvan kieli voi usein olla suorempaa kuin selittävät sanat. Kuva siis tuo mahdollisuuden ja kanavan sanattomien kokemusten ja tunteiden ilmaisuun ja käsittelyyn. Se on kuvan suurin lahja ja etu. Kuva kykenee kyllä välittämään monenlaisia viestejä ja tunnetiloja asiakkaan mielenmaisemasta mutta sen tulkinta tulee jättää asiakkaan vastuulle. Usein asiakkaat odottavat tai pelkäävät terapeutin näkevän kuvassa jotakin mitä he eivät itse siellä näe. Ja näinhän ei tietenkään ole.

Taideterapiassa työstetään usein omia henkilökohtaisia ristiriitoja tai merkityksiä, jotka aiheuttavat ihmiselle negatiivisia oireita, esteitä tai muita elämää hankaloittavia asioita. Kuvien kautta on mahdollista käsitellä vaikeita ja ristiriitaisiakin tunteita. Taidetyöskentelyn, eli omaehtoisen, kuvallisen tekemisen, tiedetään vahvistavan asiakkaan aktiivista ja tasavertaista suhdetta terapeuttiin – hieman eri tavalla kuin psykoterapioissa.

Näin ollen puheen piiriin voidaan saada myös sellaisia mielen sisältöjä, joita muilla keinoin olisi vaikea tai mahdoton tavoittaa. Kuvan kyky ylittää yksilöllinen tietoisuus ja liittää yksilöt toisiinsa tekee siitä voimallisen vaikuttajan terapiassa.

Yhdessä katsotaan

Terapeutin tehtävä on toimia kanssakulkijana yhteisellä tutkimusmatkalla kuvien maailmaan. Terapeutti voi toimia refletoijana, tunnistajana, hän voi kuulla ja nähdä mitä asiakas tekee. Hän voi antaa sanoja ja tuoda mielikuvia esiin. Hän voi kysyä tai kyseenalaistaa, hän voi tutkia ja kannustaa. Hän ei kuitenkaan voi kertoa mistä on kyse tai mikä on värien tai kuvien merkitys, sen tekee asiakas itse. Terapeutti antaa sanat tai ilmaisun mutta ei merkityksiä. Ei koskaan.

Kuvataideterapeutti ei anna vastauksia asiakkaan kysymyksiin tai ongelmiin vaikka niin asiakas voisi tai ehkä haluaisikin ajatella. Kuvakaan ei sinällään anna vastauksia mutta se toimii sanattomana kanavana ja ilmaisukeinona sellaisille asioille, tunteille ja ajatuksille, joille ei ole sanoja. Kuva kertoo aina jotakin, sillä on paljon sanottavaa. Aina.

*** Lähteet: Rankanen & Hentinen & Mantere: Taideterapian perusteet 2007. Haapasalo Elisa: Kuva kantaa 2012.

*** Satu Vilponen | Kirjoittaja on ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja yhdistyksen puheenjohtaja